Julkaistu: 26.2.2014
Mitä ostit tänään? – vaihtoehtoja kulutuksen tutkimiseen
- Kulutuspäiväkirja ja haastattelu tiedonkeruun perustana
- Kulutuspäiväkirja yksin ei riitä
- Pätkätiedosta vuosikulutukseen
- Kuitit vai päiväkirja − riittäisivätkö tiedot viikon ajalta?
- Haastattelutapana käynti vai puhelin?
- Internet luo uusia mahdollisuuksia
- Pitääkö vastaajalle maksaa ja paljonko?
- Tiedonkeruun kehittäminen vaatii jatkuvaa ja pitkäjänteistä työtä
- Lähteet:
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Pätkätiedosta vuosikulutukseen
Tiedot kotitalouksien kulutusmenoista julkaistaan yleensä vuositasolla. Kuten edellä todettiin, ei voida kuitenkaan olettaa, että tiedonantaja muistaisi kulutustaan täsmällisesti koko vuoden ajalta. Muistelun helpottamiseksi tiedonkeruussa käytetään usein lyhyempiä viiteaikoja: Suomessa päivittäistavarahankinnat kerätään kulutuspäiväkirjoin ja ostokuitein kahden viikon ajalta ja muut kulutustiedot haastatteluin 3−12 kuukauden ajalta. Vuosikulutus lasketaan korottamalla kunkin viiteajanjakson aikana kulutettu eurosumma vuositasolle yksinkertaisella kertolaskulla. Käytetystä menetelmästä seuraa, että viiteajanjakson aikana ilmenevät poikkeamat kulutuksessa kertaantuvat lopulliseen aineistoon.
Jos ajatellaan esimerkiksi, että pienituloinen kotitalous järjestää ylioppilasjuhlat kahden viikon päiväkirjajakson aikana, kyseisen kotitalouden päivittäiskulutus nousee vuositasolla kohtuuttoman suureksi suhteessa tuloihin. Toisaalta päiväkirjajakson aikana ulkomailla vietetystä lomasta seuraa, että kyseisen kotitalouden kotimaan päivittäisostot voivat vuositasolla olla pyöreä nolla. Mikrotasolla vuosiaineisto sisältää siis epäloogisuuksia, jotka johtuvat keruuprosessin luonteesta.
Kokonaisuuden kannalta tämä ei ole ongelma, sillä koko vuoden ajalle jaettu tiedonkeruu sisältää poikkeamia kumpaankin suuntaan, jolloin aineistosta laskettujen estimaattien katsotaan kuvaavan keskimääräistä kulutusta riittävän hyvin. Sen sijaan yksittäisen tai muutaman kotitalouden kulutuksen tarkastelussa ei ole aineiston suuren vaihtelun takia mieltä. Koska kulutustutkimuksen tekemisen tärkein perustelu on juuri väestöryhmien välisten kulutuserojen kuvaaminen, tarkoittaa heikkenevä vastausaste aineiston käyttökelpoisuudelle vakavia ongelmia. Pienenevät havaintomäärät ja aineiston suuri varianssi vaikeuttavat luotettavan tilastollisen päättelyn tekemistä osa-aineistojen välillä (esim. alueelliset vertailut).
Haastattelutiedonkeruussa tukeudutaan henkilön muistiin. Lyhyempi viiteajanjakso helpottaa muistelua ja vähentää unohtamisesta johtuvaa virhettä, mutta samalla aineiston varianssi kasvaa edellä mainitusta syystä. Tiedonkeruun suunnittelija joutuu siis tasapainoilemaan näiden kahden aineiston laatuun vaikuttavan tekijän välillä ja tekemään valintoja kulutusryhmittäin.
Haastattelutiedonkeruussa unohtamisesta johtuva aliraportointi ei ole ainoa ongelma, tilanne saattaa olla myös päinvastainen. On todettu, että vastaajat sisällyttävät vastauksiinsa virheellisesti suuria ja merkittäviä kuluja kuten kodin remontointiin liittyviä hankintoja, vaikka ne olisi tehty ennen määritellyn viiteajanjakson alkua. Ilmiö (telescoping) tunnistettiin jo vuonna 1964. Yliraportointia aiheuttaa myös vastaajien taipumus pyöristää rahasummia ennemmin ylös- kuin alaspäin.
Päivitetty 26.2.2014