Julkaistu: 26.2.2014

Rekisterimuutokset tilastoinnin näkökulmasta − yrittäjämääritelmän laajentuminen vuonna 2011

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Aura Pasila on yliaktuaari Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 4/2013.

Hallinnolliset rekisterit ovat monipuolinen tietolähde tilastoijalle. Niiden hyödyntämiseen liittyy kuitenkin pulmia, joita artikkelissa tarkastellaan yrittäjäeläkelainsäädännön muutosten kautta. Toteutuneiden muutosten seurauksena yrittäjien määrä kasvoi työssäkäyntitilastossa merkittävästi vuosina 2010–2011. Artikkelissa tarkastellaan lakiuudistusten vaikutuksia tilastotietoihin ja pohditaan, miten vastaavat muutokset tulisi ottaa huomioon tilastotuotannossa.

Suomalaiset rekisterit ovat kattavia ja hyvälaatuisia, ja ne tarjoavat usein oivallista aineistoa tilastoa laativalle. Hallinnollisten rekisterien hyödyntäminen vähentää tiedonantorasitetta ja on kustannuksiltaan edullista. Lisäksi lainsäädäntö luo edellytykset rekisteritietojen monipuoliselle yhdistelylle, mikä voidaan käytännössä toteuttaa yhtenäisten tunnusjärjestelmien eli esimerkiksi henkilötunnuksen ansiosta. (Tilastokeskus 2007, 49, 51–52.)

Rekisteriaineistoja käytetään tilastotuotannossa varsin paljon. Niiden hyödyntämisessä on kuitenkin omat ongelmansa (ks. Alastalo 2009b). Hallinnolliset rekisterit kerätään ensisijaisesti jotakin muuta kuin tilastointia varten, jolloin aineistojen käyttäjä on sidoksissa rekisterinpitäjän määritelmiin, tiedonkeruukäytäntöihin ja aikatauluihin. Tilastoija joutuu usein etsimään kompromisseja rekisteriaineiston realiteettien ja aineistoa hyödyntävän tilaston välillä. (Tilastokeskus 2007, 49, 54–55.)

Rekisterit liittyvät yleensä viranomaisten lakisääteisiin tehtäviin. Tämä rajoittaa myös rekisterinpitäjän omia mahdollisuuksia säädellä rekisterin tietosisältöä ja ylläpitoa. Esimerkiksi lakiuudistukset voivat edellyttää muutosten tekemistä rekisterin sisältöön. Tällaiset muutokset voivat vaatia merkittäviä mukautuksia myös tilastotuotantoprosessiin. Tätäkin hankalampi ongelma on se, että muutokset voivat suodattua rekisterien pohjalta tuotettuihin tilastotietoihin – vaikka itse tilastoitavassa ilmiössä ei olisi tapahtunut lainkaan muutosta. Tämä heikentää tilastotietojen ajallista vertailtavuutta. (Alastalo 2009a, 60; Alastalo 2009b, 184–185.)

Hallinnollisten aineistojen muutosten jäljittämiseen, niiden merkityksen selvittämiseen ja tilastotietojen asianmukaiseen tulkitsemiseen tarvittavaan dokumentointiin on kiinnitetty melko vähän huomiota. Tarkasteluun liittyy monia haasteita. Muutokset saattavat näkyä tilastoissa huomattavalla viiveellä, koska hallinnollisten aineistojen valmistuminen kestää usein melko pitkään. Vaihtoehtoisia tietolähteitä ilmiöstä ja siinä tapahtuneista muutoksista ei aina ole saatavilla. Lisäksi muutokset ovat monesti ainutkertaisia, mikä vaikeuttaa yleispätevien käsittelytapojen luomista.

Aineistomuutoksiin liittyviä ongelmia joudutaan kuitenkin usein ratkomaan rekistereihin pohjautuvia tilastoja laadittaessa. Tässä artikkelissa tarkastelen yrittäjämääritelmän laajentumista lainsäädännössä ja sen vaikutusta työssäkäyntitilaston yrittäjien lukumäärää koskevaan tietoon (muita esimerkkejä ks. Alastalo 2009b, 184–185).

Yrittäjän määritelmä työssäkäyntitilastossa

Tilastokeskuksen työssäkäyntitilasto pohjautuu pääosin hallinnollisiin rekisteriaineistoihin (Tilastokeskus 2011). Työssäkäyntitilasto on osa Suomen virallista tilastoa. Sen laatimiseen tarvitaan vuosittain noin 30 hallinnollista rekisteriä muun muassa Väestörekisterikeskukselta, Verohallinnolta ja Eläketurvakeskukselta. Aineistot tarkistetaan, ja tarvittaessa niitä korjataan tai pyydetään lisätietoja aineiston toimittajalta. Lisäksi aineistojen pohjalta muodostetaan uusia muuttujia.

Keskeinen eri aineistoista tuotettava muuttuja on henkilön pääasiallinen toiminta, joka jakaa väestön työvoimaan eli työllisiin ja työttömiin sekä työvoiman ulkopuolella oleviin. Työlliset luokitellaan ammattiasemaltaan palkansaajiksi tai yrittäjiksi. Tieto yrittäjyydestä perustuu pääasiassa henkilön yrittäjä- ja maatalousyrittäjäeläkevakuutuksen voimassaoloon vuoden lopussa sekä yrittäjätuloon ja -palkkaan.

Vakuutustiedot saadaan Eläketurvakeskukselta ja yrittäjätulo sekä -palkka Verohallinnolta. Yrittäjä- ja maatalousyrittäjäeläkevakuutuksen ottamisesta säädetään yrittäjän (YEL 1272/2006) ja maatalousyrittäjän eläkelailla (MYEL 1280/20061). Verohallinnolla on omat käytäntönsä palkkatyön ja yritystoiminnan erottamiseksi. Lakien ja verottajan määritelmät eivät ole keskenään yhteneväiset. (Verohallinto 2011.)

Sivun alkuun

Yrittäjäeläkelait muuttuivat 1.1.2011

Yrittäjän eläkelain (1272/2006) mukaan yrittäjäksi määritellään henkilö, joka tekee ansiotyötä, mutta ei ole työsuhteessa eikä virka- tai muussa julkisoikeudellisessa toimisuhteessa. Avointen yhtiöiden yhtiömiehet sekä muiden yhteisöjen ja yhtymien henkilökohtaisessa vastuussa olevat osakkaat sekä yhtiömiehet määritellään myös yrittäjiksi. Osakeyhtiöissä tai muissa yhteisöissä johtavissa asemissa työskentelevät määritellään yrittäjiksi, jos heillä on riittävä määrä määräämisvaltaa yrityksessä joko yksin tai perheenjäsentensä kanssa.

Yrittäjän (1272/2006) ja maatalousyrittäjän eläkelain (1280/2006) yrittäjämääritelmä laajentui 1.1.2011 alkaen. Vuodesta 2011 lähtien osakeyhtiöissä tai muissa yhteisöissä johtavissa asemissa työskentelevät osakkaat on määritelty yrittäjiksi, jos he omistavat yli 30 prosenttia osakepääomasta tai osakkeiden äänimäärästä tai muusta määräämisvallasta. Henkilöt määritellään yrittäjiksi myös, jos heillä on yli 50 prosenttia määräämisvallasta yhdessä perheenjäsentensä kanssa. Aiemmin myös osakkaiden oman omistusosuuden tuli olla yli 50 prosenttia. (HE 135/2010.)

Sivun alkuun

Yrittäjien määrä tilastossa kasvoi neljä prosenttia vuosina 2010–2011

Lain valmistelun yhteydessä ennakoitiin, että YEL-vakuutuksen piiriin tulisi 8 000 uutta henkilöä. MYEL-vakuutettujen määrän arvioitiin kasvavan enimmillään 400 uudella vakuutetulla. Lisäksi 10 000 hengen arvioitiin siirtyvän viimeistään vuonna 2014 työntekijän eläkevakuutuksesta (TyEL) yrittäjäeläkevakuutuksen piiriin. (HE 135/2010.)

Kuviossa 1 on esitetty 18–74-vuotiaiden2 yrittäjien määrä työssäkäyntitilaston mukaan vuodesta 1987 alkaen. Muutokset ovat samankaltaisia 18–64-vuotiaiden yrittäjien osalta. Kaikkien 18–74-vuotiaiden yrittäjien määrä nousi työssäkäyntitilastossa 4,0 prosenttia vuosina 2010–2011 (noin 9 600 henkeä). Nousu on suurin koko tarkasteluajanjaksona. Yrittäjien määrä lisääntyi 1,4 prosenttia vuosina 2009–2010 ja vähentyi 1,5 prosenttia vuosina 2008–2009. Palkansaajien määrä lisääntyi 0,9 prosenttia vuosina 2010–2011. Vuosina 2009–2010 nousu oli 1,6 prosenttia, kun taas vuosina 2008–2009 palkansaajien määrä laski 3,9 prosenttia.

Kuvio 1. 18–74-vuotiaiden yrittäjien määrä vuosina 1987–2011

Lähde: Tilastokeskus 2011. Työssäkäyntitilasto.

Yrittäjien määrä on lisääntynyt pitkän aikavälin kehitykseen verrattuna huomattavan paljon vuosina 2010–2011. Johtopäätöksenä voisi esittää, että yrittäjyys on tullut aiempaa yleisemmäksi tavaksi työllistyä. On kuitenkin mahdollista, että muutos johtuu ennen kaikkea laissa annettujen määritelmien laajentumisesta. Jos muuttuneen lainsäädännön vaikutusta ei selvitetä, riskinä ovat virheelliset tulkinnat muutoksen syistä.

Sivun alkuun

Lakimuutosten yhteys yrittäjien määrän kasvuun

Työssäkäyntitilastossa henkilöt määritellään yrittäjiksi tiettyjen päättelysääntöjen mukaan. Henkilö voidaan luokitella yrittäjäksi useamman eri säännön nojalla. Vuonna 2010 kaikista yrittäjistä 89,2 prosenttia oli määritelty yrittäjäksi voimassaolevan YEL- tai MYEL-vakuutuksen perusteella. Vuonna 2011 kyseinen osuus oli 90,2 prosenttia, mikä tarkoittaa noin 11 200 yrittäjän lisäystä verrattuna edellisvuoteen (+5,3 prosenttia). Muiden sääntöjen perusteella yrittäjäksi luokiteltujen määrä väheni vuosina 2010–2011 yhteensä noin 1 600:lla.

Vuosina 2009–2010 YEL- tai MYEL-vakuutuksen perusteella yrittäjäksi määriteltyjen määrä sen sijaan väheni 0,5 prosentilla eli hieman vajaalla 1 200 hengellä. Vuosien 2009 ja 2010 välillä merkittävin muutos yrittäjien päättelyssä oli yrittäjäpalkan ottaminen huomioon vuodesta 2010 alkaen. Työssäkäyntitilastossa tämän on arvioitu lisänneen yrittäjien määrää vuodesta 2009 noin 3 300 hengellä.

Tilanteen selvittämistä vuosien 2010–2011 osalta voidaan jatkaa tarkastelemalla Eläketurvakeskuksen työssäkäyntitilastolle toimittamia YEL- ja MYEL-aineistoja. Taulukossa on esitetty vuoden seitsemän viimeisen päivän aikana vakuutettuina olleiden 18–74-vuotiaiden henkilöiden lukumäärä. Taulukosta voidaan havaita, että lisäystä on tapahtunut vuosina 2010–2011 nimenomaan YEL-vakuutettujen määrässä, MYEL-vakuutettujen määrä on sen sijaan vähentynyt. Vähentyminen on jatkunut kaikkina tarkasteluvuosina.

Kaikkia vakuutettuja ei suoraan päätellä yrittäjiksi heidän muusta toiminnastaan johtuen. YEL- ja MYEL-vakuutetuista työssäkäyntitilastossa yrittäjiksi pääteltyjen osuus ei ole viimeisimpinä tarkasteluvuosina juurikaan muuttunut. Vuonna 2010 taulukon YEL-vakuutetuista 91,8 prosenttia luokiteltiin ammattiasemaltaan yrittäjäksi, kun vuonna 2011 osuus oli 91,6 prosenttia. MYEL-vakuutettujen kohdalla vuonna 2010 osuus oli 70,9 prosenttia ja seuraavana vuonna 70,5 prosenttia.

Taulukko. YEL- ja MYEL-vakuutettujen lukumäärä vuosien 2005–2011 viimeisen viikon aikana

  YEL-vakuutetut kertaalleen MYEL-vakuutetut kertaalleen
Vuosi N Muutos, N Muutos, % N Muutos, N Muutos, %
2005 177 834     89 905    
2006 182 940 5 106 2,9 87 312 -2 593 -2,9
2007 188 415 5 475 3,0 86 302 -1 010 -1,2
2008 191 717 3 302 1,8 83 843 -2 459 -2,8
2009 190 429 -1 288 -0,7 83 310 -533 -0,6
2010 191 340 911 0,5 81 374 -1 936 -2,3
2011 206 030 14 690 7,7 78 821 -2 553 -3,1

Lähde: Tilastokeskus 2011. Työssäkäyntitilasto.

Lakimuutosten myötä YEL-vakuutettujen määrän ennakoitiin kasvavan
8 000 hengellä. Lisäksi 10 000 hengen arvioitiin siirtyvän myöhemmin työntekijän eläkevakuutuksen piiristä yrittäjäeläkevakuutuksen piiriin. (HE 135/2010.) Lähes 15 000 hengen kasvu YEL-vakuutettujen määrässä viitannee siihen, että moni on siirtynyt TyEListä YELin piiriin jo pian lakimuutoksen jälkeen. Muutos MYEL-vakuutettujen määrässä oli vuosina 2010–2011 huomattavasti pienempi kuin YEL-vakuutettujen määrässä. MYEL-vakuutettujen määrän arvioitiin hieman kasvavan, mutta aineiston perusteella vakuutettujen määrä on kuitenkin kaiken kaikkiaan vähentynyt (HE 135/2010).

Työssäkäyntitilaston yrittäjien määrän kasvu näyttää liittyvän YEL-vakuutettujen määrän lisääntymiseen. Tarkastelua voidaan jatkaa ottamalla selvää vuoden 2011 uusien YEL-vakuutettujen (ei YEL-vakuutusta vuoden 2010 lopulla) taustasta. Uusien vakuutettujen edellisvuoden pääasiallista toimintaa ja ammattiasemaa työssäkäyntitilastossa on tarkasteltu kuviossa 2. Työllisten osuus 34 000 uudesta YEL-vakuutetusta oli 81,3 prosenttia. Palkansaajien osuus oli 70,8 prosenttia. Lukuja voidaan verrata vuoden 2010 uusiin YEL-vakuutettuihin eli henkilöihin, joilla oli YEL-vakuutus vuoden 2010 lopussa, mutta ei vuoden 2009 lopussa. Vuoden 2009 lopussa 19 900 hengen ryhmästä 71,0 prosenttia oli työllisiä ja 60,4 prosenttia palkansaajia. Kun vertaillaan uusia YEL-vakuutettuja vuosina 2010 ja 2011, selvästi useammalla oli vuonna 2011 palkansaajatausta.

Seuraavaksi selvitetään, kuinka monella uudella YEL-vakuutetulla on ollut edellisvuoden lopussa työntekijän eläkevakuutus eli missä määrin on tapahtunut siirtymiä TyEListä YEL-vakuutukseen. Vuoden 2011 uusista YEL-vakuutetuista 66,0 prosentilla oli vuoden 2010 lopussa TyEL-vakuutus. Vuoden 2010 uusista YEL-vakuutetuista TyEL-vakuutus oli edeltävänä vuonna 51,7 prosentilla. Aiemmin TyEL-vakuutuksen piirissä olleiden uusien yrittäjien määrä on kasvanut lähes 12 200 hengellä eli enemmän kuin lakimuutoksen yhteydessä ennakoitiin.

Kuvio 2. Uusien YEL-vakuutettujen edellisvuoden toiminnan tarkastelu vuosina 2010–2011

Lähde: Tilastokeskus 2011. Työssäkäyntitilasto.

YEL-vakuutettujen tarkastelemisen jälkeen voidaan tutkia, miten vakuutettujen määrän kasvu näkyy työssäkäyntitilastossa. Vuosina 2010–2011 YEL-aineistosta työssäkäyntitilastoon yrittäjäksi pääteltyjen määrä on kasvanut 13 100 hengellä. Vuosina 2009–2010 vastaava kasvu oli 2 400 henkeä. Jos oletetaan, että vuosien 2009–2010 muutos ennustaa vuosina 2010–2011 odotettavissa olevaa muutosta, YEL-aineistosta työssäkäyntitilastoon siirtyneiden "ylimääräisten" yrittäjien määrä on vuosina 2010–2011 ollut 10 700 henkeä. MYEL-aineistosta tulleiden yrittäjien määrä laski samaan aikaan 2 100 hengellä. Lasku olisi todennäköisesti suurempi ilman lakimuutosta. Kun vuonna 2010 MYEL-vakuutetuista 70,9 prosenttia pääteltiin yrittäjiksi, ennakoiduista 400 uudesta MYEL-vakuutetusta yrittäjäksi tulisi vuonna 2011 päätellyksi 280 henkeä. Ilman lakimuutosta MYEL-yrittäjien määrä olisi laskennallisesti vähentynyt lähes 2 400:lla.

Lakimuutosten myötä YEL- ja MYEL-yrittäjien määrä on lisääntynyt yhteensä noin 11 000 hengellä. Lopullisessa työssäkäyntitilastossa yrittäjien määrä lisääntyi vuosina 2010–2011 yhteensä 9 600 hengellä. Kun otetaan huomioon toisaalta yrittäjien määrän "todellinen" muutos, joka on tuntematon, sekä lakimuutosten seurauksena yrittäjiksi ja maatalousyrittäjiksi luokitellut, on mahdollista laskea arvio muutoksen suuruudesta ilman yrittäjämääritelmien laajentumista. Oheisesta kaavasta voidaan ratkaista tuntemattomaksi termiksi – 1 379 eli pyöristettynä – 1 400 henkeä. Tämä tarkoittaisi 0,6 prosentin laskua yrittäjien määrässä vuodesta 2010. Vuosina 2005–2010 yrittäjien määrä on työssäkäyntitilastossa kasvanut 1,1 prosenttia eli keskimäärin 500 henkeä vuodessa. Arvio vuosien 2010–2011 muutoksesta vaikuttaa kuitenkin uskottavalta, sillä yrittäjien määrässä on tapahtunut 1,8 prosenttia laskua vuosien 2007–2009 välillä. Vuosien 2009–2010 muutoskin olisi lähellä nollaa ilman yrittäjäpalkan ottamista huomioon (ks. edellä). Kaavassa esitettyyn arvioon on kuitenkin suhtauduttava varauksella, sillä se pohjautuu oletuksiin.

Kaava. Yrittäjien määrän muutos työssäkäyntitilastossa vuosina 2010–2011

Kaavassa:

  • Yrittäjien määrän arvioitu muutos ilman lakimuutoksia = X
  • Lakimuutoksen myötä YEL-yrittäjiksi luokitellut = 10 704
  • Lakimuutoksen myötä MYEL-yrittäjiksi luokitellut = 283
  • Yrittäjien määrän muutos työssäkäyntitilastossa vuosina 2010–2011 = 9 608

Sivun alkuun

Äkillisiin muutoksiin aikasarjoissa kiinnitettävä huomiota

Työssäkäyntitilastossa yrittäjien määrässä vuosina 2010–2011 tapahtunut 4,0 prosentin kasvu oli poikkeuksellisen suuri. Edellä esitetyn selvityksen perusteella ilman lakimuutoksia yrittäjien määrä olisi saattanut jopa vähentyä. Yrittäjien määrässä näkyvä kasvu ei kuitenkaan ilmene vastaavalla tavalla työllisten kokonaismäärässä, sillä uudet yrittäjät ovat valtaosin siirtyneet TyEListä YELin piiriin. Kun tarkastellaan sitä vuoden 2011 uusien YEL-vakuutettujen joukkoa, joka oli vuoden 2010 lopussa TyEL-vakuutettuna ja vuoden 2011 työssäkäyntitilastossa luokiteltuna yrittäjäksi, voidaan todeta, että vuonna 2010 tästä ryhmästä palkansaajia oli 93,5 prosenttia. Kyse on siis ollut suurelta osin siirtymistä ammattiasemien välillä: vaikka yrittäjien määrä on lakimuutosten seurauksena lisääntynyt työssäkäyntitilastossa huomattavasti, muutos työllisten määrässä yhteensä on vuosina 2010–2011 jäänyt paljon pienemmäksi (1,2 prosenttia).

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että suuriin ja nopeisiin muutoksiin aikasarjoissa on välttämätöntä kiinnittää huomiota. Vaikka rekistereihin perustuvaa tilastotuotantoa voidaan pitää yleisesti ottaen vakaana, saattaa esimerkiksi yksittäisten tutkimuskysymysten kannalta pienilläkin muutoksilla olla suuri merkitys (Myrskylä 2010, 59). Taustalla oleviin aineistomuutoksiin ei kuitenkaan yleensä ole mahdollista – varsinkaan jälkikäteen – vaikuttaa, jolloin kyseeseen tulee muutoksen paikallistaminen, sen merkityksen selvittäminen suhteessa tilaston kokonaisuuteen ja tarvittaessa muutoksista tiedottaminen.

Sivun alkuun

Mitä tulisi tehdä?

Tiedonsaantia rekisteriaineistojen muutoksista, muutosten merkitysten arviointia ja tiedonkäyttäjien informointia olisi tarpeen kehittää rekisteripohjaisen tilastotiedon käytettävyyden edistämiseksi. Tietoa rekisteriaineistojen muutoksista voidaan saada suoraan tiedonantajilta, muilta yhteistyökumppaneilta, julkisista tietolähteistä – esimerkiksi internetsivuilta – tai muutokset voidaan huomata vasta tilaston tuotantoprosessissa aineiston tarkistuksen ja muun käsittelyn yhteydessä. Koska tietoja saadaan työssäkäyntitilastoon varsin monesta rekisteristä, eikä muutosten seuraamiseen tai niistä tiedottamiseen ole vakiintunutta tapaa, tilastotuotannon yhteydessä tapahtuva seuranta ja muutoksiin liittyvä selvitystyö vievät paljon työaikaa. Lisäksi muutokset saatetaan huomata varsin myöhään.

Tilastokeskuksessa käynnissä oleva hallinnollisten aineistojen vastaanoton keskittäminen voi jatkossa mahdollistaa yhtenäisten aineistoihin liittyvien käytäntöjen kehittämisen, jolloin muutoksista viestiminen tiedon toimittajan ja käyttäjän välillä helpottuisi. Yhteistyö edellyttää kuitenkin sitä, että rekisterin ylläpitäjällä on alun perin kattava ja ajantasainen tieto rekisterin sisällöstä sekä sen muutoksista. Aineisto- ja muutoskuvauksia tulisi myös standardoida. Kuvausten vastaanottajan on varmistettava, että saadut tiedot arkistoidaan ja että ne ovat tarvittaessa helposti saatavilla. Oman haasteensa tähän tehtävään tarvittavalle järjestelmälle asettaa se, että esimerkiksi lakimuutokset ovat usein tiedossa jo hyvissä ajoin ennen aineiston valmistumista. Tällöin odotettavissa olevia muutoksia tulisi olla mahdollista tallentaa aineistojen hallinnointiin käytettävään sovellukseen jo etukäteen.

Käytännössä rekisteriaineistojen muutokset joudutaan yleensä hyväksymään sinällään, joskin aktiivisella yhteistyöllä rekisterinpitäjien kanssa voidaan koettaa joissakin tapauksissa vaikuttaa muutoksiin. Ellei tietoja ole mahdollista täydentää tai hankkia kokonaan muusta lähteestä, jäljelle jää muutosten suuruuden ja merkityksen arviointi. Tämä on mahdollista lähinnä vertaamalla tietoja edellisvuoteen, vaikka tarkastelu voikin vinoutua liian konservatiiviseen suuntaan. Todelliset muutokset saattavat kadota näkyvistä. Toisaalta tilannetta voivat hankaloittaa myös vertailuvuonna tapahtuneet muutokset. Sanallisen kuvauksen lisäksi aineiston käyttäjille olisi kuitenkin tarpeen tarjota edes karkea numeerinen arvio aineistossa tapahtuneen muutoksen suuruusluokasta. Tämä edellyttää, että jokaisen laaja-alaisen muutoksen jälkeen tehdään erillinen selvitys siitä, missä määrin muutos vaikuttaa tilaston tietoihin.

Käyttäjien informointia suunnitellessa on tärkeää määritellä kriteerit sille, milloin muutos on niin merkittävä, että tietojen oikea tulkinta edellyttää asiasta tiedottamista. Tilastotietojen julkistuksen yhteydessä tulisi varmistaa, että saatavilla on kattavat kuvaukset tiedoissa tapahtuneista merkittävistä muutoksista. Rekisteripohjaisen tilaston käyttäjää tulisi ohjata tarkistamaan, liittyvätkö suuret siirtymät tilastossa määritelmä- tai muihin teknisluonteisiin muutoksiin.

Suurimmat muutokset on syytä nykyisenkaltaisella tavalla lisätä tilastojen laatuselosteeseen sekä julkistettujen tietojen alaviitteeseen. Lisäksi koska muutoksia on voinut tapahtua vuosien varrella paljonkin, julkaistavien tietokantataulukoiden yhteydessä olevat muutoskuvaukset voisivat olla sidoksissa valittuihin vuosiin eli vain tarkasteltavia vuosia koskevat huomautukset tulisivat esiin. Kuvausten yhteydessä tulisi myös esittää suppea arvio muutoksen merkityksestä tilaston tiedoille. Tämän lisäksi voisi olla erikseen saatavilla yksityiskohtainen listaus kaikista vuosi- ja muuttujakohtaisista muutoksista esimerkiksi tutkijoiden tarpeisiin. Tilastokeskuksessa käytössä oleva Muuttujaeditori-sovellus tarjoaa pohjan tämänkaltaiselle palvelulle.

Rekisteriaineistojen muutoksiin liittyvistä ongelmista ei tule vetää sitä johtopäätöstä, että niiden käyttöä sinänsä olisi syytä pitää ongelmallisena. Lomaketiedonkeruuseen perustuvissa tilastoissa on arvioitu olevan jopa enemmän vaihtelua kuin rekisteripohjaisissa (Myrskylä 2010, 59). Niin kysely- kuin rekisteriaineistonkin käyttöön liittyy omat erityispiirteensä – rekisteriaineistojen kohdalla näitä piirteitä on kuitenkin kartoitettu kyselytiedonkeruita vähemmän (ks. Alastalo 2010).

Artikkelissa on kuvattu yhden hallinnollisen rekisteriaineiston sisällössä tapahtuneiden muutosten vaikutuksia tilastotuotantoon. Lopputuloksena on, että yrittäjälainsäädännön muutokset ovat merkittävästi kasvattaneet yrittäjien lukumäärää työssäkäyntitilastossa – ilman muutoksia määrä olisi vuosina 2010–2011 saattanut laskea. Tarkastelun päätteeksi on nostettu jatkokeskustelua varten esiin näkemyksiä ja kysymyksiä siitä, mikä olisi paras tapa ottaa huomioon ja dokumentoida tämänkaltaiset väistämättömät muutokset.

Sivun alkuun

Lähteet:

Alastalo, Marja 2009a. Rekisteriperusteinen tilastointitapa – kyseenalaistamaton käytäntö. Hyvinvointikatsaus 4/2009.

Alastalo, Marja 2009b. Viranomaistiedosta tilastoksi – rekisteriperusteisen tilastojärjestelmän muodostaminen Suomessa. Sosiologia 3/2009.

Alastalo, Marja 2010. Miten käsitteellistää rekisteriperusteista tilastointitapaa? Hyvinvointikatsaus 2/2010.

Hallituksen esitys 2010. No. 135. Hallituksen esitys eduskunnalle työeläkelakien yrittäjän määritelmää koskeviksi säännöksiksi.

Myrskylä, Pekka 2010. Rekisterien tilastokäyttö lisääntyy talouspaineissa. Hyvinvointikatsaus 1/2010.

Suomen säädöskokoelma 2006. No. 1272. Yrittäjän eläkelaki.

Suomen säädöskokoelma 2006. No. 1280. Maatalousyrittäjän eläkelaki.

Tilastokeskus 2007. Laatua tilastoissa, 2. uudistettu painos. Käsikirjoja 43.
http://www.tilastokeskus.fi/meta/qg_2ed.pdf.

Tilastokeskus 2011. Työssäkäyntitilasto.
http://www.tilastokeskus.fi/til/tyokay/index.html.

Verohallinto 2011. Olenko palkansaaja vai yrittäjä?
http://www.vero.fi/fi-FI/Yritys_ja_yhteisoasiakkaat/Avoin_yhtio_ja_
kommandiittiyhtio/Palkansaaja_vai_yrittaja.

1 MYEL-vakuutuksen piiriin ovat vuoden 2009 alusta kuuluneet myös apurahansaajat. Työssäkäyntitilastossa apurahansaajat määritellään tämän seurauksena yrittäjiksi.

2 Vuoden 2005 eläkeuudistuksesta lähtien työssäkäyntitilasto ei ole saanut luotettavaa tietoa alle 18-vuotiaiden työskentelystä, joten aikasarjassa alaikärajana on pidetty 18 vuotta. Nykyisen lainsäädännön mukaan työeläkevakuuttamisvelvollisuus alkaa 18 ikävuodesta ja jatkuu, kunnes henkilö täyttää 68 vuotta.

Päivitetty 26.2.2014