Julkaistu: 29.9.2014

Nuorten itsenäistyminen edellyttää talousosaamista

  1. Itsenäistyminen vaatii sopeutumista talousasioissa
  2. Nuoret tarvitsevat käytännön taloustaitoja
  3. Taloudellisen sosiaalistumisen perustan muodostaa perhe
  4. Taloustaidot opitaan koulussa – vai opitaanko?
  5. Informaatiomateriaali ei aina tavoita nuoria
  6. Taloudelliseen itsenäistymiseen liittyy myös riskejä
  7. Onko nuorten talousosaaminen riittävää?
  8. Lähteet

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Kirjoittaja: Liisa Peura-Kapanen työskentelee tutkijana Kuluttajatutkimuskeskuksessa. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 4/2013.

Oman talouden perustaminen on merkittävä siirtymävaihe ja käännekohta aikuistuvan nuoren elämässä. Nuorten tulee tuolloin ottaa vastuu taloudellisista päätöksistä ja oman talouden hoidosta. Tähän elämänvaiheeseen voi liittyä myös riskejä, jos nuorelta puuttuvat keinot selviytyä taloudellisesti tai hän jää ilman tukiverkostoja, jotka voisivat olla avuksi uudessa tilanteessa.

Nuorten siirtymävaihetta aikuisuuteen on kuvattu eri tavoin. Mike Dixon (2006) puhuu täysi-ikäiseksi tulon jälkeen nuorten elämän kriittisistä vaiheista (critical moments), jotka usein käynnistävät käyttäytymisen muuttamisen. Kriittisinä hetkinä hän mainitsee nuoren seurustelun, muuton pois kotoa, opiskelujen aloittamisen ja siirtymisen työelämään. Nuoret joutuvat tällöin tekemään elämässään valintoja ja päätöksiä, joista monilla on suuri taloudellinen merkitys. Jos nuorella on etukäteen valmiuksia selviytyä eri elämänvaiheista ja tilanteista, hän voi välttyä ongelmilta.

Jeffrey Arnett tarkastelee 18–25-vuotiaita nuoria ja kutsuu tätä ikävaihetta orastavaksi aikuisuudeksi (emerging adulthood). Kyseessä on siirtymävaihe aikuisuuteen, jolloin otetaan vastuu itsenäisistä päätöksistä talousasioissa ja siirrytään kohti taloudellista riippumattomuutta. Elämänvaihetta leimaa epävakaisuus, identiteetin tutkiskelu sekä elämänvalintoihin liittyvien mahdollisuuksien tutkiminen ja kokeileminen. Orastavaan aikuisuuteen liittyy usein riskikäyttäytymistä. (Arnett 2000.)

Tarkastelen tässä artikkelissa sitä, millaista talousosaamista nuoret aikuiset tarvitsevat, miten talousosaaminen muodostuu ja millaisia taloudellisia riskejä oman talouden perustamisvaiheeseen liittyy. Nuorina aikuisina pidetään yleensä täysi-ikäisyyden saavuttaneita 18–29-vuotiaita nuoria, mutta ikärajat vaihtelevat tilastoissa ja tutkimuksissa.

Suomessa talousosaamisen sisältöä ei ole virallisesti määritelty. Kansainvälisessä keskustelussa ja kirjallisuudessa puhutaan muun muassa taloudellisesta kyvykkyydestä (financial capability) ja talouden lukutaidosta (financial literacy) (ks. esim. Peura-Kapanen & Lehtinen 2011; Kalmi 2013). Käytän artikkelissa termiä talousosaaminen, jolla tarkoitetaan nuoren tietoja ja taitoja toimia vastuullisesti ja elämäntilanteen vaatimalla tavalla taloudellisissa päätöksissä. Taloustaitojen merkitystä on alettu korostaa yhä laajemmin, ja monissa maissa on laadittu strategioita kansalaisten talousosaamisen lisäämiseksi.

Itsenäistyminen vaatii sopeutumista talousasioissa

Nuoret liittävät vastuullisen rahatalouden hoidon itsenäistymiseen ja irtaantumiseen lapsuudenkodista (Peura-Kapanen 2005). Suomalaiset nuoret muuttavat asumaan itsenäisesti keskimäärin 19-vuotiaina, tytöt poikia hieman aiemmin (Kupari 2011). Enemmistö nuorista asuu vuokralla: asuntokunnista, joissa päähenkilö oli alle 30 vuotta, 71 prosenttia asui vuonna 2011 vuokralla (Tilastokeskus 2011).

Aikuistuvat nuoret ovat hyvin heterogeeninen ryhmä, jonka elämäntilanteet ja myös taloudelliset olot vaihtelevat. Nuorten elämäntilanteille on tyypillistä työ-, opiskelu- ja työttömyysjaksojen vaihtelu. Taloustaantumassa nuorten mahdollisuudet työllistyä ovat heikentyneet (ks. esim. Keinänen 2010).

Itsenäistymisvaihe on haasteellinen päivittäisen toimeentulon ja talouden hallinnan näkökulmasta. Nuorten kulutuksen rakenne muuttuu: nuorten kotitalouksien kulutusmenoista yli 50 prosenttia kuluu asumiseen, liikenteeseen ja ruokaan (Ylitalo 2009). Kuparin (2011) tutkimuksen mukaan aikuistuvista nuorista kolme neljäsosaa on joutunut sopeuttamaan talouttaan selviytyäkseen asumismenoistaan. Nuoret ovat joutuneet tinkimään muusta elämästä tai esimerkiksi työskentelemään opiskelun ohella. Opiskelijoiden toimeentulo on usein tiukkaa. Vuoden 2010 Opiskelijatutkimuksen (Saarenmaa ym. 2010) mukaan lähes puolet ammattikorkeakouluopiskelijoista koki, että heidän rahavaransa eivät riitä kattamaan kuukausittaisia menoja. Heistä 53 prosenttia − yliopisto-opiskelijoista 40 prosenttia − koki olevansa köyhiä.

Nuorten vanhemmat toimivat usein taloudellisina puskureina itsenäistymisvaiheessa. Nuorten asumistutkimuksessa 42 prosenttia vastaajista oli saanut asumiseensa taloudellista tukea vanhemmilta tai isovanhemmilta (Kupari 2011). Kaikilla nuorilla ei kuitenkaan ole turvaverkkoa, ja osa nuorista ei edes halua vanhempiensa tietävän vaikeuksistaan esimerkiksi velkojen kanssa (Lehtinen & Leskinen 2005).

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 29.9.2014