Julkaistu: 26.2.2014
Maahanmuutto moninaistaa lasten perheitä
- Neljä viidestä lapsesta asuu kahden vanhemman perheessä
- Uusperheiden lapset pääosin perheen äidin lapsia
- Neljäsosa ulkomaalaistaustaisista lapsista asuu yhden vanhemman perheessä
- Ulkomaalaistaustaisten lasten määrittely haastavaa
- Aiemmin adoptoitiin kiinalaistyttöjä, nyt kiinalaispoikia
- Ulkomaalaistaustaisilla lapsilla useampia sisaruksia kuin suomalaistaustaisilla lapsilla
- Lasten perhetyypit muuttuvat hitaasti
- Lähteet
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Uusperheiden lapset pääosin perheen äidin lapsia
Lähes 110 000 lasta elää uusperheessä. Uusperheellä tarkoitetaan lapsiperhettä, jossa perheen kaikki alaikäiset lapset eivät ole puolisoiden yhteisiä. Näistä uusperheessä asuvista lapsista 60 prosenttia on perheen äidin lapsia, 10 prosenttia isän lapsia ja vajaa kolmannes puolisoiden yhteisiä eli uusperheeseen syntyneitä lapsia. Alle kouluikäisistä uusperheiden lapsista 70 prosenttia on uusperheen puolisoiden yhteisiä eli uusperheeseen syntyneitä lapsia.
Perheiden arkeen voi kuulua enemmänkin lapsia kuin mitä tilastosta käy ilmi. Tilastossa perheen lapsiksi lasketaan vain perheessä kirjoilla olevat lapset, joten virallisesti muualla asuvat, mutta mahdollisesti perheen arkeen kuuluvat lapset eivät tilastoidu kyseiseen perheeseen. Kyse voi olla esimerkiksi lapsista, jotka ovat avioerossa jääneet asumaan äitinsä luokse, mutta tapaavat säännöllisesti isäänsä ja kuuluvat siten myös isän uuden perheen arkeen.
Jonkinlaisen käsityksen ilmiön yleisyydestä voi saada tarkastelemalla yhteishuoltajuudesta tehtyjä kuntien sosiaalitoimen vahvistamia sopimuksia. Tästäkin tosin jäävät ulkopuolelle ne perheiden arkeen kuuluvat lapset, joiden vanhemmat ovat ainoastaan keskenään sopineet järjestelyistä.
Lapsen huoltoa, asumista ja tapaamisoikeuksia koskevia sopimuksia vahvistettiin Suomessa noin 45 000 vuonna 2012. Näissä sopimuksissa sovittiin noin 34 000 kertaa lapsen huollosta, 20 000 kertaa tapaamisesta ja 18 000 kertaa asumisesta. Lapsen huoltoa koskevista sopimuksista 93 prosenttia koski yhteishuoltajuutta. Kuudessa prosentissa sopimuksista oli kyse lapsen huollosta yksin äidille ja vajaassa prosentissa oli kyse yksinhuollosta isälle. Asumissopimuksista 82 prosenttia tehdään äidin luona asumisesta. Vuoroasumissopimuksia, joista on mahdollista sopia asumissopimuksen lisäksi, tehtiin vuonna 2012 yhteensä noin 2 400 lapselle, joiden vanhemmat asuivat erillään. Vuoroasumisessa lapsi asuu molempien vanhempien luona esimerkiksi vuoroviikoin. Vuoroasuminen sovitaan esimerkiksi laajennetulla tapaamisoikeussopimuksella. Erillinen sopimus tehdään, koska lapsi voi olla kirjoilla vain toisen vanhemman luona. (THL 2013; Ks. myös Hannele Forsbergin ym. artikkeli tässä numerossa.)
Päivitetty 26.2.2014