Julkaistu: 26.5.2014

Kuinka monta meitä on? Väestön laskemisessa on omat haasteensa

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Jari Nieminen on kehittämispäällikkö Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 1/2014.

Väkiluku on yleisin vertailujoukko, johon useita muita tietoja suhteutetaan. Väestön käsite ja väestön laskeminen eivät kuitenkaan ole itsestään selviä asioita.

Väestöllä tarkoitetaan jollakin alueella, kuten koko maa, lääni tai kunta vakinaisesti asuvaa väestöä. Väestömäärän laskeminen vaikuttaakin helpolta tehtävältä; väestöhän koostuu henkilöistä. Lasketaan vaan kaikki henkilöt, niin sillä selvä. Yllättävää on huomata, kuinka vaikeaa väestön määritteleminen ja laskeminen käytännössä kuitenkin on. Ongelma on korostunut etenkin kansainvälistymisen myötä, kun eri maiden väestö pitäisi vertailtavuuden säilyttämiseksi olla määritelty ja myös kerätty mahdollisimman samaan aikaan ja samoilla periaatteilla.

Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission (UNECE) johdolla on jo vuosikymmenien ajan sovittu yleisistä väestön laskentaan liittyvistä periaatteista ja suosituksista. Myös Euroopan unionissa on pyrkimys yhtenäistää tilastotointa ja sitä kautta eri maiden väestötilastoja.

Suomen väestöön kuuluvat tiettynä hetkenä maassamme vakinaisesti asuvat henkilöt. Väestön määrä tietenkin vaihtelee joka päivä. Ihmisiä syntyy ja kuolee, muuttaa maasta ja muuttaa maahan. Meillä on jo vuosikymmeniä ollut tapana ilmoittaa väestön määrä vuoden tai kuukauden lopussa. Tämä ei suinkaan ole yleisin viiteajankohta kansainvälisesti. Vuoden ensimmäinen päivä on otettu yleisimmin viiteajankohdaksi esim. EU-maissa.

Tilastointiajankohtaa suurempi ongelma on vakinaisen asumisen määrittely. Nykyinen kansainvälinen suositus, jota Suomessakin sovelletaan, määrittelee vakinaisen oleskelun vähintään vuoden kestäväksi yhtämittaiseksi asumiseksi maassa.

Jotta saman vuoden aikana maahan muuttaneet voidaan laskea mukaan väestöön, on mahdollista ottaa mukaan myös ne, joilla on aikomus asua maassa pysyvästi. Tämä on järkevää siitäkin syystä, että muussa tapauksessa lopullinen vuoden vaihteen väkiluku voitaisiin laskea vasta vuoden kuluttua tilastointiajankohdasta.

Vuoden vaihteen väestömäärää ei siis tarvitse korjata vuoden kuluttua todellisen toteutuneen asumisajan mukaan. Suomessa tämä olisikin varsin turha toimenpide, koska esimerkiksi vuoden 2010 lopussa maassa alle vuoden asuneista vain 433 muutti maasta ennen vuoden maassa oloajan täyttymistä ja 87 henkilöä ilmoitettiin kuolleeksi väestötilaston julkistamisen jälkeen.

Suomessa vuoden mittainen oleskelu voidaan käytännössä todeta väestötietojärjestelmän pojalta. Yleisin tapa muualla maailmassa on kuitenkin kerätä tieto väestölaskennassa kysymällä sitä jokaiselta maassa asuvalta joko itse täytettävällä kyselylomakkeella tai käyntihaastattelulla.

Väestön tilastointijärjestelmät ja väestölaskennat

Perinteisesti ja useimmissa maissa nykyäänkin on käytössä erilliset väestölaskenta ja väestötilastojärjestelmät, joista saadaan määrällistä tietoa väestöstä ja väestönmuutoksista. Väestölaskentojen (englanniksi: population census) ensisijaisena tarkoituksena on kuvata tietyn alueen, yleensä valtion, väestön määrää, väestörakennetta (ikä, sukupuoli, siviilisääty) sekä väestön alueellista jakaumaa jollakin tietyllä hetkellä.

Väestölaskenta on useimmista tilastoista poiketen kokonaisaineisto. Koska tilaston kohdejoukko on niin laaja, ei yksittäisestä henkilöstä voida aikataulu- ja kustannussyistä kerätä kuin tärkeimmät perustiedot. Väestölaskennan tietosisältö onkin melko suppea. Pääasiallisen toiminnan (esim. työssä, työtön, opiskelu, eläkeläinen) lisäksi kerätään kuitenkin yleensä tiedot henkilön koulutuksesta sekä perhesuhteista ja asuinoloista. Joissakin maissa myös maatalouslaskenta suoritetaan väestölaskennan yhteydessä.

Väestönmuutosten rekisteröintijärjestelmistä saadaan tietoja tapahtuneista väestönmuutoksista kuten syntymistä, kuolemista ja muutoista tiettynä ajanjaksona.

Useimmissa maissa väestölaskenta ja väestötilastointijärjestelmät ovat toisistaan erillisiä. Joka kymmenes vuosi toteutettavissa väestölaskennoissa saadaan todellinen väestömäärä, jota käytetään myöhemmin korjaamaan muilla menetelmillä ylläpidettyä väestöaikasarjaa.

Vuoden 2010/2011 väestölaskentatietojen pohjalta peräti 67 prosenttia EU:n jäsenmaista korjasi aikaisempien vuosien väestötietoja jopa vuodesta 2000 alkaen. Erityisesti maissa, joissa maastamuutto on ollut suurta Euroopan unioniin liittymisen jälkeen, on väestömäärä laskenut tilastoituja lukuja enemmän. Tällaisia maita ovat Baltian maat ja muut Itä-Euroopan maat kuten Romania, Bulgaria ja Puola. Tämä johtuu siitä, että maastamuuton tilastointi on erityisen vaikeaa maissa, joissa ei ole väestörekisteriä. Useassa maassa tällaista tietoa ei kerätä ollenkaan.

Myös maahanmuuttovoittoisissa maissa luotettava tilastointi on vaikeaa. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa ja Irlannissa on maahanmuuttajien määrää yliarvioitu, koska tietoa kotimaihinsa palanneista ei ole välittynyt tilastontekijöille.

Myös Saksassa väestötilaston väestömuutoksiin perustuva aineisto arvioi väestömäärän liian suureksi. Väestölaskentatietojen pohjalta saatu väestömäärä oli vuonna 2011 Saksassa peräti puolitoistamiljoona henkilöä vähemmän kuin väestötilaston aikaisemmin julkistama tieto. (Yle 2013.)

Se, että väestölaskenta ja erillinen väestönmuutostilasto ovat eri järjestelmää johtaa usein siihen, että väestötilaston muutostiedoista saatu väkiluku eroaa sitä enemmän väestölaskentatiedoista, mitä kauemmin aikaa on kulunut edellisestä väestölaskennasta.

Suomessa on siirrytty jo vuonna 1987 vuosittaiseen rekisteripohjaiseen tilastointijärjestelmään, jossa muualla maailmassa erilliset tilastot väestötilasto ja väestölaskenta tehdään käytännössä saman väestöaineiston pohjalta. Tässä artikkelissa viittaus väestölaskennan väestömääritelmään tarkoittaa siis samaa kuin Suomessa käytetty väestötilastojen väestömääritelmä.

Sivun alkuun

Väestön de facto ja de jure -käsitteet

Väestölaskennoissa pyritään siis kattamaan jonkin alueen koko väestö. Käytännössä väestölaskennan pohjana on kaksi eri väestökäsitettä: de jure ja de facto -väestö. Käsitteet eroavat toisistaan siinä, keiden katsotaan kuuluvan jonkin tietyn alueen väestöön.

De jure -väestö viittaa alueen "lailliseen" väestöön ja se käsittää alueella normaalisti ja vakituisesti (kirjoilla olevan) asuvan väestön. Tämä tarkoittaa, että väestöön kuuluviksi katsotaan henkilöt, jotka kuuluvat alueen vakinaiseen väestöön, ja jotka ovat paikalla väestölaskentahetkellä, sekä sen lisäksi alueen väestölaskentahetkellä tilapäisesti poissaolevan vakinaisen väestön.

De facto -väestökäsitteen mukaan väestöön luetaan kaikki väestölaskentahetkellä alueella olevat henkilöt. Se käsittää alueen vakinaisen väestön, joka on paikalla väestölaskentahetkellä, sekä myös tilapäisesti alueella läsnä olevan väestön, jonka varsinainen kotipaikka on muualla. Tällaisia henkilöitä ovat esimerkiksi varusmiehet, kauppamatkustajat ja opiskelijat; joissakin maissa jopa turistit kuuluvat tähän ryhmään.

Käytännössä useimmat maat eivät voi eivätkä haluakaan käyttää puhtaasti kumpaakaan käsitettä kansallisista olosuhteista johtuen. Useissa maissa rekisteritiedot ovat niin puutteelliset, että ne eivät sisällä koko väestöä. Monista maista keskitetty väestörekisteri puuttuu kokonaan. Myöskään de facto -käsite ei ole käyttökelpoinen, koska se on liian herkkä esim. kausivaihtelulle. Myös väestölaskentalomakkeen täyttäminen tai käyntihaastattelu esimerkiksi turisteille on hyötyyn nähden kohtuuttoman kallista tai kielen vuoksi mahdotonta.

UNECE on tehnyt jäsenmailleen kyselyn vuoden 2010 väestölaskennoista käytetyistä käsitteistä. Oheisessa taulukossa on selvennetty, miten erilaiset väestökäsitteet ja niiden muodostuminen on määritelty eri maissa.

Taulukko 1. Erilaiset väestökäsitteet ja niiden määrittelemiseksi käytetyt kriteerit UNECE:n jäsenmaissa vuoden 2010 väestölaskennoissa.

Henkilö läsnä väestö-laskentapäivänä Henkilö on asunut maassa Tarkoituksena asua maassa pysyvästi Laillinen oikeus asua maassa Löytyy rekis-tereistä Viite-ajan-jakso
Vakinaisesti asuva x x Vuosi
De facto/present x Ei
De jure/(national) x Ei
Aiempi vakinainen asuminen x Vuosi
Rekisteröity asuminen x Ei
Laillisesti maassa asuva x x Vuosi
Laillisesti läsnä maassa x x Ei
Laillisesti rekisteröity x x Ei
Vakinaisesti asuva ja läsnäoleva x x x Vuosi

Sivun alkuun

Kansalliset olosuhteet ja käytettävissä olevat menetelmät vaikuttavat väestökäsitteeseen

Perinteisessä väestölaskennassa on yleensä pyritty de facto -väestön laskemiseen tiettynä ajankohtana. Käytännössä kansalliset olosuhteet määrittävät käytetyn väestökäsitteen. Myös käytössä oleva laskentamenetelmä vaikuttaa käsitteeseen.

Rekisteripohjaisessa laskennassa käytössä on periaatteessa de jure -määritelmä, koska tietolähde on rekisteri. Rekisteröintikäytännöistä riippuen tämä voi olla hyvin lähellä myös de facto -käsitettä. Suomessa rekisteriviranomaiset rekisteröivät yleensä todellisia olosuhteita, kuten lainsäädäntö edellyttää. Kansainvälisesti on melko yleistä, että rekisteröity laillinen asuinpaikka ei edellytä henkilön todella asuvan kyseisessä osoitteessa.

Koska väestölaskennassa käytetyt väestökäsitteet eroavat eri maissa, on kansainvälisissä suosituksissa ohjeita siitä, miten erot tulisi kuvata. Väestölaskennan laatuselosteissa pitää olla yksityiskohtainen kuvaus käytetystä rajauksesta lukuisien erityisryhmien osalta.

Tällaisia ryhmiä, joiden kuuluminen väestöön ei ole itsestään selvää, ovat esimerkiksi paimentolaiset tai sellaiset väestöryhmät, jotka asuvat erittäin vaikeakulkuisilla alueilla. Nämä voivat olla esimerkiksi vuoristoseutuja alueilla, joihin väestölaskijat eivät pääse. Muina ryhminä mainitaan mm. sotilaat ja diplomaatit ja heidän perheensä, jotka asuvat ulkomailla sekä kauppiaat, merimiehet ja kalastajat, jotka ovat merillä laskenta-ajankohtana.

Ylipäätään toisessa maassa työskentelevät voivat olla vaikeasti laskettavia, koska he eivät ole paikalla väestölaskenta-ajankohtana. Rajauksen haasteena ovat myös muiden maiden asukkaat, kuten maassa olevat ulkomaiset sotilaat ja diplomaatit sekä ulkomaiset kausityöntekijät tai muut rajan yli pendelöivät ulkomaiset työntekijät. Ylipäänsä tilapäisesti maassa työskentelevät ja oleskelevat voidaan käsitellä eri tavoin eri maiden väestölaskennassa. Yhtenä erityisryhmänä mainitaan vielä pakolaiset pakolaisleireillä.

Sivun alkuun

Epävarmuustekijöitä

Väestömäärän arviointiin liittyy tiettyjä epävarmuustekijöitä. Esimerkiksi turvapaikanhakijoiden ja ulkomaalaisten opiskelijoiden puutteelliset henkilötiedot estävät rekisteröinnin. Myöskään tilapäisen oleskelun muuttuminen pysyväksi tai maastamuutto eivät aina päädy rekistereihin. Seuraavassa on arvioitu näiden vaikutuksia Suomen väestömäärään.

Suomen väestötietojärjestelmä on erittäin kattava ja sisältää tietoja myös henkilöistä, jotka eivät kuulu kansainvälisen tilastoinnin määrittelemään väestöön. Kun rekistereitä käytetään tilastoinnissa, erehdytään usein sekoittamaan keskenään rekisterin ja tilastoaineiston määritelmät.

Kaikkia väestötietojärjestelmään rekisteröityjä henkilöitä ei lueta väestöön. Toisaalta on pidettävä mielessä, että henkilön oikeudet ja velvollisuudet, kuten äänioikeus, verojen maksaminen tai asuinkunta eivät sinänsä liity hänen kuulumiseensa tilastoissa käytetyn väestömääritelmän piiriin.

Joillakin oleskeluluvan saaneilla turvapaikanhakijoilla on niin puutteelliset henkilötiedot, ettei heitä ole voitu rekisteröidä väestötietojärjestelmään. Tästä aiheutuu monenlaisia ongelmia, ja tänä syksynä onkin tehty muutoksia väestötietojärjestelmästä annettuun lakiin. Muutosten tarkoitus on mm. helpottaa ja nopeuttaa ulkomaan kansalaisten mahdollisuutta saada suomalainen henkilötunnus antamalla Maahanmuuttovirastolle ja poliisille oikeus tallettaa heitä koskevia perustietoja väestötietojärjestelmään. Uuden lain mukaan tietojen tallettaminen väestötietojärjestelmään on mahdollista poikkeuksellisesti myös tilanteissa, joissa ulkomaan kansalaisella ei ole esittää passia tai muuta henkilöllisyyden todentavaa asiakirjaa. (Valtiovarainministeriö 2013.)

Maassa ilman oleskelulupaa tai viisumia asuvista henkilöistä käytetään yleisesti termiä paperiton. Puhutaan myös laittomista maahanmuuttajista. Suomessa paperittomia arvioidaan olevan yhteensä muutamia tuhansia (Helsingin Sanomat 2013a).

Helsingissä ns. laajan terveydenhuollon tarjoamisesta paperittomille arvioidaan tulevan 5 miljoonan euron lisäkustannukset. Arvio perustuu oletukselle noin 5 000 paperittomasta henkilöstä Helsingissä. ( Helsingin Sanomat 2013b.) Kaikki nämä henkilöt eivät tietenkään oleskele Suomessa yhtäjaksoisesti koko vuotta. Niiden osuus, jotka pitäisi laskea väestöön kuuluviksi, jäänee hieman 5 000 pienemmäksi.

Myös laillisesti maassa olevilta voi joissakin tapauksissa puuttua henkilötunnus. Suomessa asuvat ulkomaalaiset opiskelijat eivät välttämättä saa henkilötunnusta, joten heitä ei voida aina lukea väestöön kuuluviksi, vaikka yli vuoden maassaoloehto heidän osaltaan tulisikin täyteen. Tällaisia henkilötunnuksettomia Suomessa tutkintoon johtavassa koulutuksessa opiskelevia henkilöitä oli Tilastokeskuksen opiskelija-aineistoissa vuoden 2010 lopussa 2 143.

Eräänä väestötietojärjestelmän ongelmana on, että henkilön tilapäinen maassa olo ei muutu pysyväksi asumiseksi automaattisesti vuoden maassa olon jälkeen, vaan hänen on itse aktiivisesti muistettava ilmoittaa pysyvästä maahanmuutosta. On epätodennäköistä, että kaikki maahan muuttaneet ilmoittavat tilapäisen oleskelunsa muuttuneen pysyväksi.

Tilastojen avulla voidaan arvioida niiden tilapäisesti maassa oleskelevien määrä, joiden pitäisi väestömääritelmän mukaan jo kuulua maassa asuvaan väestöön. Vuoden 2011 lopulla Suomessa oli yli 5 000 henkilöä, jotka olivat olleet tilapäisesti maassa vuoden 2005 jälkeen jokaisen vuoden lopussa.

Kansainvälisen muuttoliikkeen tilastoja tarkastelemalla voidaan saada vahvistusta oletukselle, että maiden väestössä on jonkin verran ylipeittoa johtuen maastamuuton puutteellisesta kirjautumisesta tilastoihin.

Myös muissa maissa on yritetty ratkaista ongelmia maastamuuton alipeiton ratkaisemiseksi. Vuoden 2011 väestölaskennan yhteydessä tehtiin Espanjan tilastovirastossa vertailu eri maiden maahan- ja maastamuuttotilastojen valossa.

Taulukossa 2 on esitetty Suomen ja Espanjan välisen muuttoliikkeen luvut vuosilta 2008−2011. Espanjan muuttotilaston mukaan Suomesta on muuttanut vuosina 2008−2011 yhteensä 972 sellaista henkilöä Espanjaan, joista meillä ei ole lähtömuuttotietoa. Nämä henkilöt kuuluvat siis oletettavasti Suomen väestöön. Vastaavasti Espanjasta on Suomeen samana ajanjaksona muuttanut 1 350 sellaista henkilöä, jotka eivät ole Espanjassa ilmoittaneet muuttavansa Suomeen.

Taulukko 2. Suomen ja Espanjan maahan- ja maastamuutot vuosina 2008−2011.

  Espanjaan muuttaneet
 		 Suomeen muuttaneet
 
vuosi Suomi Espanja ero % Suomi Espanja ero %
2008 591 712 -121 -20,5 760 271 489 64,3
2009 576 691 -115 -20,0 673 416 257 38,2
2010 563 940 -377 -67,0 604 298 306 50,7
2011 626 985 -359 -57,3 742 444 298 40,2
2008−2011 yhteensä 2 356 3 328 -972 -41,3 2 779 1 429 1 350 48,6

Lähde: Exchange of information between EU Member States to improve population statistics. A proposal from INESpain, Directorate of Socio-demographic Statistics, INE-Spain, Madrid, November 25th, 2013.

Nettovirhe Suomen väestössä on arviolta vain joitakin tuhansia henkilöitä, kun otetaan huomioon, että mahdolliset ali- ja ylipeittotapaukset osin kumoavat toistensa vaikutuksen.

Sivun alkuun

Arviot väestömäärän luotettavuudesta

Väestölaskentojen suorittamiseen liittyy aina olennaisesti laadun mittaaminen. Perinteisessä lomake- tai käyntihaastatteluun perustuvassa tiedonkeruussa tehdään yleensä luotettavuustutkimus ns. post enumeration -survey. Siinä kerätään perustiedot uudelleen joiltakin laskenta-alueilta (maantieteellinen alue). Samalla saadaan estimaatit tietojen peittävyydestä sekä tietojen laadusta. Rekisteripohjaisessa väestölaskennassa tätä menetelmää ei yleensä käytetä kustannussyistä. Sen sijaan saatuja tietoja voidaan verrata muihin tilastoihin (väestötilastot, työvoimatutkimus) tai muiden rekisterien ja hallinnollisten aineistojen tietoihin.

Mahdollista väestöaineiston ylipeittoa voidaan tutkia rekisteripohjaisten aineistojen avulla yhdistelemällä henkilöille tietoja mahdollisimman monesta rekisteristä ja hallinnollisesta aineistosta. Silloin kun henkilö löytyy vain väestörekisteristä, mutta hänellä ei ole tietoja esimerkiksi verotuksesta tai sosiaalietuuksista, voidaan epäillä, että hän on muuttanut maasta. Tällaista henkilöä ei siten kuuluisi enää laskea väestöön.

Kaikissa Euroopan unionin jäsenmaissa tehtiin väestölaskenta vuodenvaihteen 2010/2011 tilanteen mukaan. Tässä yhteydessä arvioitiin myös väestömäärän luotettavuutta. Suomessa tämä tehtiin rekisterivertailulla, jossa mahdollista yli- ja alapeittoa arvioitiin yhdistämällä eri rekisterien ja hallinnollisten aineistojen tietoja vuoden vaihteessa väestöön kuuluville henkilöille.

Selvityksen perusteella vuoden 2010 lopun väestössä oli 9 129 työikäistä (18−64-vuotiasta) henkilöä, joiden maassa olosta ei ole varmaa tietoa. Tämä pääteltiin henkilön työsuhde-, työttömyys-, opiskelu- ja eläketietojen perusteella. Myös varusmiespalvelussa olo otettiin huomioon. Verotuksen ja sosiaalitukitietojen avulla voidaan varmistaa, että nämä henkilöt eivät ole saaneet ansio-, yrittäjä yms. tuloja eivätkä tulonsiirtoja. Lisäksi heidän vakinainen asuinpaikkansa on ollut tuntematon.

On myös mahdollista saada tilaston valmistumisen jälkeen takautuvasti tietoja mm. ulkomailla kuolleista henkilöistä. Näitä tilastovuonna kuolleita, joiden tieto ei ehtinyt vuoden vaihteen tilastoon, on viime vuosina ollut alle sata henkilöä. Vuoden 2010 väestöaineistossa oli 87 henkilöä, joille saatiin tieto kuolemasta vasta helmikuun 2011 jälkeen.

Vuoden 2010 väestössä oli myös 788 henkilöä, jotka eivät asuneet yhtäjaksoisesti vuotta Suomessa. Nämä henkilöt siis muuttivat Suomeen vuoden 2010 lopulla ja lähtivät vuoden 2011 alussa ennen kuin vuosi maassa oloa tuli täyteen.

Sivun alkuun

Kansainvälisen väestömääritelmän yhtenäistämiseen pyritään

Vuonna 2020 Euroopan unionissa toteutettavaa väestölaskentaa varten komissio on kiinnittänyt huomiota väestömääritelmän eroihin eri maissa. Tästä johtuen Eurostat on tehnyt uuden ehdotuksen väestötilastojen harmonisoimiseksi unionin alueella. Eurostat esittää vakinaisen väestön määritelmän korvaamista käsitteellä annual resident population. Suomennettuna tämä voisi olla esimerkiksi vuoden aikana läsnä oleva väestö.

Ehdotus uuden käsitteen käyttöönotosta perustuu lähinnä huoleen siitä, että jokainen henkilö tulisi lasketuksi väestöön, mutta vain kerran. Ongelma korostuu kansainvälisessä vertailussa. Muuttaminen etenkin Euroopan unionin sisällä on lisääntynyt. Seurauksena on ollut, että sama henkilö voidaan laskea väestöön useassa maassa, tai häntä ei lasketa väestöön kuuluvaksi missään.

Eurostatin ehdotuksessa tilastovuoden väestöön kuuluisivat henkilöt, jotka ovat olleet läsnä alueella (maassa) suurimman osan vuotta, kuitenkin vähintään 6 kuukautta (183 päivää), joista vähintään 3 kuukautta (90 päivää) yhtäjaksoisesti.

Euroopan komission uusi väestökäsite ei ole vielä käytössä vuoden 2010 väestölaskennassa. Esityksen voimaantullessa on vaarana, että väestökäsitteitä on liian monta ja ne ovat vaikeasti toisistaan erotettavia. Uudet käsitteet eivät välttämättä paranna väestötilastojen laatua, vaan ovat omiaan aiheuttamaan hämmennystä ja epäluottamusta kansallisiin väestötietoihin. Ainakin Suomessa eri määritelmin tuotettujen väestömäärien ero on niin pieni, että niiden kaikkien julkaisemista ja käyttöä eri tilastointitarkoituksiin ei voida käytännössä pitää tarpeellisena, vaan jopa haitallisena muutoksena.

Sivun alkuun

Lähteet

Helsingin Sanomat 2013a. Lääkäri lain harmaalla alueella. Helsingin Sanomat 6.8.2013. http://www.hs.fi/sunnuntai/a1375502106232.

Helsingin Sanomat 2013b. Paperittomista koituisi suuri lasku. Helsingin Sanomat 23.11.2013. http://www.hs.fi/kaupunki/a1385110220926.

UNECE 2013. Group of Experts on Population and Housing Censuses Fifteenth Meeting Geneva, 30 September - 3 October 2013, Item 4 of the provisional agenda Population bases on a New Population Definition for Statistical Purposes, Note by the Statistical Office of the European Union (Eurostat). http://www.unece.org/stats/documents/2013.10.census1.html.

Valtiovarainministeriö 2013. Muutoksia väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista annettuun lakiin. http://www.vm.fi/vm/fi/03_tiedotteet_ja_puheet/01_tiedotteet/20131121Muutok/name.jsp.

Yle 2013. Väestölaskenta osoitti: Saksassa luultua vähemmän ulkomaalaisia. http://yle.fi/uutiset/vaestolaskenta_osoitti_saksassa_luultua_vahemman_ulkomaalaisia/6668662.

Päivitetty 26.5.2014