Julkaistu: 26.5.2014

Kuinka monta meitä on? Väestön laskemisessa on omat haasteensa

  1. Väestön tilastointijärjestelmät ja väestölaskennat
  2. Väestön de facto ja de jure -käsitteet
  3. Kansalliset olosuhteet ja käytettävissä olevat menetelmät vaikuttavat väestökäsitteeseen
  4. Epävarmuustekijöitä
  5. Arviot väestömäärän luotettavuudesta
  6. Kansainvälisen väestömääritelmän yhtenäistämiseen pyritään
  7. Lähteet

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Kirjoittaja: Jari Nieminen on kehittämispäällikkö Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 1/2014.

Väkiluku on yleisin vertailujoukko, johon useita muita tietoja suhteutetaan. Väestön käsite ja väestön laskeminen eivät kuitenkaan ole itsestään selviä asioita.

Väestöllä tarkoitetaan jollakin alueella, kuten koko maa, lääni tai kunta vakinaisesti asuvaa väestöä. Väestömäärän laskeminen vaikuttaakin helpolta tehtävältä; väestöhän koostuu henkilöistä. Lasketaan vaan kaikki henkilöt, niin sillä selvä. Yllättävää on huomata, kuinka vaikeaa väestön määritteleminen ja laskeminen käytännössä kuitenkin on. Ongelma on korostunut etenkin kansainvälistymisen myötä, kun eri maiden väestö pitäisi vertailtavuuden säilyttämiseksi olla määritelty ja myös kerätty mahdollisimman samaan aikaan ja samoilla periaatteilla.

Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission (UNECE) johdolla on jo vuosikymmenien ajan sovittu yleisistä väestön laskentaan liittyvistä periaatteista ja suosituksista. Myös Euroopan unionissa on pyrkimys yhtenäistää tilastotointa ja sitä kautta eri maiden väestötilastoja.

Suomen väestöön kuuluvat tiettynä hetkenä maassamme vakinaisesti asuvat henkilöt. Väestön määrä tietenkin vaihtelee joka päivä. Ihmisiä syntyy ja kuolee, muuttaa maasta ja muuttaa maahan. Meillä on jo vuosikymmeniä ollut tapana ilmoittaa väestön määrä vuoden tai kuukauden lopussa. Tämä ei suinkaan ole yleisin viiteajankohta kansainvälisesti. Vuoden ensimmäinen päivä on otettu yleisimmin viiteajankohdaksi esim. EU-maissa.

Tilastointiajankohtaa suurempi ongelma on vakinaisen asumisen määrittely. Nykyinen kansainvälinen suositus, jota Suomessakin sovelletaan, määrittelee vakinaisen oleskelun vähintään vuoden kestäväksi yhtämittaiseksi asumiseksi maassa.

Jotta saman vuoden aikana maahan muuttaneet voidaan laskea mukaan väestöön, on mahdollista ottaa mukaan myös ne, joilla on aikomus asua maassa pysyvästi. Tämä on järkevää siitäkin syystä, että muussa tapauksessa lopullinen vuoden vaihteen väkiluku voitaisiin laskea vasta vuoden kuluttua tilastointiajankohdasta.

Vuoden vaihteen väestömäärää ei siis tarvitse korjata vuoden kuluttua todellisen toteutuneen asumisajan mukaan. Suomessa tämä olisikin varsin turha toimenpide, koska esimerkiksi vuoden 2010 lopussa maassa alle vuoden asuneista vain 433 muutti maasta ennen vuoden maassa oloajan täyttymistä ja 87 henkilöä ilmoitettiin kuolleeksi väestötilaston julkistamisen jälkeen.

Suomessa vuoden mittainen oleskelu voidaan käytännössä todeta väestötietojärjestelmän pojalta. Yleisin tapa muualla maailmassa on kuitenkin kerätä tieto väestölaskennassa kysymällä sitä jokaiselta maassa asuvalta joko itse täytettävällä kyselylomakkeella tai käyntihaastattelulla.

Väestön tilastointijärjestelmät ja väestölaskennat

Perinteisesti ja useimmissa maissa nykyäänkin on käytössä erilliset väestölaskenta ja väestötilastojärjestelmät, joista saadaan määrällistä tietoa väestöstä ja väestönmuutoksista. Väestölaskentojen (englanniksi: population census) ensisijaisena tarkoituksena on kuvata tietyn alueen, yleensä valtion, väestön määrää, väestörakennetta (ikä, sukupuoli, siviilisääty) sekä väestön alueellista jakaumaa jollakin tietyllä hetkellä.

Väestölaskenta on useimmista tilastoista poiketen kokonaisaineisto. Koska tilaston kohdejoukko on niin laaja, ei yksittäisestä henkilöstä voida aikataulu- ja kustannussyistä kerätä kuin tärkeimmät perustiedot. Väestölaskennan tietosisältö onkin melko suppea. Pääasiallisen toiminnan (esim. työssä, työtön, opiskelu, eläkeläinen) lisäksi kerätään kuitenkin yleensä tiedot henkilön koulutuksesta sekä perhesuhteista ja asuinoloista. Joissakin maissa myös maatalouslaskenta suoritetaan väestölaskennan yhteydessä.

Väestönmuutosten rekisteröintijärjestelmistä saadaan tietoja tapahtuneista väestönmuutoksista kuten syntymistä, kuolemista ja muutoista tiettynä ajanjaksona.

Useimmissa maissa väestölaskenta ja väestötilastointijärjestelmät ovat toisistaan erillisiä. Joka kymmenes vuosi toteutettavissa väestölaskennoissa saadaan todellinen väestömäärä, jota käytetään myöhemmin korjaamaan muilla menetelmillä ylläpidettyä väestöaikasarjaa.

Vuoden 2010/2011 väestölaskentatietojen pohjalta peräti 67 prosenttia EU:n jäsenmaista korjasi aikaisempien vuosien väestötietoja jopa vuodesta 2000 alkaen. Erityisesti maissa, joissa maastamuutto on ollut suurta Euroopan unioniin liittymisen jälkeen, on väestömäärä laskenut tilastoituja lukuja enemmän. Tällaisia maita ovat Baltian maat ja muut Itä-Euroopan maat kuten Romania, Bulgaria ja Puola. Tämä johtuu siitä, että maastamuuton tilastointi on erityisen vaikeaa maissa, joissa ei ole väestörekisteriä. Useassa maassa tällaista tietoa ei kerätä ollenkaan.

Myös maahanmuuttovoittoisissa maissa luotettava tilastointi on vaikeaa. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa ja Irlannissa on maahanmuuttajien määrää yliarvioitu, koska tietoa kotimaihinsa palanneista ei ole välittynyt tilastontekijöille.

Myös Saksassa väestötilaston väestömuutoksiin perustuva aineisto arvioi väestömäärän liian suureksi. Väestölaskentatietojen pohjalta saatu väestömäärä oli vuonna 2011 Saksassa peräti puolitoistamiljoona henkilöä vähemmän kuin väestötilaston aikaisemmin julkistama tieto. (Yle 2013.)

Se, että väestölaskenta ja erillinen väestönmuutostilasto ovat eri järjestelmää johtaa usein siihen, että väestötilaston muutostiedoista saatu väkiluku eroaa sitä enemmän väestölaskentatiedoista, mitä kauemmin aikaa on kulunut edellisestä väestölaskennasta.

Suomessa on siirrytty jo vuonna 1987 vuosittaiseen rekisteripohjaiseen tilastointijärjestelmään, jossa muualla maailmassa erilliset tilastot väestötilasto ja väestölaskenta tehdään käytännössä saman väestöaineiston pohjalta. Tässä artikkelissa viittaus väestölaskennan väestömääritelmään tarkoittaa siis samaa kuin Suomessa käytetty väestötilastojen väestömääritelmä.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 26.5.2014