Julkaistu: 23.2.2015
En osaa sanoa -vastaaminen verkkokyselyissä
- Kysymystyyppi vaikuttaa eos-vastausten mielekkyyteen
- Vastaajan motivointi ja lomakkeen vuorovaikutteisuus pienentää vastauskatoa
- Eos-vastaamiselle on monia syitä
- Menetelmällä on merkitystä
- Eos-vastaamista tutkittiin työvoimatutkimuksen pilottitiedonkeruussa
- Piilotettu eos vähentää puuttuvien tietojen määrää
- Eos-vastaamisstrategia valitaan lomakesuunnittelussa
- Lähteet
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Vastaajan motivointi ja lomakkeen vuorovaikutteisuus pienentää vastauskatoa
Itse täytettävää lomaketta suunniteltaessa keskeistä on, että tutkija ymmärtää valitsemansa strategian vaikutukset. Aiemmin hyväksi koettu menetelmällinen ratkaisu ei välttämättä toimi sellaisenaan toisen menetelmän yhteydessä. Modifioituna menetelmälliset erityispiirteet kuitenkin tarjoavat uusia työkaluja aineiston laatua kohottavaan kehittämistyöhön. Esimerkiksi haastattelututkimuksissa käytössä on niin sanottu "piilotettu" eos: jos vastaaja ei jostain syystä halua vastata tai ei tiedä vastausta kysyttyyn asiaan, haastattelija voi tarjota eos-vaihtoehtoa. Piilotettu eos ei välttämättä ole menetelmällisesti ainoa keino saavuttaa laadukas aineisto itse täytettävällä lomakkeella.
Vastaajan mahdollisuutta käyttää eos-vaihtoehtoa voidaan ohjata lomakesuunnittelun keinoin. Hollantilaisessa koetutkimuksessa testattiin neljää eos-vaihtoehdon esittämistapaa itse täytettävällä lomakkeella: 1) Eos aina näkyvissä muiden vaihtoehtojen listassa, 2) eos ei lainkaan tarjolla, 3) eos näkyvillä silloin, kun vastaaja yrittää edetä antamatta vastausta (ns. piilotettu eos) ja 4) eos erillisenä painikkeena sivun alalaidassa. (Vis-Visschers 2009.)
Tulokset osoittivat, että eos-vaihtoehdon esittämistapa vaikuttaa vastaamisen sujuvuuteen ja aineiston laatuun. Näkyvillä olevaa eos-vaihtoehtoa käytettiin useammin kuin huomaamattomampia tapoja (vaihtoehdot 3 ja 4). Myös kysymystyypillä oli merkitystä siten, että faktakysymyksissä eos-vaihtoehdolle oli vähiten tarvetta, kun taas tietokysymyksissä se oli vastaajille erityisen tarpeellinen.
Amerikkalaisten DeRouvrayn ja Couperin (2014) tutkimuksessa eos-vastaamiseen rinnasteista kieltäytyy vastaamasta -vaihtoehtoa tutkittiin hieman samaan tapaan kuin hollantilaisten edellä kuvatussa tutkimuksessa, mutta yhtenä poikkeavana ja varsin kiinnostavana menetelmänä tutkijat käyttivät vastaajan motivointia (prompt screen).
Jos vastaaja yritti ohittaa kysymyksen kokonaan vastaamatta, hänelle avautui näyttöön teksti, jossa vastaajaa kannustettiin vastaamaan kysymykseen ja annettiin ohjeet kysymykseen palaamiseksi. Motivointimenetelmää käytettiin kahdessa tapauksessa: 1) Kieltäytyy vastaamasta -vastausvaihtoehto on näkyvillä ja 2) kieltäytyy vastaamasta -vaihtoehtoa ei tarjota. Saadut tulokset eivät olleet tilastollisesti merkitseviä, mutta jälkimmäisen vaihtoehdon kohdalla motivointi vaikutti myönteisesti puuttuvan tiedon osuuteen − se laski selvästi.
Tutkijoiden johtopäätös koetutkimuksesta saatujen kokemusten valossa nojaa olettamukseen, että vastaajan motivoinnilla on aineiston laatua parantava vaikutus ja vuorovaikutteisuutta voi pitää itse täytettävien lomakkeiden suunnittelussa yhtenä keinona torjua esimerkiksi vastauskatoa (emt. 2014).
Myös Norjassa on tehty vastaavanlaista koetutkimusta verkkolomakkeen eos-vastaamisesta. Eos-vaihtoehdon valintaa seurasi "dialogi-ikkuna", jossa vastaajaa pyydettiin täsmentämään syytä eos-vastaukselle. Lisäksi vastaajalle tarjottiin lisäinformaatiota esimerkiksi kysymyksessä käytetyistä käsitteistä ja pyydettiin uudelleen vastaamaan alkuperäiseen kysymykseen. Tällä tavoiteltiin vuorovaikutusta, joka on tyypillistä haastattelutiedonkeruussa. Saatujen kokemusten perusteella osa vastaajista vaihtoi dialogi-ikkunan perusteella eos-vastauksensa sisällölliseen vastaukseen, mutta kaikille tarjottu lisäinformaatio ei ollut riittävää. Norjalaiset totesivat myös, että tällaisten kysymyskohtaisten dialogi-ikkunoiden suunnitteleminen on erittäin työlästä. Etuna niissä on se, että niiden avulla voidaan kerätä tietoa eos-vaihtoehdon valitsemisen syistä. (Gravem & Lund 2014.)
Päivitetty 23.2.2015