Lapsiperheiden osuus kaikista perheistä suurin Uudellamaalla, pienin Etelä-Savossa

Vuoden 2023 lopussa perheistä 38 % oli lapsiperheitä. Lapsiperheiden osuus kaikista perheistä oli maakunnista suurin Uudellamaalla (42 %) ja pienin Etelä-Savossa (30 %). Eroja lapsiperheiden osuudessa selittää osaltaan aikuisväestön ikärakenne, sillä mitä iäkkäämpiä aikuiset ovat, sitä vähemmän heillä on enää alaikäisiä lapsia. Uudenmaan täysi-ikäisestä väestöstä 23 % oli vähintään 65-vuotiaita mutta Etelä-Savossa peräti 39 %.

Lapsiperheiden määrä on vähentynyt koko maassa 25 500 perheellä eli noin 4 % vuodesta 2013. Suhteellisesti suurin muutos on tapahtunut Kymenlaakson, Etelä-Savon ja Kainuun maakunnissa, joissa lapsiperheiden määrä on vähentynyt kymmenessä vuodessa noin viidenneksellä. Uudellamaalla puolestaan lapsiperheiden määrä kasvoi samalla ajanjaksolla 6 %. Perheissä kasvavien alaikäisten lasten määrän muutos on ollut samansuuntainen. Lapsiperheiden ja lasten määrän väheneminen liittyy syntyvyyden alenemiseen, sillä uudet syntyvät ikäluokat ovat pienempiä kuin aikuistuvat ikäluokat.

Vaikka lasten ja lapsiperheiden määrä on vähentynyt, lasten määrä perhettä kohden on pysynyt suhteellisen vakaana. Koko Suomessa lapsiperheiden keskimääräinen kotona asuvien alle 18-vuotiaiden lasten määrä vuonna 2023 oli 1,80, kun vuonna 2013 vastaava luku oli 1,84. Maakunnittain tarkasteltuna keskimääräinen lapsiluku on pienentynyt kymmenessä vuodessa eniten Pohjois-Pohjanmaalla (-0,07) ja kasvanut eniten Ahvenanmaalla (+0,03) sekä Kainuussa (+0,03).

Keskimääräinen alaikäisten lasten määrä lapsiperhettä kohden oli vuonna 2023 suurin Pohjois-Pohjanmaan (2,07) ja Keski-Pohjanmaan (2,06) maakunnissa. Pienimmät alaikäisten lasten määrät lapsiperhettä kohden puolestaan olivat Uudellamaalla (1,73) ja Etelä-Karjalassa (1,74). Kunnittain tarkasteltuna eniten alaikäisiä lapsia lapsiperhettä kohden oli Merijärvellä (3,23) ja Perhossa (3,01).

Avopariperheiden osuus lapsiperheistä suurin Ahvenanmaalla ja Kainuussa

Lapsiperheistä enemmistö (55 %) oli edelleen avioparien perheitä vuonna 2023, vaikka osuus onkin laskenut huomattavasti vuodesta 1993, jolloin aviopariperheitä oli 73 % lapsiperheistä. Vielä vuonna 2013 aviopariperheiden osuus lapsiperheistä oli 60 %. Aviopariperheisiin lasketaan tässä tarkastelussa myös perheet, joiden vanhemmat ovat keskenään rekisteröidyssä parisuhteessa.

Sisältöä ladataan

Aviopariperhe oli tavallisin lapsiperhetyyppi kaikissa maakunnissa, vaikka selviä alueellisia erojakin on havaittavissa. Aviopariperheiden osuus lapsiperheistä vaihtelee maakunnittain Keski-Pohjanmaan 62 %:n ja Ahvenanmaan 45 %:n välillä. Eroihin maakuntien välillä vaikuttavat avopariperheiden ja yhden vanhemman perheiden yleisyys. Suhteellisesti eniten avopareja on Ahvenanmaalla, Kainuussa ja Lapissa. Ahvenanmaalla 34 % lapsiperheistä on avoparien perheitä, Kainuussa 28 % ja Lapissa 26 %. Maan pienimmät avopariperheiden osuudet ovat Uudellamaalla 19 % ja Keski-Pohjanmaalla sekä Pirkanmaalla, kummassakin osuus on 20 %.

Yhden vanhemman perheitä oli koko maassa 24 % lapsiperheistä. Suurimmat yhden vanhemman perheiden osuudet olivat Kymenlaaksossa (28 %) ja Päijät-Hämeessä (27 %). Suhteellisesti vähiten yhden vanhemman lapsiperheitä oli Pohjanmaalla (17 %) ja Keski-Pohjanmaalla (18 %). Yhden vanhemman perheitä tarkasteltaessa on syytä muistaa, että tilasto perustuu rekisteritietoihin asumisesta eikä siten huomioi mahdollista yhteishuoltajuutta tai esimerkiksi lasten vuoroasumista, sillä lapset voivat olla kirjoilla vain yhdessä osoitteessa. Yhden vanhemman perhe ei siis välttämättä ole yksinhuoltajan perhe.

Maakuntien väliset erot yhden vanhemman lapsiperheiden osuudessa johtuvat enimmäkseen äiti ja lapsia -perheiden erilaisista osuuksista, jotka vaihtelevat Kymenlaakson ja Päijät-Hämeen 23 %:n ja Pohjanmaan 13 %:n välillä. Isä ja lapsia -perheiden osuus lapsiperheistä on kaikissa maakunnissa noin 3–5 %. Suhteellisesti eniten isä ja lapsia -perheitä on Ahvenanmaalla (4,7 %) ja Etelä-Savossa sekä Kymenlaaksossa (4,5 % kummassakin). Suhteellisesti vähiten isä ja lapsia -perheitä on Pohjanmaalla (3,1 %) ja Keski-Pohjanmaalla (3,3 %).

Kuntatasolla yhden vanhemman lapsiperheitä oli suhteellisesti eniten Manner-Suomen kunnista Puolangalla ja Heinolassa (32 % kummassakin), ja vähiten Luodossa (6 %) ja Pedersören kunnassa (8 %). Myös osa Ahvenanmaan kunnista sijoittuu ääripäihin, mutta niissä lapsiperheiden määrä on hyvin pieni. Pienissä kunnissa jo melko vähäinen muutos perhetyyppien lukumäärissä voi saada aikaan suuren muutoksen prosenttiosuuksissa. Luotoa voitaneen pitää perherakenteeltaan Suomen perinteisimpänä kuntana, koska siellä yhden vanhemman lapsiperheiden osuus on maan pienin ja vastaavasti aviopariperheiden osuus (87 %) suurin.

Lapsiperheistä 8 % oli uusperheitä vuonna 2023

Uusperheiksi on perinteisesti laskettu perheet, joissa on ainakin yksi alle 18-vuotias vain toisen puolison lapsi. Uusperheen määritelmää on tarkennettu tilastovuodesta 2023 alkaen siten, että uusperheeksi ei kuitenkaan lasketa niitä perheitä, joissa vanhempi on väestötietojärjestelmän tietojen mukaan asunut nykyisen puolisonsa kanssa jo lapsen saadessaan. Mikäli puolisot ovat asuneet ulkomailla tai muuttotiedoissa on puutteita, määrittelyn tarkentaminen asumistiedon perusteella ei välttämättä ole onnistunut.

Määritelmän uudistamisen myötä myös keskenään samaa sukupuolta olevien parien perheet otetaan lukuun uusperheiden tilastoinnissa. Uuden määritelmän mukaan uusperheitä oli vuoden 2023 lopussa kaikkiaan 45 978 eli 8 % kaikista lapsiperheistä. Eri sukupuolta olevien parien perheistä 11 % ja samaa sukupuolta olevien parien perheistä 22 % oli uusperheitä. Koska tilasto kattaa vain samassa asunnossa kirjoilla olevat perheet, mutta lapset voivat asua osan ajasta myös toisen vanhempansa luona, jää osa uusperheistä todennäköisesti tilaston ulottumattomiin.

Nuoret naiset lähtevät kotoa ja perustavat perheen aikaisemmin kuin nuoret miehet

Väestön perhetilannetta voidaan tarkastella perheen lisäksi myös yksilöiden perheaseman näkökulmasta. Alle 18-vuotiaista noin 97 % oli vuonna 2023 perheessä lapsen asemassa. Aikuistuvien lasten kotoa lähdön muuttumisesta on vaikeaa saada tarkkaa kuvaa pitkällä aikavälillä, koska aikaisemmin opiskelijoita ei otettu vakituisesti asumaan opiskelupaikkakunnille. He olivat virallisesti kirjoilla vanhempiensa luona. Vuoden 1994 kesäkuussa tuli voimaan laki, joka oikeutti jokaisen valitsemaan virallisen asuinkuntansa. Muuttoliiketilastoihin lain muutos vaikutti vuosikymmenen loppuun asti kuitenkin vaimeten loppua kohden.

Lasten kotoa lähtöä kuvataan seuraavaksi perheessä lapsen asemassa olevien määrällä. Perheen lapsi voi tosin jäädä kotiin asumaan ja tuoda puolison kanssaan asumaan tai saada lapsen, jolloin nuori perheenperustaja ei ole tilastoissa enää vanhempiensa perheessä lapsen asemassa, vaan omassa perheessään aikuisena. Tällainen asumismuoto on tosin erittäin harvinainen Suomessa. Vuoden 2023 lopussa vain noin 0,6 % perheistä asui samassa asunnossa kolmen tai neljän sukupolven kesken.

Nuoret naiset lähtevät kotoa aikaisemmin kuin nuoret miehet. Vuonna 2023 naisista 27 % asui perheessään lapsen asemassa 20-vuotiaana, miehistä 48 %. Naisilla osuus kasvoi yhdellä prosenttiyksiköllä edellisvuoteen verrattuna, miehillä pysyi likimain ennallaan. Kymmenen vuotta aiemmin, vuonna 2013, lapsen asemassa asui 20-vuotiaista naisista 32 % ja miehistä 55 %.

Sisältöä ladataan

Sisältöä ladataan

Vuonna 2023 lapsen asemassa olevien 20-vuotiaiden miesten osuus oli suurin Ahvenanmaan (64 %) ja Etelä-Pohjanmaan (61 %) maakunnissa. Myös Keski-Pohjanmaalla, Kanta-Hämeessä, Kymenlaaksossa, Uudellamaalla, Pohjanmaalla ja Etelä-Savossa yli puolet miehistä asui 20-vuotiaana vanhempiensa perheessä. Samanikäisistä naisista suurimmat vanhempiensa perheessä asuvien osuudet olivat Ahvenanmaan (51 %) ja Keski-Pohjanmaan (35 %) maakunnissa. Harvinaisinta vanhempien luona asuminen oli miehillä Etelä-Karjalassa (35 %) ja naisilla Pohjois-Karjalassa (14 %). Maakuntien välisten erojen tulkinnassa on syytä huomioida, että tarkastelu koskee 20-vuotiaiden nuorten nykyistä asuinpaikkaa, joka voi omillaan asuvilla olla eri maakunnassa kuin vanhempien koti.

Lapsen asemassa olevien osuus ikäluokasta laskee alle kymmenesosaan naisilla 24-vuotiaana, miehillä 27-vuotiaana. Naiset perustavat myös oman perheen miehiä aikaisemmin: vuonna 2023 naisista puolet oli omassa perheessään avio- tai avopuolison tai vanhemman asemassa 26-vuotiaana, miehistä vasta 31-vuotiaana.

Suomessa oli vuonna 2023 yhteensä 52 866 henkilöä, jotka olivat 30-vuotiaita tai sitä vanhempia ja olivat perheessään lapsen asemassa. Heistä 74 % oli miehiä. Lapsen asemassa olevien vähintään 30-vuotiaiden henkilöiden määrä on hieman kasvanut edellisvuodesta. Vähintään 65-vuotiaista lapsen asemassa oli 1 861 henkilöä, joista miehiä oli 68 %. Etenkin myöhemmällä iällä oman vanhemman kanssa asuminen voi liittyä myös iäkkään vanhemman auttamiseen arjessa.

Noin neljännes asuu yksin

Vuoden 2023 lopussa miehistä 23 % ja naisista 25 % asui yksin. Yksin asuvien osuus on kasvanut melko tasaisesti viime vuosikymmenien aikana. Kymmenen vuotta aiemmin, vuonna 2013, miehistä 18 % ja naisista 21 % asui yksin.

Yksinasuminen on yleistä kotoa muuttaneilla nuorilla aikuisilla ja harvinaistuu keski-iässä perheiden perustamisen myötä. Nuorten aikuisten yksinasuminen on yleistynyt huomattavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Yksinasuvien osuus kaikista 20–24-vuotiaista on kasvanut 41 %:iin; muutosta on 14 prosenttiyksikköä vuodesta 2013.

Samalla ajanjaksolla avoliitossa olevien osuus ikäryhmästä laski 28 %:sta 22 %:iin, lapsen asemassa olevien osuus 25 %:sta 22 %:iin sekä perheisiin kuulumattomien, mutta ei yksin asuvien osuus 13 %:sta 10 %:iin. Muutosta on tapahtunut erityisesti vuoden 2017 jälkeen, mihin saattoi osaltaan vaikuttaa opiskelijoiden asumistukiuudistus. Vuoteen 2022 verrattuna yksin asuvien 20–24-vuotiaiden osuus pysyi ennallaan.

Miehillä varhaisaikuisuuden yksineläminen jatkuu usein pidempään kuin naisilla, eikä yksin asuvien miesten osuus laske iän myötä yhtä paljon kuin yksin asuvien naisten osuus. Keski-ikäisten naisten yksinasuminen on harvinaisimmillaan 42-vuotiaana, jolloin 12 % naisista asuu yksin, kun taas miehillä yksinasuvien osuus laskee keski-iässä alimmilleen 44-vuotiaana 23 %:iin.

On syytä huomioida, että yksinasuminen tilastoituu virallisen asuinpaikan mukaan. Yksin asuva voi kuitenkin olla esimerkiksi etävanhempi, jonka luona asuu vuoroviikoin lapsia, joiden virallinen osoite on toisaalla. Miesten yksinasumista selittävätkin osaltaan avio- ja avoerot, joissa lapset jäävät usein äidille, ja isä tilastoituu ainakin tilapäisesti yksin asuvaksi. Esimerkiksi 40–44-vuotiaista miehistä vain 3 % oli perheasemaltaan isiä ilman puolisoa, mutta naisista 15 % oli äitejä ilman puolisoa. Osuudet eivät ole juurikaan muuttuneet 10 vuoden takaisesta.

Vuonna 2023 koko maassa 40–44-vuotiaista miehistä 24 % oli yksin asuvia. Osuus on kasvanut kymmenessä vuodessa 3 prosenttiyksikköä ja edellisvuodesta prosenttiyksikön. Suurimmat yksin asuvien miesten osuudet olivat Kymenlaakson (29 %) sekä Etelä-Karjalan ja Päijät-Hämeen maakunnissa (27 % kummassakin). Keski-Pohjanmaalla (18 %), Pohjanmaalla ja Ahvenanmaalla (19 %) yksin asuvien 40–44-vuotiaiden miesten osuudet olivat puolestaan pienimmät.

Alueellisia eroja miesten yksinasumisessa selittää eniten vaihtelu puolison ja lasten kanssa asuvien osuuksissa. Perheasemaltaan avio- tai avopuolisoita, joilla oli lapsia, oli 40–44-vuotiaista miehistä suhteellisesti vähiten Kymenlaaksossa (47 %), Etelä-Karjalassa ja Päijät-Hämeessä (48 % kummassakin), eniten puolestaan Pohjanmaalla (61 %) sekä Keski-Pohjanmaalla (60 %).

40–44-vuotiaista naisista puolestaan 12 % asui yksin vuonna 2023. Osuus on kasvanut noin prosenttiyksiköllä vuodesta 2013. Yksin asuvien osuus ikäryhmän naisista vaihteli maakunnittain vähemmän kuin miehillä: Ahvenanmaan ja Pohjanmaan 8 %:sta Uudenmaan, Pirkanmaan, Päijät-Hämeen, Varsinais-Suomen ja Pohjois-Karjalan 13 %:iin.

Avio- tai avopuolisoiden, joilla oli lapsia, osuus 40–44-vuotiaista naisista oli pienin Päijät-Hämeen maakunnassa (52 %) ja suurin Pohjanmaan (67 %) maakunnassa. Lasten kanssa ilman puolisoa asuminen oli tämän ikäisillä naisilla yleisintä Kymenlaaksossa (19 %) sekä Päijät-Hämeessä (18 %), harvinaisinta Pohjanmaalla (12 %) ja Keski-Pohjanmaalla (13 %).

Eläkeikää lähestyttäessä, 60–64-vuotiaana naisista 31 % ja miehistä 27 % asui yksin vuonna 2023. Edellisestä vuodesta osuuksissa ei ole muutosta, mutta kymmenessä vuodessa yksin asuvien 60–64-vuotiaiden naisten osuus on kasvanut noin 2 prosenttiyksiköllä ja miesten 4 prosenttiyksiköllä. Yleisin perheasema 60–64-vuotiailla on aviopuoliso ilman lapsia: tämän ikäisistä miehistä 42 % ja naisista 45 % asui aviopuolison kanssa ilman lapsia. Aviopuolison ja lasten kanssa asui tässä iässä miehistä 10 %, naisista enää 6 %.

Yksin asuvien osuus 60–64-vuotiaista naisista oli suurin Uudellamaalla (34 %) ja pienin Pohjanmaalla (24 %). Saman ikäryhmän miehillä yksinasuminen oli naisten tapaan harvinaisinta Keski-Pohjanmaalla (21 %), yleisintä puolestaan Etelä-Savossa (31 %), Kymenlaaksossa, Etelä-Karjalassa, Kainuussa, Pohjois-Karjalassa ja Päijät-Hämeessä, joissa 30 % ikäryhmän miehistä asui yksin. Tätä myöhemmällä iällä yksinasuminen yleistyy naisilla selvästi.

Vuonna 2023 vähintään 80-vuotiaista 49 % asui yksin. 80-vuotiaista ja sitä vanhemmista naisista yksin asui 59 %, miehistä 32 %. Kymmenessä vuodessa yksin asuvien vähintään 80-vuotiaiden osuudet eivät ole juuri muuttuneet: yksin asuvien miesten osuus on kasvanut prosenttiyksiköllä ja naisten pysynyt samana. Suhteellisesti eniten yksin asuvia 80-vuotiaita ja sitä vanhempia oli vuonna 2023 Päijät-Hämeessä (53 %) ja vähiten Pohjanmaan maakunnassa ja Ahvenanmaalla (44 % kummassakin).

Yksin asuvien vähintään 80-vuotiaiden naisten suhteellinen osuus oli suurin Päijät-Hämeessä (64 %) ja pienin Pohjanmaan maakunnassa (54 %). Sen sijaan samanikäisten yksin asuvien miesten osuuksissa ei ollut yhtä suurta vaihtelua maakuntien välillä: osuus oli suurin Lapissa (35 %) ja pienin Keski-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla (30 % kummassakin).