Siirry etusivulle - Tilastokeskus

Avioituvuus nousi vuonna 2022 - noin joka toinen naimisiin ennen 50. ikävuotta

Katsaus liittyy aiheisiin:Väestö ja yhteiskunta
katsaus | Siviilisäädyn muutokset 2022

Tilastokeskuksen mukaan eri sukupuolta olevien parien avioituvuus kääntyi nousuun vuonna 2022. Sekä avioituvuus ensimmäiseen avioliittoon että uudelleenavioituvuus kasvoivat edellisestä vuodesta. Mikäli vuoden 2022 avioituvuus ensimmäiseen avioliittoon säilyisi vallitsevana, naimattomista naisista 54 % ja naimattomista miehistä 48 % solmisi avioliiton ennen 50. ikävuotta.

Avioituvuus kasvoi edellisvuodesta

Eri sukupuolta olevien avioituvuus, eli avioliiton solmineet suhteessa niihin, jotka voisivat mennä naimisiin, on alentunut lähes yhtäjaksoisesti vuodesta 2008. Vuonna 2008 solmittiin 32 900 eri sukupuolta olevien avioliittoa, mutta vuonna 2022 enää 21 500. Erityisesti ensimmäisten avioliittojen solmiminen on vähentynyt vuosi vuodelta. Kuviossa esitetään naisten avioituvuuden kehitys, koska se on samanlainen kuin miesten vastaava. Miesten mukaan lasketut avioituvuusluvut ovat vain suuremmat kuin naisten, ks. kuvio.

Avioituvuus ensimmäiseen avioliittoon on ensimmäisen avioliiton solmineiden naisten määrä keskiväkiluvun tuhatta avioitumiskelpoista naimatonta naista kohti. Uudelleenavioituvuus puolestaan lasketaan järjestysluvultaan toisen tai sitä suuremman avioliiton solmineiden naisten määränä keskiväkiluvun tuhatta naimisissa olevaa naista kohti. Miesten luvut saadaan vastaavasti.

Valtaosa kaikista solmituista avioliitoista on ensimmäisiä avioliittoja (naisilla 76 % ja miehillä 75 % vuonna 2022). Näin ollen ensimmäisten avioliittojen avioituvuuden painoarvo koko avioituvuuden kehityksessä on suuri ja määrää paljolti sen suuntaa. Yleensä uudelleenavioituvuus vain joko lieventää alenevaa suuntausta tai sitten voimistaa sitä. Vuonna 2022 sekä avioituvuus ensimmäiseen avioliittoon että uudelleenavioituvuus kasvoivat edellisvuodesta. Avioituvuusluvut nousivat suunnilleen yhtä paljon kuin ne vuotta aiemmin olivat laskeneet. Vaikka avioituvuus elpyi hieman, se ei vielä tarkoita, että pitkän ajan kehityksen suunta olisi muuttunut.

Ensimmäisen avioliiton solmineiden naisten ja miesten keski-ikä on pitkään noussut, ks. taulukko, mikä tarkoittaa avioitumisen siirtymistä yhä vanhemmalle iälle. Tämä näkyy myös tarkasteltaessa naisten ikäryhmittäisten avioituvuuslukujen kehitystä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana avioituvuus ensimmäiseen avioliittoon on jatkanut laskuaan alle 35-vuotiaiden ikäryhmissä, kun vanhemmissa ikäryhmissä luvut ovat laskeneet lievemmin tai pysyneet ennallaan. Miehillä ikäryhmittäinen kehitys on ollut samanlaista kuin naisilla.

Vuonna 2022 avioituvuus ensimmäiseen avioliittoon nousi naisilla kaikissa ikäryhmissä lukuun ottamatta yli 60-vuotiaita, miehillä se nousi kaikissa ikäryhmissä.

Viivakuvio naisten avioituvuudesta ensimmäiseen avioliittoon 1990–20022. 2000-luvulla nuorimpien, alle 35-vuotiaiden ikäryhmien avioituvuus laskee. Yli 35-vuotiaiden ikäryhmillä kehitys on noususuuntaista. Vanhimmilla ikäryhmillä luvut hyppivät avioliittojen pienemmän määrän vuoksi.

Noin joka toinen naimisiin ennen 50. ikävuotta

Mikäli vuoden 2022 avioituvuus ensimmäiseen avioliittoon pysyisi vallitsevana, niin naimattomista naisista 54 % ja naimattomista miehistä 48 % solmisi avioliiton ennen 50. ikävuottaan. Kuviossa on esitetty myös vastaavat osuudet vuoden 2008, 2013 ja 2018 avioituvuuslukuihin pohjautuen. Vuosi 2008 oli avioituvuuden huippuvuosi 2000-luvulla, ja mikäli kyseisen vuoden avioituvuus ensimmäiseen avioliittoon olisi pysynyt vallitsevana, naimattomista naisista 76 % ja naimattomista miehistä 70 % olisi avioitunut ennen 50. ikävuotta. Vaikka avioituvuusluvut nousivat vuonna 2022, eivät ne silti yllä aiempien vuosien tasolle.

Pylväskuvio, jossa ennen 50-ikävuottaan ensimmäisen kerran avioituvien arvioitu osuus vuosilta 2008, 2013, 2018 ja 2022 kyseisen vuoden avioituvuuden mukaan laskettuna. Miehet ja naiset erikseen, vain eri puolisoiden avioliitot. Kuviosta nähdään, että miesten ja naisten avioituvuus on laskenut ja sitä myöten ennen 50. ikävuotta solmivien osuus. Vuonna 2008 osuus oli miehillä 70 % ja naisilla 76 %, vuonna 2022 vastaavat osuudet ovat 48 % ja 54 %.

Avioliiton solmisella ei ole ikärajaa, joten on mahdollista arvioida eri vuosien avioituvuuden perusteella myös elinikäistä avioituvuutta. Mikäli vuoden 2022 avioituvuus säilyisi vallitsevana, naimattomista naisista 58 % avioituisi elinaikanaan ja miehistä 52 %. Vuonna 2008 vastaavat luvut olivat naimattomille naisille 78 % ja miehille 73 %. Vanhemmissa ikäryhmissä avioituvuus on vähäistä, mikä näkyy siten, että elinikäisen avioituvuuden luvut ovat vain muutaman prosenttiyksikön suurempia kuin avioituneiden osuus ennen 50. ikävuotta.

Edellä mainitut prosenttiluvut naimattomien odotettavissa olevasta avioitumisesta on tuotettu muodostamalla elinajantaulun laskentaperiaatteilla avioituvuustaulu. Laskennassa on käytetty viisivuotisikäryhmittäisiä ensimmäisen avioliiton solmineiden avioituvuuslukuja miehille ja naisille. Laskelmassa ei ole huomioitu kuolleisuutta. Se on kuitenkin vähäistä ennen 50. ikävuotta, minkä vuoksi lopputulos antaa hyvän kuvan avioituvuudesta.

Avioituminen vilkastui lähes kaikissa maakunnissa

Vuonna 2022 vihille mentiin suhteellisesti vilkkaimmin Pohjois-Pohjanmaalla ja Uudellamaalla, vähiten Kainuussa ja Etelä-Savossa. Naisten avioituvuus kasvoi edellisestä vuodesta kaikissa muissa maakunnissa paitsi Pohjanmaalla, missä se laski. Avioituvuus kasvoi eniten Kanta-Hämeessä ja Etelä-Karjalassa.

Miesten avioituvuudessa maakunnittaiset muutokset vuonna 2022 muistuttivat naisten avioituvuutta, ks. kuvio. Avioituvuus kasvoi kaikissa muissa maakunnissa paitsi Lapissa ja Pohjanmaalla, joissa se pieneni hieman edellisvuodesta. Miesten avioituvuus oli korkeinta Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa, ja matalinta Kainuussa ja Etelä-Savossa. Avioituvuus kasvoi eniten Varsinais-Suomessa.

Palkkikaavio, jossa on esitetty naisten avioituvuus maakunnittain vuosilta 2021 ja 2022. Avioituvuus on kasvanut kaikissa maakunnissa lukuun ottamatta Pohjanmaata. Avioituvuus oli 2022 korkein Pohjois-Pohjanmaalla ja matalin Kainuussa.

Ensimmäinen avioliitto päättyy todennäköisemmin leskeyteen kuin avioeroon

Vuonna 2022 todennäköisyys, että naisen ensimmäinen avioliitto päättyy avioeroon, oli 34 %. Vastaava luku laskettuna vuodelle 2021 oli 36 %. Viimeisen kahden vuoden luvut ovat matalammalla tasolla kuin vuosina 2013–2020, jolloin eron todennäköisyys vaihteli välillä 37–39 %. Ensimmäisen avioliiton päättyminen leskeyteen on todennäköisempää (45 %) kuin avioliiton päättyminen avioeroon.

Edellä mainitut todennäköisyydet perustuvat eri sukupuolta olevien avioparien yhden vuoden tapahtumiin (solmitut avioliitot, avioerot, kuolemat, leskeytymiset), joiden avulla tuotetaan tapahtuman toteutumisen todennäköisyys (ks. avioeron todennäköisyys). Tällöin esimerkiksi eronneisuus saadaan tiivistettyä yhteen lukuun. Samansuuntaisiin tuloksiin päästään seuraamalla eri vuosina eri sukupuolta olevien solmimien avioliittojen päättymistä eroon liiton keston mukaan, mutta tällöin eronneisuuslukuja on yhtä monta kuin tarkasteltuja avioliittoja solmimisvuosittain.

Alla kuviossa on esitetty naisen avioeroon päättyneiden avioliittojen osuus avioliiton keston mukaan eri vihkivuosilta. Avioeronneisuus avioliiton keston mukaan on 1990-luvulta lähtien pysynyt melko samanlaisena avioliiton solmimisvuodesta riippumatta. Esimerkiksi vuoden 1995 jälkeen solmituista eri sukupuolten välisistä avioliitoista noin viidesosa oli päättynyt eroon kahdeksassa vuodessa ja noin neljäsosa 11 vuodessa. Vuonna 2020 solmittujen avioliittojen osalta kahden ensimmäisen avioliittovuoden eronneisuus ei näytä olennaisesti poikkeavan aiemmista vihkivuosista.

Viivakuviossa kuvataan eri avioliittokohorttien kumuloitunutta avioeron todennäköisyyttä avioliiton keston mukaan. Mukana ovat vuoden 2022 loppuun mennessä tapahtuneet avioerot. Kuviossa on esitetty yksittäisiä vihkivuosia väliltä 1975–2020. Vuoden 1990 jälkeen avioerot avioliiton keston mukaan alkavat kehittyä hyvin samankaltaisesti, riippumatta avioliiton solmimisesta. Näyttää siltä, että avioerojen osuus tiettynä vuonna solmituista avioliitoista nousee korkeimmillaan noin 43 prosenttiin (kun avioliiton solmimisvuodesta on kulunut riittävän kauan aikaa).

Eronneiden osuus on suurin vuoden 1989 avioliittokohortilla: vuonna 1989 solmituista avioliitoista 42,7 % oli päättynyt avioeroon vuoden 2022 lopuuun mennessä. Eroon päättyneiden avioliittojen osuus ylittää 42 % myös vuosina 1988 ja 1990–1991 avioliiton solmineilla. Eronneiden osuus avioliittokohortista ylittää 40 % kaikkina vihkivuosina välillä 1983–1994. Se miten suureksi eronneiden osuus lopulta kasvaa, riippuu naisten eronneisuuden kehityksestä tulevina vuosina. Viimeisenä kahtena vuotena eronneisuus on laskenut aiempia vuosia matalammalle tasolle.

Verratessa avioerokertymän lukuja esimerkiksi ensimmäisestä avioliitosta eroamisen todennäköisyyteen on huomattava, että edellisissä luvuissa on huomioitu naisen kaikki avioliitot (ja niihin liittyvät avioerot), ei vain ensimmäiset.


Avioeron riski kasvaa voimakkaasti avioliiton ensi vuosina

Avioeron riski kasvaa jyrkästi heti avioliiton alkuvuosina. Riski on ollut huipussaan kolmantena tai neljäntenä vuotena, kun on tarkasteltu vuodesta 1990 lähtien eri vuosina avioliiton solmineiden eronneisuutta. Eroamisen huipun saavuttamisen jälkeen eron riski pienenee hyvin samalla tavalla kaikissa avioliittokohorteissa. Kun tarkastellaan vuosina 2020 ja 2021 avioliiton solmineita, näyttäisi siltä, että eron riski avioliiton ensimmäisinä kahtena vuotena on hieman pienentynyt verrattuna aiempiin vuosiin.

ja on huipussaan kolmantena vuotena. Huipun saavuttamisen jälkeen eron riski alkaa pienentyä samantyyppisesti kaikissa avioliittokohorteissa.

Samaa sukupuolta olevien parien eronneisuus alentunut edelleen

Vuonna 2022 samaa sukupuolta olevat parit solmivat 423 avioliittoa, joista 291 oli kahden naisen ja 132 kahden miehen avioliittoja. Samaa sukupuolta olevien parien solmimien avioliittojen määrä oli suurin sitten vuoden 2017, jolloin avioliittolain muutos tuli voimaan.

Vuonna 2022 eroja rekisteröidystä parisuhteesta oli 31. Samaa sukupuolta olevien parien avioeroja oli 106. Kun huomioidaan sekä rekisteröidyt parisuhteet että avioliitot, oli samaa sukupuolta olevien parien erojen määrä 137, mikä on lähes sama kuin edellisenä vuonna, 138. Eroista 101 oli naisparien ja 36 miesparien eroja.

Samaa sukupuolta olevien parien eronneisuus, eli saman sukupuolen parien erojen määrä suhteutettuna rekisteröityjen parisuhteiden ja saman sukupuolen avioliittojen määrään, on vuodesta 2015 lähtien pienentynyt. Poikkeuksena on vuosi 2020, jolloin saman sukupuolen parien avioerojen määrä kasvoi poikkeuksellisen paljon. Vuonna 2022 eronneisuus samaa sukupuolta olevilla pareilla oli 16 tuhatta naimisissa tai rekisteröidyssä parisuhteessa olevaa kohden, edellisenä vuonna luku oli 17.

Naisparien eronneisuus on ollut selvästi suurempaa kuin miesparien. Vuonna 2022 naisparien eronneisuus laski edellisvuodesta, kun taas miesparien nousi. Heilunta saman sukupuolen parien eronneisuusluvuissa johtuu siitä, että erojen kokonaismäärät ovat pieniä.

Verrattuna samaa sukupuolta olevien parien eronneisuuteen, ovat vaihtelut eri sukupuolta olevien parien avioeronneisuudessa olleet pieniä. Avioeronneisuus pysyi pitkään samalla tasolla: 13–14 avioeroa tuhatta naimisissa olevaa naista (tai miestä) kohti laskettuna. Vuosina 2021–2022 eri sukupuolta olevien parien avioerojen määrä väheni huomattavasti, ja sen seurauksena naisten ja miesten avioeronneisuus laski alimmalle tasolle kolmeen vuosikymmeneen. Naisten avioeronneisuus vuonna 2022 oli 11,5 avioeroa tuhatta naimisissa olevaa naista kohden. Miesten vastaava luku oli yhtä suuri kuin naisilla, 11,5 avioeroa tuhatta naimisissa olevaa miestä kohden. Eronneisuuden lasku selittynee osaltaan sillä, että solmittujen avioliittojen määrät ovat olleet pitkään laskussa.

Viivakuviossa esitetään saman sukupuolen eronneisuus vuosina 2003–2022. Eronneisuudessa on laskettu yhteen erot rekisteröidyistä parisuhteista ja saman sukupuolen avioerot. Kuvassa on myös esitetty eri sukupuolen avioparien eronneisuus (naisen eronneisuus eri sukupuolen avioliitosta). Samaa sukupuolta olevien parien eronneisuus on vuodesta 2015 laskenut joka vuosi lukuun ottamatta vuotta 2020, jolloin eronneisuus hypähti ylöspäin. Naisparien eronneisuus on ollut korkeampaa kuin miesparien.

Kuviot

Katso keskeiset tilastotiedot kuvioista.

Avioituvuus, avioituvuus ensimmäiseen avioliittoon ja uudelleenavioituvuus 1990–2022, miehet, puolisot eri sukupuolta

Miesten avioituvuus maakunnittain ja koko maassa 2021 ja 2022, puolisot eri sukupuolta

Tietokantataulukot

Poimi tarvitsemiasi tietoja taulukoiksi, tarkastele tietoja kuvioina tai lataa dataa käyttöösi.

Julkaisua taustoittavat tietokantataulukot
Käytetyt luokitukset:
    Viiteajankohtien sykli:
    vuosi
    Päivitystiheys:
    vuosi
    Päivitetty:
    Käytetyt luokitukset:
    • Avioliiton kesto, vuosia
    • Avioliiton järjestysluku
    Viiteajankohtien sykli:
    vuosi
    Päivitystiheys:
    vuosi
    Päivitetty:
    Käytetyt luokitukset:
    • Sukupuoli
    • Ikä
    Viiteajankohtien sykli:
    vuosi
    Päivitystiheys:
    vuosi
    Päivitetty:

    Tulevat julkaisut

    Dokumentaatio

    Kuvaus tilaston tuottamisesta, käytetyistä menetelmistä ja laadusta.

    Siirry tilaston dokumentaatioon

    Viittausohje

    Suomen virallinen tilasto (SVT): Siviilisäädyn muutokset [verkkojulkaisu].
    Viiteajankohta: 2022. Helsinki: Tilastokeskus [Viitattu: 26.12.2024].
    Saantitapa:

    Tilaston asiantuntijat

    Tiedustelut ensisijaisesti

    Palvelusähköposti
    info@stat.fi
    Auli Hämäläinen
    yliaktuaari
    029 551 3615

    Vastaava osastopäällikkö

    Hannele Orjala
    osastopäällikkö
    029 551 3582

    Miksi tätä sisältöä ei näytetä?

    Tämä sisältö ei näy, jos olet estänyt evästeiden käytön. Jos haluat nähdä sisällön, tarkista evästeasetuksesi.