Työllisten määrä väheni vuonna 2024 etenkin nuorimmissa ikäryhmissä

Työvoimatutkimuksen vuoden 2024 pääkohdat työllisyydestä ja työttömyydestä on julkistettu 24.1.2025. Tässä katsauksessa tarkastellaan lähemmin työvoimatutkimuksen vuoden 2024 tietoja sekä joitakin aikasarjatietoja kymmenvuotisjaksolta 2015–2024. Katsauksen tiedot koskevat 15–74-vuotiaita, ellei toisin mainita.

Väestön määrä kasvoi vuonna 2024 edellisvuodesta, työvoimaosuus ennallaan

Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan 15–74-vuotiaan väestön määrä vuonna 2024 oli 4 153 000, mikä oli 22 000 enemmän kuin vuonna 2023. Väestön määrä kasvoi eniten 35–44-vuotiaiden ikäryhmässä.

Sisältöä ladataan

Työvoimaa, eli työllisiä ja työttömiä yhteensä, oli 2 841 000, mikä oli 9 000 enemmän kuin edellisvuonna. 15–74-vuotiaan työvoiman osuus samanikäisestä väestöstä oli 68,4 % vuonna 2024 eli pysyi ennallaan edellisvuoteen verrattuna.

Sisältöä ladataan

Etenkin työllisten naisten määrä väheni vuonna 2024

15–74-vuotiaita työllisiä oli keskimäärin 2 602 000 vuonna 2024, mikä oli 25 000 vähemmän kuin vuonna 2023. Työllisten naisten määrä väheni 20 000 henkilöllä, eniten 15–24-vuotiaiden ryhmässä. Työllisten miesten määrä väheni, mutta kasvoi hieman 65–74-vuotiaiden ryhmässä.

Sekä miesten että naisten työllisyysaste laski vuonna 2024

20–64-vuotiaiden työllisyysaste oli 76,7 % vuonna 2024, mikä oli 1,2 prosenttiyksikköä vähemmän kuin vuotta aiemmin. 20–64-vuotiaiden miesten työllisyysaste oli 76,8 %, mikä oli 1,1 prosenttiyksikköä vähemmän kuin vuotta aiemmin. Naisten työllisyysaste laski 1,4 prosenttiyksikköä 76,6 %:iin.

Sisältöä ladataan

Naisten työllisyysaste laski kaikissa kymmenvuotisikäryhmissä, eniten (3,4 prosenttiyksikköä) 15–24-vuotiailla sekä 35–44-vuotiailla. Miesten työllisyysaste laski eniten (2,8 prosenttiyksikköä) 35–44-vuotiailla. Yli 45-vuotiaiden miesten ikäryhmissä työllisyysasteet nousivat hieman.

Korkein työllisyysaste (84,2 %) oli 45–54-vuotiaiden ikäryhmässä. 55–64-vuotiaiden ikäryhmässä työllisyysaste pysyi samana (71,7 %) kuin vuonna 2023, vanhimmassa eli 65–74-vuotiaiden ikäryhmässä työllisyysaste nousi 0,5 prosenttiyksikköä 14,4 %:iin. Muissa kymmenvuotisikäryhmissä työllisyysaste laski, eniten 35–44-vuotiaiden ikäryhmässä 85,9 %:sta 83,1 %:iin.

Sisältöä ladataan

⁠Työllisyysasteet erilaisilla ikäryhmäjaotteluilla sukupuolittain on saatavissa työvoimatutkimuksen tietokantataulukosta Väestö työmarkkina-aseman, sukupuolen ja iän mukaan, 2009–2024.

Työttömyys kasvoi eniten nuorilla

15–74-vuotiaiden työttömyysaste oli keskimäärin 8,4 % vuonna 2024, mikä oli 1,2 prosenttiyksikköä enemmän kuin vuonna 2023. Miesten työttömyysaste kasvoi 1,3 prosenttiyksikköä 9,2 %:iin ja naisten 1,1 prosenttiyksikköä 7,6 %:iin. Työttömiä miehiä oli 135 000, mikä oli 20 000 enemmän kuin vuotta aiemmin, työttömiä naisia 104 000, mikä oli 15 000 enemmän kuin vuotta aiemmin vuonna 2023.

Työttömyys kasvoi eniten nuorimmissa ikäryhmissä. 15–24-vuotiaiden ikäryhmässä työttömyysaste nousi 18,8 %:iin, kun se vuotta aiemmin oli 16,2 %.

Kymmenvuotisjaksolla 2015–2024 nuorten työttömyysaste oli alimmillaan (14,2 %) vuonna 2022 ja korkeimmillaan (22,5 %) vuonna 2015.

Sisältöä ladataan

Työttömien 15–24-vuotiaiden osuus saman ikäisestä väestöstä oli 9,7 % vuonna 2024, kun se vuonna 2023 oli 8,6 %.

Sisältöä ladataan

Yrittäjien ja palkansaajanaisten määrä väheni vuonna 2024

Vuonna 2024 työllisten määrä kasvoi terveys- ja sosiaalipalveluissa ja väheni ammatillisessa, tieteellisessä ja teknisessä toiminnassa

Vuonna 2024 työllisten määrä kasvoi eniten terveys- ja sosiaalipalveluissa (Q), jossa työllisiä oli 23 000 enemmän kuin vuonna 2023. Majoitus- ja ravitsemistoiminnassa (I) työllisten määrä kasvoi 5 000 henkilöllä. Toimialoilla kuljetus ja varastointi (H), informaatio ja viestintä (J) sekä rahoitus- ja vakuutustoiminta; kiinteistöala (K) työllisten määrä kasvoi vain hieman tai pysyi viimevuotisella tasolla.

Työllisten määrä väheni eniten, 13 000 työllisellä, päätoimialalla ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta (M). Toimialoilla C-E yhteensä eli teollisuus sekä sähkö-, lämpö-, vesi- ja jätehuolto yms., työllisiä oli 12 000 vähemmän kuin vuonna 2023. Rakentamisessa (F) työllisten määrä väheni 8 000 henkilöllä sekä tukku- ja vähittäiskaupassa (G) 6 000 henkilöllä. Työllisten määrä väheni hieman tai pysyi viimevuotisella tasolla toimialoilla maa-, metsä- ja kalatalous; kaivostoiminta (A, B), julkinen hallinto ja maanpuolustus (O), koulutus (P) ja taiteet, viihde ja virkistys sekä muu palvelutoiminta (toimialat R-U yhteensä).

⁠Palkansaajista kaksi kolmasosaa toimihenkilötehtävissä

Palkansaajia oli vuonna 2024 keskimäärin 2 285 000, mikä oli 6 000 vähemmän kuin vuonna 2023. Palkansaajanaisia oli 9 000 vähemmän kuin vuonna 2023. Toimihenkilöitä palkansaajista oli 1 594 000, joista ylempiä toimihenkilöitä oli 711 000 ja alempia toimihenkilöitä 883 000. Työntekijäammateissa oli 677 000 henkilöä vuonna 2024. Ylempien toimihenkilöiden määrä väheni 6 000 henkilöllä vuodesta 2023, työntekijöiden ja alempien toimihenkilöiden ryhmissä muutokset olivat tätäkin vähäisempiä.

Vuonna 2024 palkansaajista 70 % oli toimihenkilöitä. Ylemmän toimihenkilön tehtävissä toimi 31 %, alempina toimihenkilöinä 39 % ja työntekijäammateissa 30 % palkansaajista. Naisten osuus ylemmistä toimihenkilöistä oli 49 %, alemmista toimihenkilöistä 67 % ja työntekijäammateissa toimivista 32 %.

Vuonna 2024 miespalkansaajista 58 % työskenteli toimihenkilönä (32 % ylemmän ja 26 % alemman toimihenkilön tehtävissä) ja 41 % työntekijäammateissa. Naisista toimihenkilöinä työskenteli 81 % (30 % ylemmän ja 51 % alemman toimihenkilön tehtävissä) ja 18 % työntekijäammateissa. Vuoteen 2023 verrattuna sekä sosioekonomisen aseman että sukupuolten väliset osuudet ovat pysyneet lähes samoina.

Yrittäjien määrä väheni vuonna 2024

Yrittäjiä oli vuonna 2024 keskimäärin 305 000, mikä oli 15 000 vähemmän kuin vuonna 2023. Yrittäjien osuus kaikista työllisistä pysyi 12 %:ssa.

Yrittäjistä miehiä oli 208 000 ja naisia 96 000. Naisten osuus kaikista yrittäjistä laski yhdellä prosenttiyksiköllä 32 %:iin vuodesta 2023.

Yksinyrittäjiä oli vuonna 2024 keskimäärin 225 000, mikä oli 5 000 vähemmän kuin vuotta aiemmin. Yksinyrittäjistä miehiä oli 148 000, mikä oli 4 000 enemmän kuin edellisvuonna. Yksinyrittäjänaisia oli 77 000, mikä oli 9 000 vähemmän kuin vuosi sitten.

Yksinyrittäjien osuus kaikista yrittäjistä nousi kahdella prosenttiyksiköllä 74 %:iin ja työnantajayrittäjien osuus laski 26 %:iin vuodesta 2023.

Yrittäjistä työnantajayrittäjiä oli 79 000, mikä oli 9 000 vähemmän kuin vuonna 2023. Työnantajayrittäjistä naisia oli vuonna 2024 keskimäärin 19 000 eli lähes saman verran kuin edellisvuonna. Naisten osuus työnantajayrittäjistä kasvoi 24 %:iin, kun se vuotta aiemmin oli 21 %.

Maatalousyrittäjiä vuonna 2024 saman verran kuin vuotta aiemmin

Vuonna 2024 oli yhteensä 48 000 maatalousyrittäjää ja yrittäjäperheenjäsentä, mikä oli saman veran kuin vuonna 2023. Työnantajayrittäjien määrä (7 000) ja osuus (17 %) kaikista maatalousyrittäjistä laski hieman vuodesta 2023. Naisia maatalousyrittäjistä oli 10 000 eli 24 %, kun naisten osuus vuonna 2023 oli 26 %.

Maatalousyrittäjien osuus kaikista yrittäjistä oli 14 % vuonna 2024, mikä oli yhden prosenttiyksikön enemmän kuin vuonna 2023.

Määräaikaiset työsuhteet ja uudet työsuhteet vähenivät vuonna 2024

Määräaikaisia työsuhteita edelleen enemmän naisilla kuin miehillä

Vuonna 2024 Suomessa oli 2 285 000 palkansaajaa. Jatkuvissa työsuhteissa olevia palkansaajia oli 1 915 000, mikä oli 7 000 enemmän kuin edellisvuonna. Jatkuvat työsuhteet lisääntyivät vain miespalkansaajilla.

Määräaikaisessa työsuhteessa oli 370 000 palkansaajaa, mikä oli 14 000 vähemmän kuin vuonna 2023. Palkansaajien kaikista työsuhteista 84 % oli jatkuvia ja 16 % määräaikaisia, kun vuotta aiemmin määräaikaisten osuus oli 17 %.

Vuonna 2024 miehiä määräaikaisissa työsuhteissa oli 154 000, mikä oli 5 000 vähemmän kuin vuonna 2023. Naisia määräaikaisissa työsuhteissa oli 216 000, mikä oli 9 000 vähemmän kuin vuonna 2023.

Määräaikaiset työsuhteet ovat olleet yleisempiä naisilla kuin miehillä. Vuonna 2024 miespalkansaajista 14 % ja naispalkansaajista 19 % työskenteli määräaikaisessa työsuhteessa. Vuodesta 2015 vuoteen 2024 sukupuolten väliset erot määräaikaisten työsuhteiden yleisyydessä ovat pysyneet samoina: miesten osuus määräaikaista palkansaajista on ollut 13–15 % ja naisten osuus 18–20 % koko kymmenvuotisjakson ajan.

Sisältöä ladataan

Nuoret ja naiset eniten pysyvän työn puutteessa

Vuonna 2024 pysyvän työn puute oli määräaikaisuuden syynä 225 000 palkansaajalla. Näistä naisia oli 136 000 ja miehiä 88 000. Pysyvän työn puute oli määräaikaisuuden syynä 61 %:lla, kun vuonna 2023 tämän syyn ilmoitti 58 % määräaikaisista palkansaajista.

Vakinaista työtä haluavista määräaikaisista palkansaajista suurin ikäryhmä (70 000) oli 25–34-vuotiaita. Näistä 43 000 oli naisia ja 27 000 miehiä. 35–44-vuotiaista määräaikaisista 72 % nimesi pysyvän työn puutteen määräaikaisuutensa syyksi. Näistä 30 000 oli naisia ja 15 000 miehiä. 45–54-vuotiaista määräaikaista työtä tekevistä naisista 79 % ilmoitti syyksi sen, ettei pysyvää työtä löytynyt. Pysyvän työn puute oli yleisin syy työn määräaikaisuuteen kaikissa muissa kuin vanhimmassa (65–74-vuotiaat) ikäryhmässä, jossa yleisin syy oli, että tekee määräaikaista työtä jostain muusta syystä (37 %).

Määräaikaisista palkansaajista 13 % ei halunnut vakituista työsuhdetta. Näistä suurin osa, 27 000, oli alle 25-vuotiaita. Alle 25-vuotiaista määräaikaisista palkansaajista 46 % eli 51 000 henkilöä olisi halunnut vakituisen työn.

Harvinaisempia määräaikaisuuden syitä kaikilla 15–74-vuotiailla palkansaajilla olivat opiskeluun liittyvä työharjoittelu (7 %) ja koeaika (1 %).

Uusien työsuhteiden määrä väheni selvästi

Vuonna 2024 palkansaajia, joiden työsuhde oli kestänyt alle vuoden, oli 439 000, mikä oli 66 000 vähemmän kuin vuonna 2023.

Alle vuoden kestäneistä työsuhteista 50 % oli määräaikaisia. Miesten uusista työsuhteista määräaikaisia oli 46 %, naisten uusista työsuhteista määräaikaisia oli 54 %.

Vuokratyössä muutokset vähäisiä - miesten osuus kasvoi hieman

Vuonna 2024 vuokratyötä päätyössään tekeviä palkansaajia oli keskimäärin 59 000 eli saman verran kuin vuonna 2023. Vuokratyöntekijöiden osuus kaikista palkansaajista oli 3 %, mikä on pysynyt samana vuodesta 2022 alkaen. Vuokratyöllä tarkoitetaan työsuhdetta, jossa palkansaaja työskentelee päätyössään työvoimaa välittävän tai vuokraavan yrityksen kautta. Työvoimatutkimuksessa vuokratyö tilastoidaan sille toimialalle, jossa työ tehdään.

Eniten vuokratyöntekijöitä päätyössään vuonna 2024 oli toimialaloilla teollisuus; sähkö-, lämpö-, vesi- ja jätehuolto yms. (C-E), tukku- ja vähittäiskauppa (G), liike-elämän palvelut (M, N) sekä terveys- ja sosiaalipalvelut (Q), joissa kussakin oli keskimäärin 8 000 vuokratyöntekijää vuonna 2024. Majoitus- ja ravitsemistoiminnassa (I) oli 7 000 vuokratyöntekijää. Sekä rakentamisessa (F) että toimialalla kuljetus ja varastointi (H) oli keskimäärin 6 000 vuokratyöntekijää. Muilla päätoimialoilla vuokratyöntekijöiden määrä oli vähäisempi.

Yleisintä vuokratyö oli edelleen majoitus- ja ravitsemistoiminnassa (I), jossa vuokratyöntekijöiden osuus oli 8 % toimialan kaikista palkansaajista. Kuljetuksen ja varastoinnin (H) toimialoilla sekä rakentamisessa (F) vuokratyöntekijöiden osuus oli 5 % toimialan palkansaajista. Tukku- ja vähittäiskaupassa (G) sekä liike-elämän palveluissa (M, N) vuokratyöntekijöitä oli 3 % toimialan palkansaajista. Muilla toimialoilla vuokratyöntekijöiden osuus oli pienempi.

Miesten osuus vuokratyöntekijöistä vuonna 2024 oli 56 %, kun se vuotta aiemmin oli 51 %.

Osa-aikatyö väheni

Naispalkansaajista lähes neljännes osa-aikaisia

Vuonna 2024 osa-aikatyötä teki 482 000 työllistä, mikä oli 19 % kaikista työllisistä (miehet 14 %, naiset 23 %). Osa-aikatyötä tekeviä työllisiä oli 7 000 vähemmän kuin vuonna 2023. Osa-aikaisesti työskentelevistä palkansaajia oli 413 000, mikä oli 12 000 vähemmän kuin edellisvuonna.

Työvoimatutkimuksessa osa-aikaisuus perustuu vastaajan omaan ilmoitukseen. Seuraavassa tarkastellaan osa-aikatyötä tekevistä vain palkansaajia.

Palkansaajista osa-aikatyötä teki 18 % vuonna 2024. Osa-aikainen työ oli yleisempää naisilla kuin miehillä. Naispalkansaajista osa-aikaisia oli 23 % eli 274 000 ja miespalkansaajista 13 % eli 139 000. Edelliseen vuoteen verrattuna osa-aikatyötä tekevien miesten osuus palkansaajista pysyi ennallaan ja osa-aikatyötä tekevien naisten osuus laski yhdellä prosentilla.

Osa-aikatyön tekeminen oli yleistä nuorimmilla ja etenkin vanhimmilla palkansaajilla. 15–24-vuotiaista palkansaajista 51 % teki osa-aikatyötä. 65–74-vuotiaista palkansaajista 62 % työskenteli osa-aikaisesti.

Kolme neljäsosaa osa-aikaisista palkansaajista työskenteli yksityisellä sektorilla. Osa-aikatyöllisten osuus kaikista palkansaajista oli yksityisellä sektorilla 19 %. Kuntasektorilla osa-aikatyötä tekevien osuus oli 16 % ja valtiosektorilla 10 %.

Palkansaajien määrällä mitattuna osa-aikatyötä tehtiin eniten terveys- ja sosiaalipalvelujen (Q) toimialoilla (92 000 henkilöä), toiseksi eniten tukku- ja vähittäiskaupan (G) toimialoilla (72 000 henkilöä). Osa-aikatyötä tekevien osuus oli suurin, 43 %, taiteissa, viihteessä ja virkistystoiminnassa (R). Majoitus- ja ravitsemistoiminnassa (I) osa-aikatyötä tekevien osuus oli 40 %. Kolmanneksi yleisintä osa-aikatyö oli tukku- ja vähittäiskaupassa, jossa osa-aikaisesti työskenteli 29 % palkansaajista.

Sisältöä ladataan

Joka neljäs osa-aikatyötä tekevä haluaisi kokoaikaista työtä

Monille osa-aikatyötä tekeville osa-aikaisuus sopii elämäntilanteeseen. Osa työllisistä tekee puolestaan osa-aikatyötä siitä syystä, ettei kokoaikatyötä ole tarjolla.

Vuonna 2024 oli 104 000 sellaista osa-aikaista palkansaajaa, jotka olisivat halunneet tehdä kokoaikaista työtä. Heistä miehiä oli 38 000 ja naisia 65 000.

Joka neljäs osa-aikatyötä tekevä olisi siis halunnut kokoaikatyötä.

Opiskelu tai muu syy olivat naispalkansaajien yleisimmät syyt työskennellä osa-aikaisesti. Opiskelun ilmoitti syyksi 28 % ja muun syyn 28 % osa-aikaisesti työskentelevistä naisista. Terveydelliset syyt oli syynä 10 %:lla ja omien lasten tai omaisen hoito 8 %:lla.

Miehillä yleisimmät syyt olivat opiskelu ja kokoaikatyön puute. Miespalkansaajista 33 % ilmoitti osa-aikatyön syyksi opiskelun ja 29 % kokoaikatyön puutteen. Muusta syystä osa-aikatyötä teki 28 % ja terveydellisistä syistä 8 %.

Nuorimmassa ikäryhmässä eli 15–24-vuotiaissa 65 % ilmoitti osa-aikatyön syyksi opiskelun.

Sisältöä ladataan

Työajat vuonna 2024

Työajat ovat muuttuneet hitaasti

Tilastollisia työaikakäsitteitä ovat tavanomainen viikkotyöaika, tehty viikkotyöaika sekä tehty vuosityöaika.

Tavanomainen viikkotyöaika on työllisen normaali tai keskimääräinen viikkotyöaika. Palkansaajilla tavanomaiseen työaikaan lasketaan mukaan tavaksi tulleet palkalliset ja palkattomat ylityöt. Poissaolot, kuten lomat tai sairauspoissaolot, eivät vaikuta tavanomaiseen työaikaan.

Tehty viikkotyöaika on työllisen tutkimusviikolla tekemien työtuntien määrä. Tehty viikkotyöaika kysytään erikseen pää- ja sivutyöstä. Siihen luetaan mukaan kaikki tutkimusviikolla tehdyt palkalliset ja palkattomat ylityötunnit. Toisaalta lomat, arkipyhät ja poissaolot muista syistä (esim. sairaus) lyhentävät tehtyä viikkotyöaikaa.

Tehty vuosityöaika on laskennallinen käsite, joka saadaan jakamalla kaikkien työllisten sekä pää- että sivutöissä vuoden aikana tekemien työtuntien määrä työllisten määrän vuosikeskiarvolla. Näin saadaan keskimääräinen vuosityöaika työllistä kohti. Työllisten palkansaajien vuosityöaika lasketaan vastaavalla tavalla.

Työajat ja tehdyt työtunnit vaihtelevat työllisyyden ja palkansaajien rakenteen muutosten mukaisesti. Jos esimerkiksi osa-aikatyö yleistyy enemmän kuin kokoaikatyö, keskimääräinen viikkotyöaika lyhenee. Työajat vaihtelevat myös toimialoittain ja ammateittain sekä työnantajasektorin mukaan. Työajat muuttuvat melko hitaasti.

Tavanomaisin viikkotyöaika on 35−40 tuntia

Suurimmalla osalla eli 69 %:lla palkansaajista tavanomainen viikkotyöaika oli 35–40 tuntia viikossa vuonna 2024. Palkansaajista seitsemällä prosentilla oli yli 40-tuntinen tavanomainen viikkotyöaika. Alle 35-tuntinen tavanomainen viikkotyöaika oli 21 %:lla palkansaajista. Tässä ryhmässä tyypillisin tavanomainen työaika oli 30–34 tuntia viikossa.

Pitkä tavanomainen viikkotyöaika oli palkansaajia yleisempää yrittäjillä, joista 33 %:lla tavanomainen työaika oli yli 40 tuntia viikossa. Vain 28 %:lla yrittäjistä tavanomainen viikkotyöaika oli 35–40 tuntia. Alle 35 viikkotunnin tavanomainen työaika oli yrittäjillä yleisempää (32 %) kuin palkansaajilla (21 %).

Kun tarkastellaan palkansaajien tavanomaista työaikaa ja sosioekonomista asemaa, erot tavanomaisessa viikkotyöajassa näkyvät selvimmin pitkää viikkotyöaikaa tekevien osuudessa. Selvästi yleisin työaika vuonna 2024 oli kaikilla ryhmillä 35–40 tuntia viikossa. Yli 40 tuntia viikossa työskenteli 10 % ylemmistä toimihenkilöistä, 4 % alemmista toimihenkilöistä ja 8 % työntekijöistä. Alle 35-tuntinen tavanomainen työviikko oli lähes neljäsosalla alemmista toimihenkilöistä ja työntekijöistä. Ylemmistä toimihenkilöistä 14 % työskenteli alle 35 tuntia viikossa.

Miesten työviikko kokoaikatyössä pidempi kuin naisilla

Vuonna 2024 palkansaajien keskimääräinen tavanomainen viikkotyöaika päätyössä oli 35,3 tuntia. Miesten tavanomainen viikkotyöaika oli 36,8 tuntia ja naisten 33,9 tuntia.

Palkansaajien tehty viikkotyöaika päätyössä oli 33,8 tuntia viikossa. Miehillä tehty viikkotyöaika oli 35,4 tuntia ja naisilla 32,2 tuntia.

Yrittäjillä viikkotyöaika oli palkansaajien työaikaa pidempi: tavanomainen viikkotyöaika oli 37,7 tuntia viikossa ja tehty viikkotyöaika oli 36,6 tuntia viikossa.

Kuten edeltävinäkin vuosina, miehillä sekä tavanomainen että tehty viikkotyöaika kokoaikatyössä olivat pidempiä kuin naisilla vuonna 2024. Osa-aikatyötä tekevillä naisilla sekä tavanomainen että tehty viikkotyöaika olivat sen sijaan pidempiä kuin osa-aikatyötä tekevillä miehillä.

Kokoaikatyötä tekevien palkansaajien ammattiryhmistä johtajilla oli pisin tavanomainen viikkotyöaika, 41,3 tuntia vuonna 2024. Lähes yhtä pitkä tavanomainen viikkotyöaika oli prosessi- ja kuljetustyöntekijöillä, 40,7 tuntia. Seuraavaksi pisin tavanomainen viikkotyöaika oli rakennus-, korjaus- ja valmistustyöntekijöillä, 39,9. Lyhyin tavanomainen viikkotyöaika, 37,2 tuntia, oli luokassa palvelu- ja myyntityöntekijät.

Palkansaajien tehty vuosityöaika kasvoi hiukan

Vuonna 2024 työllisten tehty vuosityöaika oli keskimäärin 1 564 tuntia työllistä kohti. Vastaava luku vuonna 2023 oli 1 553 tuntia ja vuonna 2022 keskimäärin 1 567 työtuntia.

Palkansaajien tehty vuosityöaika oli 1 539 tuntia palkansaajaa kohden vuonna 2024, mikä oli 11 tuntia enemmän kuin edellisvuonna. Yksityisellä sektorilla palkansaajien tehty vuosityöaika kasvoi 8 tuntia vuodesta 2023. Sekä valtiosektorilla että paikallishallinnossa (kunnat ja hyvinvointialueet) vuosityöaika kasvoi 26 tuntia.

Valtiosektorilla tehdään vain vähän osa-aikatyötä ja palkansaajien tehty vuosityöaika on ollut vuodesta 2015 alkaen pitempi kuin yksityisellä sektorilla. Paikallishallinnossa tehty vuosityöaika on puolestaan selvästi pienempi kuin muilla sektoreilla.

Vuonna 2024 miespalkansaajien tehty vuosityöaika oli 1 645 tuntia ja naispalkansaajien tehty vuosityöaika 1 438 tuntia. Vuodesta 2023 miespalkansaajien vuosityöaika kasvoi tunnilla ja naisten kasvoi 20 tuntia. Miesten ja naisten työaikojen eroihin vaikuttaa se, että naisten työsuhteet ovat yleisemmin osa-aikaisia kuin miesten. Naisilla myös perhevapaat lyhentävät tehtyä työaikaa enemmän kuin miehillä.

Työvoiman ulkopuolella olevat

Työvoiman ulkopuolella olevien määrä kasvoi

Työvoimatutkimuksessa työvoiman ulkopuolella olevilla tarkoitetaan henkilöitä, jotka tutkimusviikolla eivät olleet työllisiä eivätkä työttömiä. Myös asevelvollisuutta suorittamassa olevat luetaan työvoiman ulkopuolisiin.

Vuonna 2024 työvoiman ulkopuolella oli yhteensä 1 312 000 henkilöä eli 32 % 15–74-vuotiaasta väestöstä. Määrä oli 13 000 henkilöä enemmän kuin vuonna 2023. Työvoiman ulkopuolella olevista miehiä oli 627 000 ja naisia 685 000.

Työvoiman ulkopuolisten määrä kasvoi vuonna 2024 eniten 15–24-vuotiaiden ikäryhmässä, 304 000 henkilöön. Se oli 14 000 enemmän kuin edellisvuonna. 35–44-vuotiaiden ikäryhmässä työvoiman ulkopuolella oli 82 000 henkilöä, mikä oli 11 000 enemmän kuin vuonna 2023.

Työvoiman ulkopuolisten määrä väheni eniten 65–74-vuotiaiden ikäryhmässä, 11 000 henkilöllä. Tässä ikäryhmässä työvoiman ulkopuolella oli yhteensä 577 000 henkilöä.

50 % työvoiman ulkopuolella olevista ilmoitti olevansa vanhuuseläkkeellä, 23 % ilmoitti olevansa opiskelijoita tai koululaisia ja 11 % työkyvyttömiä tai pitkäaikaisesti sairaita. Kolme prosenttia ilmoitti olevansa hoitamassa omia lapsia, omaisia tai omaa kotitaloutta.

Työn ja koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret

Työn ja koulutuksen ulkopuolella kahdeksan prosenttia 15–24-vuotiaista

Vuonna 2024 sellaisia 15–24-vuotiaita, jotka eivät olleet työssä, koulutuksessa eivätkä asevelvollisuutta suorittamassa, oli 50 000 henkilöä, mikä oli 8 % 15–24-vuotiaista. Heistä miehiä oli 27 000 ja naisia 22 000. Suurin osa työn ja koulutuksen ulkopuolella olevista nuorista, 35 000, oli 20–24-vuotiaita.

Työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien 15–24-vuotiaiden määrä kasvoi 5000 henkilöllä ja heidän osuutensa samanikäisestä väestöstä kasvoi vajaalla yhdellä prosentilla vuodesta 2023.

Työn ja koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret eivät välttämättä ole työvoiman ulkopuolella. Osa heistä voi olla myös työttömiä ja kuulua siten työvoimaan.

Työn ja koulutuksen ulkopuolella olevaan nuorten ryhmään viitataan usein myös käsitteellä NEET (Not in Employment, Education or Training). Koulutukseen osallistumisella tarkoitetaan tässä yhteydessä sekä tutkintoon johtavaa koulutusta että erilaisille kursseille osallistumista.