Menetelmäseloste
Arvonlisäpohjaisten ulkomaankaupan indikaattoreiden laadinta
Kuvataksemme aiempaa paremmin suomalaisten yritysten integroitumista globaaleihin arvoketjuihin sekä integroitumisasteen vaikutusta tuloihin ja tulojen jakaantumiseen, olemme yhdistäneet useita tietolähteitä laajennettujen tarjonta- ja käyttötaulukoiden kehittämiseksi.
Menetelmäkuvauksessa kuvataan, miten laajennetut tarjonta- ja käyttötaulukot rakennetaan, sekä menetelmät, joilla tarjonta- ja käyttötaulukot, joita käytetään arvonlisäpohjaisten ulkomaankaupan indikaattoreiden laskemisessa, tasapainotetaan. Lisäksi käsitellään useita haasteita, jotka liittyvät mikrotason yritystilastojen sisällyttämiseen kansantalouden tilinpidon kehikkoon.
Menetelmäkuvaus pohjautuu raportin Globalisation in Finland: Granular Insights into the Impact on Businesses and Employment liitteessä yksi esitettyyn metodologiaosioon.
Tietolähteet
OECD:n ja Tilastokeskuksen tutkimushankkeessa on yhdistetty useita mikrotietoja, kansantalouden tilinpidon tietoja, ulkomaankauppatilastojen sekä tarjonta- ja käyttötaulukoiden tietoja myöhemmin kuvatulla tavalla.
Tilaston tuotannossa hyödynnetään muiden tilastojen kautta kerättyjä tietoja, eikä siihen liity omaa tiedonkeruuta.
Kansalliset tarjontataulukot
Laajennettujen tarjonta- ja käyttötaulukoiden laadinnassa käytössä olevat tuoreimmat tiedot sisältävät 80 toimialan ja 80 tuotteen mukaan laaditut tarjonta- ja käyttötaulukot vuosilta 2013 –2018. Indikaattoreiden tuottamisen ajankohtana Tilastokeskus oli julkaissut tarjonta- ja käyttötaulukot sisältävän panos-tuotostilaston vuoteen 2015 asti. Kaikki taulukot, lukuun ottamatta kolmea viimeistä vuotta (2016 –2018), olivat siten tasapainotetut ja johdonmukaiset niiden julkistamisen ajankohtana julkaistun kansantalouden tilinpidon kanssa.
Panos-tuotostilastojen julkistamisen jälkeen kansantalouden tilinpitoon on kuitenkin tehty aikasarjakorjauksia myös vuosia 2013-2015 koskien, eikä panos-tuotostilastoja ole laadittu näiden jo aiemmin julkaistujen vuosien osalta uudelleen. Suomen kansantalouden tilinpidon viimeisin tässä julkaisussa huomioitava päivitys tehtiin maaliskuussa 2020, ja panostuotos-tilastot tarkistettiin näiden viimeisimpien tietojen mukaisiksi.
On huomioitava, että tarjonta- ja käyttötaulukot vuosien 2016–2018 osalta olivat indikaattoreiden laadintahetkellä ennakollisia eivätkä siten tasapainotettuja eikä kansallisesti julkistettuja, joten nämä taulukot tasapainotettiin karkeammin menetelmin tässä käytettäviksi.
Kansainvälisten standardien ja hankkeen vaatimusten mukaisesti kaikki taulukot olivat käytettävissä sekä perus- että ostajanhintaisina. Toimialat on luokiteltu NACE Rev. 2-toimialaluokituksen mukaisesti.
MDL-tietokanta, mikrotiedot
Mikrotason tietojen yhdistäminen (MDL) kokoaa yhteen useita yritystietolähteitä, kuten yritysrekisterin, yritysten rakenne- ja tilinpäätöstilastot, tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä kauppaa koskevat tiedot sekä suomalaiset että ulkomaiset tytäryhtiötilastot (IFATS ja OFATS). MDL-tietokanta kattaa käytännössä kaikki Suomen yksityisen sektorin yritykset ja eri tietolähteet voidaan yhdistää yksilöllisillä yritystunnusnumeroilla (y-tunnus).
Kaikki Suomessa toimivat osakeyhtiöt ovat kirjanpitolain perusteella velvollisia ilmoittamaan tilinpäätöksensä, minkä ansiosta Tilastokeskus voi yhdistää liikevaihdon, arvonlisäyksen ja T&K-menojen kaltaisia tietoja ulkomaankauppaan, toimialaan, omistukseen, kokoluokkaan ja yrityksen perustamisvuoteen.
FLEED Yhdistetty työntekijä-työnantaja-aineisto
Finnish Longitudinal Employer-Employee Database (FLEED) on Tilastokeskuksen rekisteripohjainen tietokanta, jonka tiedot ovat käytettävissä ajanjaksolta 2008 –2016. Tietokanta kattaa työikäisen väestön ja sisältää luokittelevia taustatietoja työntekijöistä, kuten koulutuksesta, iästä, vuosipalkoista ja sukupuolesta. Tietokannasta saatavat työntekijätiedot ovat nuppilukuja. Tuoreimpien vuosien tietoja tullaan jatkossa päivittämään FLEED –aineiston korvanneesta FOLK-aineistosta.
Kansainvälistä kauppaa koskevat tiedot
Tavaroiden ja palveluiden ulkomaankauppa -tilasto kuvaa tavaroiden ja palveluiden vientiä ja tuontia karkealla tuote- ja aluejaottelulla. Tilasto kuvaa ulkomaankaupan kokonaisuutta ja muodostaa linkin IMTS-manuaalin (International Merchandise Trade Statistics, Tulli) ja BPM-manuaalin (Balance of Payments Manual, maksutase) mukaisen tavarakaupan välille.
Kansalliset tavarakauppatilastot
Kansainvälinen tavarakauppa (ITGS) on saatavilla 8-numeroisella yhdistetyn nimikkeistön (Combined Nomenclature, CN) tasolla kumppanimaittain. CN-tuoteluokitus yhdistetään CPA -tuoteluokitukseen (Classification of Products by Activities, CPA). EU:n ulkopuolista kauppaa koskevat tiedot kattavat kaikki merkittävät kauppatapahtumat. EU:n sisäkauppaa koskien tiedot ovat saatavilla yrityksille, joiden vuotuinen tuonti tai vienti kaikkiin muihin EU:n jäsenvaltioihin on yli 100 000 euroa (mikä vastaa Suomen tullin mukaan noin 96,5% muista EU:n jäsenvaltioista tulevasta kokonaistuonnista ja viennistä muihin EU:n jäsenvaltioihin).
Kansainvälinen palvelukauppa
Kansainvälistä palvelukauppaa (ITS) koskevat tiedot kerätään neljännesvuosi- ja vuositiedonkeruilla yhteensä noin 3 000 yritykseltä, jotka koostuvat edellisen vuoden kyselyyn vastanneista merkittävimmistä yrityksistä, sekä satunnaisotannasta perustuen Suomen yritysrekisteriin.
Palvelukaupan tilaston laadinnassa käytetty luokitus noudattaa kansainvälistä standardia, joka esitetään palvelujen kansainvälistä kauppaa koskevassa käsikirjassa (Manual on Statistics of International Trade in Services 2010, luokitus Extended Balance of Payments Services, EBOPS). Yritysten on ilmoitettava palvelujen tuonti ja vienti kauppakumppanimaittain ja palvelutyypeittäin. EBOPS-luokitus on yhdistetty CPA-luokitukseen. Tiedot kattavat palvelukaupan muodot 1, 2 ja 4, sellaisina kuin ne on määritelty palvelukaupan yleissopimuksessa (General Agreement on Trade in Services, GATS).
Soveltamisalaan kuuluvat tuotannolliset palvelut, huolto- ja korjauspalvelut, posti- ja kuriiripalvelut, rakennuspalvelut, matkailu, rahoituspalvelut, televiestintä-, tietojenkäsittely- ja tietopalvelut, rojaltit ja lisenssimaksut, muut yrityspalvelut sekä henkilökohtaiset, kulttuuri - ja virkistyspalvelut. Tieto kuljetuspalveluiden viennistä on saatavilla yritystasolla, kuljetuspalveluiden tuonti on arvioitu CIF-FOB-arvoon perustuen. Vakuutuspalvelut eivät sisälly mikrotason yritystietoihin, koska näitä koskevat tiedot saadaan makrotasolla hallinnollisista tietolähteistä.
Keskeiset käsitteet ja luokitukset
Tietoja yhdistämällä laajennettujen tarjonta- ja käyttötaulukoiden taustatiedoiksi muodostetaan seuraavat muuttujat:
- Bruttotuotanto (liikevaihto), arvonlisäys, työllisyys, vienti, tuonti, kokonaisostot, välituotteiden osuus tuonnissa, välituotteiden osuus viennissä, vienti ja tuonti 2-numerotason NACE-koodin mukaan;
- Tavaroiden tuonnin ja viennin jaottelu CPA-tuoteluokituksen 2-numerotasolla, toimialoittain, kauppakumppanimaittain ja loppukäytön mukaan YK:n laajojen talousluokkien luokituksen mukaisesti (UN Broad Economic Categories classification);
- Palveluiden tuonnin ja viennin jaottelu CPA-tuoteluokituksen 2-numerotasolla, toimialoittain ja kauppakumppanimaittain;
- Työpanokset koulutustason mukaan, jota käytetään tässä osaamisen approksimaationa. Myös pätevyysvaatimukset, kuten tiede, teknologia, insinööri ja matematiikka (STEM) ja Deep Digital Competency (DDC), ikä ja sukupuoli, ovat käytettävissä tulojaottelun luokittelussa. Jotkin tekijät, kuten taidot sukupuolen mukaan, ikä sukupuolen mukaan, pätevyys iän mukaan ja taidot iän mukaan on jaoteltu myös toimialoittain.
Julkaistaviin tietoihin on sisällytetty vain osa muuttujista.
Yritysluokat
Laajennettujen tarjonta- ja käyttötaulukoiden laatimiseksi yritykset luokitellaan niiden ominaisuuksien mukaan seuraavasti (yritysheterogeenisyys):
- Yrityksen ulkomaankaupan harjoittaminen
- Yrityksen koko ja konsernisuhde
Yrityksen ulkomaanakaupan harjoittaminen
Yritykset luokitellaan ulkomaankauppaan osallistumisen mukaisesti vientiyrityksiin, tuontiyrityksiin, sekä vientiä että tuontia harjoittaviin yrityksiin eli kaksisuuntaisiin kaupankäyjiin ja muihin kuin ulkomaankauppaa harjoittaviin yrityksiin. Yritysten jakamiseksi luokkiin ulkomaankaupan arvo määritellään Tullin tuottamasta tavarakaupan aineistosta sekä Tilastokeskuksen Palvelujen ulkomaankaupan ja ulkoimaisten tavaravirtojen tiedusteluista sekä Suomen verohallinnon oma-aloitteisten verojen aineistosta.
Viejäyritys: Yritys luokitellaan viejäksi, jos tavaroiden ja palveluiden yhteenlaskettu vienti on yli 5 000 euroa ja vienti yli 5 % liikevaihdosta (tai liikevaihto on alle 0 tai puuttuva), mutta yritys ei täytä tuojan määritelmää;
Tuojayritys: Yritys luokitellaan tuojaksi, jos tavaroiden ja palveluiden yhteenlaskettu tuonti on yli 5 000 euroa ja tuonti yli 5 % ostoista (tai jos ostot ovat alle 0 tai puuttuvat), mutta yritys ei täytä viejän määritelmää;
Viejätuoja-yritys: Täyttää sekä viejiä että tuojia koskevat määritelmät
Yritys ei harjoita ulkomaankauppaa: Satunnaisesti ulkomaanakauppaa harjoittavat yritykset ja muut kuin ulkomaankauppaa harjoittavat yritykset ovat yrityksiä, jotka eivät täytä vienti- eivätkä tuontiyrityksen määritelmää.
Muu: Yritysten jaottelua yllä mainittuihin luokkiin ei ole saatavilla, johtuen pääosin siitä, että toimiala ei sisälly yritystilastoasetukseen (ks. kappale Tarjonta- ja käyttötaulukoiden ja mikrotietojen väliset ristiriidat).
Yrityksen koko ja omistajuus
Yritykset luokitellaan kokoluokittain kokopäivätoimisten työntekijöiden lukumäärän mukaan, lisäksi määritellään, onko yritys riippuvainen konsernista.
Yritykset jaetaan koon mukaan neljään ryhmään: mikro (alle 10 henkilötyövuotta, htv), pieni (10-50 htv), keskikokoinen (50- < 250 htv) ja suuri (yli 250 htv).
Yritykset määritellään riippuvaisiksi tai itsenäisiksi suhteessa niiden emo- ja tytäryhtiöihin. Yritykset, joille on saatavilla konsernitunnus ja/tai jotka ovat mukana tytäryhtiötilastoissa luokitellaan riippuvaisiksi. Kaikkia muita yrityksiä pidetään itsenäisinä. Kaikki yli 250 kokopäiväistä työtekijää työllistävät yritykset kuuluvat ryhmään suuri (yli 250 htv) konsernisuhteesta riippumatta.
Indikaattorit
Pääindikaattorit
Bruttoviennin voidaan ajatella jakaantuvan kolmeen komponenttiin: suoraan kotimaiseen arvonlisävientiin, epäsuoraan kotimaiseen arvonlisävientiin sekä ulkomaiseen arvonlisävientiin.
Bruttoviennin kotimainen arvonlisävienti viejätoimialan mukaan on summa toimialan suorasta kotimaisesta arvonlisäviennistä ja toimialan epäsuorasta kotimaisesta arvonlisäviennistä.
Toimialan viennin sisältämän epäsuoran arvonlisän lähteen määrittämiseksi bruttoviennin epäsuora kotimainen arvonlisä on jaoteltu erikseen teollisuus- ja palvelutoimialalta lähtöisin olevaan arvonlisään. Osa epäsuorasta arvonlisästä voi olla lähtöisin myös muilta kuin teollisuus- ja palvelutoimialoilta.
Bruttoviennin suora kotimainen arvonlisävienti: Toimiala- ja yritysheterogeenisyysluokan itse tuottama ja viemä arvonlisä.
Bruttoviennin kotimainen arvonlisä, viejätoimialan mukaan: Toimiala- ja yritysheterogeenisyysluokan viemä kotimainen arvonlisä. Tuottaja voi olla jokin muukin toimiala.
Bruttoviennin kotimainen arvonlisä, tuottajatoimialan mukaan: Toimiala- ja yritysheterogeenisyysluokan tuottama arvonlisä, joka viedään ulkomaille. Viejänä voi olla jokin muukin toimiala.
Bruttoviennin ulkomainen arvonlisä: Toimiala- ja yritysheterogeenisyysluokan viemä ulkomainen arvonlisä.
Bruttoviennin epäsuora kotimainen arvonlisä: Toimiala- ja yritysheterogeenisyysluokan viemä kotimainen arvonlisä, joka on tuotettu muilla toimialoilla kotimaassa.
Bruttoviennin epäsuora kotimainen arvonlisä, teollisuuden toimialoilta: Toimiala- ja yritysheterogeenisyysluokan viemä kotimainen arvonlisä, joka on tuotettu teollisuustoimialoilla kotimaassa.
Bruttoviennin epäsuora kotimainen arvonlisä, palvelutoimialoilta: Toimiala- ja yritysheterogeenisyysluokan viemä kotimainen arvonlisä, joka on tuotettu palvelutoimialoilla kotimaassa.
Bruttoviennin epäsuora kotimainen arvonlisä, tuottajatoimialan mukaan: Toimiala- ja yritysheterogeenisyysluokan tuottama arvonlisä, jonka muut toimialat vievät ulkomaille.
Työvoimaindikaattorit
Kotimaisen arvonlisän viennistä riippuvat työntekijät: Toimiala- ja yritysheterogeenisyysluokan kotimaisen arvonlisän viennistä riippuvat työntekijät kaikilla toimialoilla.
Kotimaisen arvonlisän viennistä riippuvat työntekijät, tuottajatoimialan mukaan: Toimiala- ja yritysheterogeenisyysluokan työntekijät jotka ovat suoraan tai epäsuorasti riippuvia luokan itse tuottaman arvonlisän viennistä.
Viennistä suoraan riippuvat työntekijät: Toimiala- ja yritysheterogeenisyysluokan omasta viennistä riippuvat työtekijät.
Viennistä epäsuoraan riippuvat työntekijät: Toimiala- ja yritysheterogeenisyysluokan viennistä epäsuoraan riippuvat työntekijät muilla toimialoilla.
Viennistä epäsuoraan riippuvat työntekijät, tuottajatoimialan mukaan: Toimiala- ja yritysheterogeenisyysluokan työntekijät jotka ovat epäsuoraan riippuvia luokan itse tuottaman mutta muiden luokkien viemän arvonlisän viennistä.
Viennistä epäsuoraan riippuvat työntekijät, teollisuustoimialat: Toimiala- ja yritysheterogeenisyysluokan viennistä epäsuoraan riippuvat työntekijät teollisuustoimialoilla.
Viennistä epäsuoraan riippuvat työntekijät, palvelutoimialat: Toimiala- ja yritysheterogeenisyysluokan viennistä epäsuoraan riippuvat työntekijät palvelutoimialoilla.
Menetelmä laajennettujen tarjonta- ja käyttötaulukoiden laatimiseksi yritystietojen avulla
Yritystietojen ja tarjonta- ja käyttötaulukkotietojen välisten käsitteellisten erojen yhdenmukaistaminen
Yritysaineiston tukku- ja vähittäiskaupan tuonnin ja viennin kohdentaminen toimialoille
Europan Unionin jäsenvaltioiden kansantalouden tilinpidon laadinta pohjaa EKT 2010-järjestelmään (Euroopan Kansantalouden Tilinpidon järjestelmä, EKT tai englanniksi European System of National Accounts, ESA), joka puolestaan pohjaa maailmanlaajuiseen, YK:n vahvistamaan, SNA08-kansantalouden tilinpitojärjestelmään (System of National Accounts, SNA). Kansantalouden tilinpitojärjestelmän käsitteiden mukaisesti tarjonta- ja käyttötaulukot kohdentavat tuonnin yrityksille suorana tuontina, vaikka nämä virrat kulkisivat ensin kotimaisen tukku- tai vähittäiskaupan toimialojen yritysten kautta.
Samalla tavoin tukkukauppiaiden ja vähittäismyyjien jälleenmyyntiä varten (eli ilman jatkojalostusta) tuomien tavaroiden bruttoarvoa ei kirjata niiden tuontina tarjonta- ja käyttötaulukoissa. Tukku- ja vähittäiskauppiaiden tuottama ”kaupanmarginaali” lisätään tuonnin ostavien yritysten välituotekäytönkustannuksiin (osana tuonnin kokonaiskustannuksia mitattuna ostajan hintoina ja erikseen perushintaan mitattuna).
Samoin tukkukauppiaiden ja vähittäismyyjien viennin osalta marginaali lisätään ostajanhintaisissa käyttötaulukoissa vietävän tavaran arvoon, kun taas perushintaisissa käyttötaulukoissa vietävien tuotteiden marginaali esitetään erikseen kuin se olisi erillinen marginaalien vienti.
Molemmissa tapauksissa tarjonta- ja käyttötaulukoissa tuotokseksi kirjataan ainoastaan tukku- ja vähittäiskauppiaiden ns. kaupanmarginaali (kauppatavaroiden myynnit vähennettynä kauppatavaroiden ostoilla), eikä välituotekäyttö siten sisällä jälleenmyytäväksi ostettujen tavaroiden hankinnasta aiheutuvia kustannuksia.
Perinteisissä tarjonta- ja käyttötaulukoissa voidaan helposti johtaa tuonnin käyttö toimialoittain. Toimialojen käyttämän tuonnin kohdentaminen tarkemman tason yritysluokkiin, joita tässä analyysissä käytetyt laajennetut tarjontataulukot edellyttävät, on kuitenkin monimutkaisempaa.
Trade by Enterprise Characteristics (TEC) -aineisto, joka yhdistää yrityksen ominaisuuksia ulkomaankauppaa koskeviin tietoihin, antaa kuvan yritysten suorasta tuonnista ja viennistä. Tämä tarkoittaa kuitenkin myös sitä, että kaikki tukku- ja vähittäiskauppiaiden kautta käytävä kauppa kirjataan myös näiden suorana tuontina tai vientinä. Haasteena on muuntaa tukku- ja vähittäiskauppiaiden kautta kulkevat kauppavirrat siten, että ne vastaavat perinteisten tarjonta- ja käyttötaulukoiden vastaavia virtoja, ja myös jakaa ne edellä mainittujen yritysluokkien mukaan.
Ensimmäiseksi kohdennetaan muiden kuin tukku- ja vähittäiskaupan toimialojen yritysten suorat tuontivirrat perinteisten tarjonta- ja käyttötaulukoiden kehyksiin vastaaville toimialoille. Tämä voi aiheuttaa minkä tahansa tuotteen kohdalla residuaalin (toimialan tasolla), joka kuvastaa tuontia, joka kulkee tukku- ja vähittäiskauppiaiden kautta yrityksille, jotka ostavat näitä tuotantopanoksia välituotekäyttöönsä.
Residuaali kohdistetaan tiettyihin yritystyyppeihin välituotekäytöstä laskettujen toimialaosuuksien perusteella, kun suora tuonti on jo otettu huomioon.
Samaa lähestymistapaa käytetään tukku- ja vähittäiskauppiaiden viennin kohdentamiseen (kun oletetaan, että tiettyjen tuotteiden viennin suorittaa ainoastaan toimiala, jolla on sama luokitus kuin tuotteella eli NACE vs. CPA). Tässä kohtaa käytetään välituotekäytön (ostojen) sijaan liikevaihto-osuuksia vähennettynä suoralla viennillä yritystyypittäisen jaon, eli yrityspohjaisen aineiston viennin uudelleen allokoinnin, perustana.
Yksi tämän menetelmän seuraamuksista on, että jos nyt tarkastellaan yritysten luokittelua yrityksen ulkomaankaupan harjoittamisen mukaan niin tietyt puhtaiksi vientiyrityksiksi luokitellut yritykset voivat itseasiassa olla myös tuojia kansantalouden tilinpidon näkökulmasta tukku- ja vähittäiskauppiaiden kautta, kun taas tietyt ei-vientiyrityksiksi luokitellut yritykset saattavat olla viejiä tukku- ja vähittäiskauppiaiden harjoittaman viennin uudelleen allokoinnin kautta kansantalouden tilinpidossa.
Ei erityiskäsittelyä globaalin tuotannon erille: valmistuttaminen, välityskauppa ja tehtaaton tuotanto
Vuonna 2009 hyväksytyssä SNA08 -menetelmässä ja sitä seuraten EKT 2010-menetelmässä, joka otettiin käyttöön kansantalouden tilinpidossa kalenterivuoden 2014 julkistuksista lähtien, otettiin käyttöön taloudellisen omistajuuden periaate. Tämä johti muutoksiin välityskauppaan ja valmistuttamiseen liittyvissä kirjauksissa.
SNA:ssa todetaan, että jalostettavaksi tarkoitettujen tavaroiden arvottaminen maksetulla valmistuspalkkiolla jalostetun tavaran loppuarvon sijaan muuttaa panos-tuotoskertoimien luonnetta. Ne eivät enää edusta teollisuuden prosessien tuotantoteknologista rakennetta vaan taloudellisten prosessien rakennetta.
Näiden muutosten seurauksena reaalivirrat vertautuvat paremmin kansainvälisiin rahoitusvirtoihin, jotka ovat yhä tärkeämpiä globalisoituneessa taloudessa. Globaalien arvoketjujen analyysin kannalta ideaalitilanteessa näkemys reaalivirroista olisi parempi kuin rahavirroista, mutta tällaisia muokkauksia tarjonta- ja käyttötaulukoihin ei ole tehty, vaan on säilytetty SNA08-menetelmässä esitetty näkemys. Yrityskohtaisissa ulkomaankaupan arvoissa ei ole huomioitu kaikkia taloudellisen omistajuuden mukaisia kirjauksia.
Tarjonta- ja käyttötaulukoista laajennettuihin panos- tuotostaulukoihin
Tarjonta- ja käyttötaulukoista laajennettuihin tarjonta- ja käyttötaulukoihin
Seuraavaksi kuvataan laajennettujen tarjonta- ja käyttötaulukoiden laadintaa yksityiskohtaisemmin.
Ensimmäinen vaihe edellyttää perinteisten, Suomessa tuote x toimiala -muotoisten, tarjonta- ja käyttötaulukoiden pilkkomista pienempiin osiin hyödyntäen yritysheterogeenisyyksien mukaan aggregoituja mikroaineistoja. Periaatteet tarjonta- ja käyttötaulukoiden pilkkomiseen ja siten laajentamiseen ovat samat riippumatta yrityksiä luokittelevasta tekijästä (yrityksen omistajuus, ulkomaankaupan harjoittaminen jne.).
Näissä analyyseissa hyödynnetyissä tarjonta- ja käyttötaulukoissa on huomioitu kansantalouden tilinpidon pääaggregaattien revisiot ja taulukot on muokattu yhdenmukaisiksi, sillä tarjonta- ja käyttötaulukoita ei ole perinteisesti revisioitu esim. aikasarjakorjausten yhteydessä. Tasapainotus on siten poikennut perinteisestä tavasta laatia tarjonta- ja käyttötaulukot.
Tarjontataulukko:
Vaihe 1: Lasketaan yritysheterogeenisyysluokittaiset tuotoksen jakaumat hyödyntäen aggregoitua yritysaineistoa.
Vaihe 2: Jaetaan tarjontataulukon sarakkeet (toimialat) hyödyntäen edellä laskettuja osuusolettamia.
Vaihe 3: Estimoidaan kotimainen tarjonta tuotteittain ja yritysheterogeenisyysluokittain hyödyntäen aggregoitua yritysaineistoa.
Vaihe 4: Lasketaan yritysheterogeenisyysluokittaiset tuonnin jakaumat hyödyntäen aggregoitua yritysaineistoa.
Vaihe 5: Lasketaan kokonaisostot yritysheterogeenisyysluokittain kotimaisista ostoista ja tuonnista.
Käyttötaulukko:
Vaihe 6: Jaetaan arvonlisäys yritysheterogeenisyysluokittain hyödyntäen aggregoitua yritysaineistoa.
Vaihe 7: Jaetaan välituotekäyttöön tarkoitettu tuonti tuonnin käyttötaulukko-matriisissa yritysheterogeenisyysluokkiin hyödyntäen aggregoidusta yritysaineistosta laskettuja osuuksia (ks. aikaisempi kappale tukku- ja vähittäiskauppiaiden käsittelystä).
Vaihe 8: Lasketaan kotimainen välituotekäyttö yritysheterogeenisyysluokittain vähentämällä tuotoksesta arvonlisäys sekä tuontiin pohjautuva välituotekäyttö.
Vaihe 9: Eritellään kokonaisvienti yritysominaisuuksien mukaan aggregoidun yritysaineiston avulla (ks. myös tukkukauppaa/vähittäiskauppaa koskeva keskustelu).
Vaihe 10: Jaetaan rivit yritysten ominaisuuksien mukaan eli loput ostot kohdennetaan välituotekäyttöön ja loppukysyntään yritysheterogeenisyysluokittain.
Tämä on ehkä merkittävin oletus mitä käytetään laajennettujen tarjonta- ja käyttötaulukoiden laatimisessa, sillä se luo rakenteellisia yhteyksiä heterogeenisyysluokkien välille (esimerkiksi kotimaisessa määräysvallassa olevien yritysten välituotekäytön tarjonta ulkomaisessa määräysvallassa oleville tytäryhtiöille).
Lähestymistapa olettaa, että ns. residuaaliostojen osuus (ostot vähennettynä viennillä) tietyssä yritysryhmässä joka allokoidaan loppukysyntään (pl. vienti) ja välituotekäyttöön noudattaa toimialan rakennetta. Käytännössä tämä saattaa aiheuttaa harhaa, jos esimerkiksi kotimaisessa määräysvallassa olevat yritykset tuottaisivatkin suhteessa enemmän välituotteita ulkomaisessa määräysvallassa oleville tytäryhtiöille.
Laajennetut tarjonta- ja käyttötaulukot tasapainotetaan lopuksi kaksisuhteisella RAS-menetelmällä.
Laajennetuista tarjonta- ja käyttötaulukoista laajennettuihin panos-tuotostaulukoihin
Laajennetuista tarjonta- ja käyttötaulukoista johdetaan panos-tuotostaulukot yritysheterogeenisyysluokittain käyttämällä markkinaosuusoletusta eli jokaiselle tuotteella on oma tietty markkinaosuutensa riippumatta siitä, millä toimialalla se on tuotettu. Lisätietoja valitusta menetelmästä Eurostatin tarjonta- ja käyttötaulukoiden käsikirjasta, ks. malli D (Eurostat Manual of Supply, Use and Input-Output Tables, 2008).
Lisätietoja taustalla hyödynnettyjen tarjonta- ja käyttötaulukoiden käsittelystä
Eri vuosien tarjonta- ja käyttötaulukoiden saatavuutta ja tasapainotusta laajennettuja tarjonta- ja käyttötaulukoita ja indikaattoreiden laadintaa varten on kuvattu tarkemmin raportin Globalisation in Finland: Granular Insights into the Impact on Businesses and Employment liitteessä yksi, kappaleessa 1.3. ”Balancing 2016-2018 SUT’s”.
Tarjonta- ja käyttötaulukoiden ja mikrotietojen väliset ristiriidat
Mikrotason yritysaineistot eivät useinkaan ole täysin yhdenmukaisia kansantalouden tilinpidon aggregaattien kanssa. Yritysten rakenne- ja tilinpäätöstilastoja koskevan SBS-asetuksen (Structural Business Statistics, SBS) soveltamisalaan kuulumattomat toimialat edellyttävät arviointia tai erityiskäsittelyä. Suomen rakenne- ja tilinpäätöstilastot kattavat vuodesta 2008 lähtien NACE Rev. 2:n pääluokat B–N (teollisuudesta hallinto- ja tulipalvelutoimintoihin) sekä kaksinumerotason S95 (Muu palvelutoiminta, Tietokoneiden, henkilökohtaisten ja kotitaloustavaroiden korjaus).
SBS:ssä ei ole saatavilla toimialoja kuten julkishallinto ja sosiaaliturva, eikä kotitalouksien toimintaa työnantajina. Rahoituspalvelut ja kiinteistötoiminta kuuluvat SBS:n piiriin, mutta näiden luotettava jakaminen yritysheterogeenisyysluokkiin ei ole mahdollista. Ulkomaankaupan aineistossa esiintyy myös haasteita.
Näitä haasteita käsitellään seuraavasti:
- Jos yritystilastoaineistosta johdettu tietyn yritysheterogeenisyysluokan kokonaistarjonta on alhaisempi kuin kokonaistuonti yllä kuvatulla tavalla laskettuna, yritysten osuutta tarjonnasta kasvatetaan samaan arvoon kuin tuonti ja vastaavasti muiden luokkien yritysten osuutta pienennetään. Tuontitiedot asetetaan etusijalle suhteessa tarjontaan paitsi siksi, että tuonnin yritystyypeittäin tulkitaan olevan vakaampaa (tuontitariffien ja verojen vuoksi) mutta myös siksi, että näillä arvoilla on suurempi vaikutus siihen, mitä pyrimme mittaamaan – globaaleihin arvoketjuihin osallistumisen indikaattorit.
- Jos tietyntyyppisten yritysten osuus arvonlisäyksestä on suhteellisen suuri mutta näiden osuus bruttotuotannosta on alhainen, bruttotuotos voi olla alhaisempi kuin arvonlisäys. Näissä tapauksissa bruttotuotos uudelleenallokoidaan kunkin yritystyypin osalta.
- Jos tietyntyyppisten yritysten osuus arvonlisäyksestä ja tuonnista (eli tarjonnasta) on suhteellisen suuri verrattuna sen osuuteen bruttotuotoksessa, kotimaisessa välituotekäytössä voi esiintyä negatiivisia arvoja. Tällöin tuonnin jakauma uudelleen allokoidaan yritystyyppien kesken.
- Lopuksi, jos tietyn heterogeenisyysluokan yritysten osuus kotimaisista ostoista on suhteellisen pieni verrattuna näiden yritysten vientiosuuksiin niin ostoja mukautetaan.
Ulkomaisen arvonlisän indikaattorissa havaittavat erot
Laajennettujen tarjonta- ja käyttötaulukoiden estimointi eri yritystyyppien mukaisesti johtaa joka kerta hieman erilaisiin tuloksiin tuontimatriisien sekä kotimaisten käyttötaulukoiden ja näin ollen Leontiefin käänteismatriisin osalta. Vastaavasti myös näihin liittyvät TiVA-indikaattorit eroavat toisistaan. Raportin liitteenä olevassa metodologiaosuudessa on esitetty kuvio eroista viennin ulkomaisessa arvonlisäysosuudessa eri yritysheterogeenisyysluokittain. Kokonaisarvoissa havaitaan parin prosentin eroavaisuuksia vuosittain.
Ulkomaankaupan maajakauma
Tiedot ulkomaankaupan maantieteellisestä jaottelusta yritystyypin mukaan ovat saatavilla toimialoittain ja tuoteluokittain. Tavaroiden ja palveluiden ulkomaankauppatilaston sekä kansantalouden tilinpidon ulkomaankaupan luvut pitävät sisällään kattavuuskorjauksia, jotka eivät ole suorista yritystiedoista lähtöisin. Yrityskohtaisiin tietoihin perustavassa aineistossa ei ole myöskään voitu huomioida kaikkia eriä liittyen yritysten globaalin toimintaan ja taloudellisen omistajuuden käsitteeseen perustuviin kirjauksiin. Muun muassa näistä syistä johtuen maakohtaisissa jakaumissa maksutaseen ja laajennettujen tarjonta- ja käyttötaulukoiden välillä on eroavaisuuksia. Laajennetuissa tarjonta- ja käyttötaulukoissa ulkomaankaupan reunoina pidetään kansantalouden tilinpidon (maksutaseen) reunoja.
Tietojen saatavuus
Tiedot arvonlisäindikaattoreista ovat saatavilla taulukkomuodossa Tilastokeskuksen kokeellisten tilastojen alla. Lukujen pohjalla olevia laajennettuja tarjonta- ja käyttötaulukoita ei julkaista.
Tietojen vertailukelpoisuus
Yritysjärjestelyt ja yritysten toimialojen uudelleen luokittelu voivat heijastua vuosien välillä havaittaviin muutoksiin. Ulkomaankaupan luvuissa osa eristä on aikaisempina vuosina saatettu käsitellä aggregaattitason kokonaisarvoina ja myöhemmin on saatu tarkempaa yritystason tietoa. Tämä voi näkyä yrityksen ulkomaankaupan harjoittamisen yritysheterogeenisyysluokan jakaumassa.
Taustalla olevat laajennetut tarjonta- ja käyttötaulukot on eri vuosina laadittu hieman eri menetelmin johtuen kansantalouden tilinpidon revisioitumisesta tarjonta- ja käyttötaulukoiden laadinnan jälkeen sekä uusimpien vuosien osalta ennakollisten tarjonta- ja käyttötaulukoiden käytöstä. Vielä julkaisemattomat ennakolliset tarjonta- ja käyttötaulukot on tasapainotettu karkeammin menetelmien kuin lopullisesti julkaistavat tarjonta- ja käyttötaulukot.