Tulojakauma kaventunut keskeltä - enemmän väkeä reunaryhmissä

  1. Mediaanitulot - keskimmäinen pistearvo tulojakaumalla
  2. Tuloetäisyyksiin perustuvat määritelmät: vaihtelua väestöosuuksissa
  3. Keskituloisimpien määrä vähentynyt, pieni- ja suurituloisten määrät kasvaneet
  4. Keskituloisimmissa on aikaisempaa enemmän eläkeläisiä, ylemmissä tuloryhmissä vähemmän
  5. Ryhmien sisäiset tuloerot suurimpia suurituloisilla
  6. Palkkatulot keskituloisimpien ja suurituloisten bruttotulojen perustana
  7. Tulonsiirrot tuotannontekijätuloja tasoittavina tuloryhmissä
  8. Tulonsiirrot vaihtelevat myös elinvaiheittain
  9. Ansiosidonnaisia etuuksia keskituloisilla
  10. Keskituloisimmat työmarkkinoihin kiinnittyneitä
  11. Lähteet:

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Tuloetäisyyksiin perustuvat määritelmät: vaihtelua väestöosuuksissa

Vaikka keskiluokka tai -kerrostuma on mahdollista määritellä tulojen perusteella, oikeamman raja-arvon asettaminen vaatisi lisäksi laajempaa taloustieteellistä ja yhteiskuntapoliittista näkökulmaa. Yksinomaan väestön ikärakenne reunaehtona vaikuttaa eri työmarkkina-asemassa olevien sijoittumiseen tulojakaumalla. Väestön ikääntyessä eläkkeellä oleva väestö, ja siten eläketulot, tulevat vaikuttamaan tulojakaumaan nykyistä merkittävämmin.

Keskituloisia on operationalisoitu ainakin kansainvälisen tulonjakoaineiston perusteella Luxembourg Income Study (LIS)-tutkimuksissa (mm. Birdsall ym. 2000; Pressman 2001) tulojakauman mediaanitulojen ympärille. Tuloetäisyydet mediaanituloista ovat tavallisesti olleet absoluuttisesti yhtä suuret, mainituissa LIS -lähteissä, alaraja on ollut 75 prosenttia ja yläraja 125 prosenttia mediaanitulosta, tai tuloryhmät ovat käsittäneet keskimmäisen kvintiilin. Ensimmäinen määritelmä on yleisesti käytetty useissa empiirisissä tutkimuksissa vailla tarkempaa tulojakaumien analyysia. Operationalisoinnin luotettavuuden kannalta on kuitenkin syytä selvittää seuraavia seikkoja. Miten tulot jakautuvat mediaanin ala- ja yläpuolella? Kuinka pitkäksi tulojen vaihteluväli mediaanin ympärillä saa muodostua? Miten tulot vaihtelevat mediaanin ympärillä ajallisesti, ja voidaanko vaihteluväliä ajallisesti pitää kuinka pitkään vakiona? Mikä on oikea lähtökohta vaihteluvälin määrittämiselle tarkasteltaessa viimeaikaista kehitystä?

Tässä artikkelissa on ilman perusteellisempaa analyysia varminta keskittyä keskituloisista keskituloisimpiin, ja rajata ryhmä suhteellisen lyhyelle vaihteluvälille. Esimerkiksi vuoden 2002 tulonjakotilaston aineistosta ilmenee, että asettamalla keskituloisimpien alimmaksi raja-arvoksi 90 prosenttia henkilöiden kesken kotitalouden kulutusyksikköä kohti lasketusta mediaanitulosta ja ylimmäksi suhteellisesti vastaava etäisyys tästä mediaanitulosta, saadaan lähes tulojakauman keskimmäisen kvintiilin suuruinen joukko kotitalouksia. Keskituloisimpien kotitalouksien osuus oli 19,0 prosenttia kaikista kotitalouksista ja niihin kuuluneiden henkilöiden osuus 20,8 prosenttia kaikista henkilöistä. Määritelmää käytetään seuraavassa.

Suurituloiset määritellään tulojakaumalla edellä esitettyyn tapaan tulojen suhteellisena etäisyytenä mediaanista.

Vuonna 2002 keskituloisimpien kotitalouksien reaaliset tulot kulutusyksikköä kohti olivat 16 270 ja 20 087 euron välillä. Henkilöiden kesken laskettu mediaanitulo oli 18 078 euroa kulutusyksikköä kohti. Pienituloisia olivat ne kotitaloudet, joilla tulot jäivät alle 10 847 euron. Suurituloisten kotitalouksien kulutusyksikköä kohti lasketut tulot ylittivät 30 130 euroa.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 16.6.2006