Tulojakauma kaventunut keskeltä - enemmän väkeä reunaryhmissä
- Mediaanitulot - keskimmäinen pistearvo tulojakaumalla
- Tuloetäisyyksiin perustuvat määritelmät: vaihtelua väestöosuuksissa
- Keskituloisimpien määrä vähentynyt, pieni- ja suurituloisten määrät kasvaneet
- Keskituloisimmissa on aikaisempaa enemmän eläkeläisiä, ylemmissä tuloryhmissä vähemmän
- Ryhmien sisäiset tuloerot suurimpia suurituloisilla
- Palkkatulot keskituloisimpien ja suurituloisten bruttotulojen perustana
- Tulonsiirrot tuotannontekijätuloja tasoittavina tuloryhmissä
- Tulonsiirrot vaihtelevat myös elinvaiheittain
- Ansiosidonnaisia etuuksia keskituloisilla
- Keskituloisimmat työmarkkinoihin kiinnittyneitä
- Lähteet:
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Tulonsiirrot vaihtelevat myös elinvaiheittain
Tulonsiirrot tasoittavat tuloja työmarkkinoihin nähden erilaisessa asemassa olevien kotitalouksien välillä, myös sukupolvien välillä. Vanhuuseläkkeille siirtyneillä ne ovat usein ainoa tulolähde. Nettomääräisinä tulonsiirrot ovat suurimmillaan juuri 65 vuotta täyttäneiden kotitalouksissa, tasoa nostavat erityisesti ansiosidonnaiset eläkkeet. Periodikohtaisen tulonjaon ohella etuudet perustuvat osittaiseen rahastointiin, vakuutettujen ja työnantajien työaikaisiin työeläkevakuutusmaksuihin, sekä mahdolliseen julkiseen velkarahoitukseen. Tulonsiirtojen tuloja uudelleen jakavan vaikutuksen täsmällinen arvioiminen edellyttäisi tulonjaon elinkaaritarkastelua. Saadut ja maksetut tulonsiirrot vaihtelevat vuosittain, eläkkeissä erityisesti etuuksien saantiaika vaihtelee. Vaikutukset kotitalouksien elinkaaren aikana riippuvat näiden komponenttien vuosittaisesta kumuloituneisuudesta.
Kotitalouden elinvaiheen mukaan lähes kaikissa työikäisten viitehenkilöiden kotitalouksissa tulonsiirtojen nettomäärä on keskimäärin negatiivinen. Käytettävissä olevat tulot ovat tuotannontekijätuloja alhaisemmalla tasolla. (Kuvio 3.)
Kuvio 3. Käytettävissä olevat tulot ja tuotannontekijätulot kulutusyksikköä kohti kotitalouden elinvaiheen mukaan vuosina 1993-2003
* ennakkotieto
Lähde: Tilastokeskus, tulonjakotilasto
Työikäisissä yksinhuoltajat ovat ryhmänä poikkeus. Saatujen tulonsiirtojen osuus bruttotuloista on kaikkein korkein, tuotannontekijätulot ovat alhaiset, ja maksettujen tulonsiirtojen määrä jää näin myös alhaiseksi. Yksinhuoltajat lukeutuvat muita ryhmiä useammin pienituloisiin kotitalouksiin, joissa tulonsiirtojen nettomäärä on yleensä positiivinen, ja saadut tulonsiirrot sisältävät verottomia tulosidonnaisia toimeentuloturvaetuuksia.
Suhteellisen nopeaa on ollut alle 35-64-vuotiaiden lapsettomien parien toimeentulon koheneminen kun tarkastelun kohteena ovat kotitalouksien saamat tuotannontekijätulot. Viimeaikaiset käänteet noudattavat omaisuustuloissa tapahtuneita muutoksia. Lapsiperheillä, jotka tuotannontekijätulojen perusteella ovat myös suhteellisen hyvin toimeentulevia, kasvu on ollut hieman hitaampaa. Erot käytettävissä olevien tulojen kasvussa ovat noudattaneet tuotannontekijätulojen muutosta. Niiden kasvaessa tulonsiirtojen negatiivinen nettomäärä on hieman pienentynyt, mikä maksettujen tulonsiirtojen osalta johtuu kasvun jakautumisesta ja tuotannontekijätulojen rakenteessa tapahtuneesta muutoksesta. Ryhmälle on saattanut kertyä myös aikaisempaa enemmän toimeentuloturvaetuuksia. Lapsettomiin 35-64-vuotiaisiin pareihin verrattuna tuotannontekijätulojen rakenne on lapsiperheissä erilainen, omaisuustulojen osuus tuotannontekijätuloista on suhteellisesti pienempi, ja palkkatulojen osuus suurempi.
Maksettujen ja saatujen tulonsiirtojen nettomäärä erityisesti kotitalouksissa, joissa nuorin lapsi on 7-17-vuotias, on kaikkein negatiivisin. Työtulojen osuus bruttotuloista on suuri.
Yksinhuoltajien tuotannontekijätuloissa on tapahtunut nopeampaa kasvua kahtena viime vuotena. Samanaikaisesti saatujen tulonsiirtojen nettomäärä on laskenut, mikä näkyy käytettävissä olevien tulojen hitaampana kasvuna tuotannontekijätuloihin nähden. Toimeentulon taso on edelleen muihin ryhmiin verrattuna suhteellisen heikko, kuten keskimäärin myös alle 35-vuotiaiden ja 65 vuotta täyttäneiden henkilöiden kotitalouksissa.
Saadut tulonsiirrot eivät sisällä hyvinvointipalveluista saatavaa laskennallista tuloa. Koko väestön lisäksi sosiaali-, terveyspalvelut ja erityisesti koulutuspalvelut kohdentuvat lapsiperheille, sosiaali- ja terveyspalvelut ikään liittyvästä kasvavasta tarpeesta johtuen vanhusväestölle. Esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelujen merkitystä kuvaa se, että ne muodostivat noin 34,7 prosenttia sosiaali- ja terveysmenoista vuonna 2002. Suurimpina palveluryhmänä olivat sairaus ja terveys, 19,3 prosenttia sosiaali- ja terveysmenoista. Seuraavaksi suurimmat palveluryhmät olivat perhe ja lapset, 4,9 prosenttia ja vanhuus, 3,3 prosenttia sosiaali- ja terveysmenoista. (Sosiaali- ja terveysmenot 2002) Hyvinvointipalvelujen lukeminen laskennallisina erinä kotitalouksien tuloihin muuttaisi kuvaa tulonjaon vaikutuksista elinvaiheittain.
Päivitetty 16.6.2006