Luontokokemukset ja ekologia kaupungin suunnittelun voimavaroina
- Kaavoitus ja hoitosuunnittelu luovat viihtymisen puitteet
- Ovatko luontokokemukset ja ekologia linjassa?
- Arvokartat tuovat tietoa elinympäristön laadusta
- Tiedonkeruussa on kyse myös kuntademokratiasta
- Kaupungin suunnittelu konkretisoi yhteiskunnan arvoja
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Ovatko luontokokemukset ja ekologia linjassa?
Viheralueita toisiinsa yhdistävät viherkäytävät voivat parhaimmillaan palvella niin ihmisen kuin muidenkin lajien liikkumista kaupungissa. Samoin suojeltu luontokohde voi turvata tiettyjen lajien säilymistä ja samalla tarjota ihmisille mahdollisuuksia luontokokemuksiin ja luonnosta oppimiseen. Helposti ajatellaan, että turvattaessa luonnon monimuotoisuutta tuotetaan samalla viihtyisää ja laadukasta elinympäristöä ihmisille. Luonnon kokemisen ja ekologian suhde on kuitenkin mutkikas. Viihtyisä luonto houkuttelee paljon ulkoilijoita, jolloin maa saattaa kulua tallauksesta ja ainakin koirat tuovat luontoon ylimääräistä lannoitetta. Tämän myötä saattavat esimerkiksi harvinaisemmat kasvilajit vähitellen väistyä tavanomaisemman heinälajiston tieltä.
Ekologiaa ajatellen kyse on paikan arvokkuuden vähenemisestä. Kaikkien silmissä paikan arvo ei kuitenkaan heinittymisestä laske, ainakaan jos sen ekologista merkitystä ei tunneta. Erityisten luonnonarvojen puuttuminen voi toisaalta tarkoittaa myös mahdollisuutta kehittää esimerkiksi alueen reitistöä, jolloin muutoksen merkitys on ainakin osalle ulkoilijoista lopulta myönteinenkin.
Kun monen arvostama jokinäkymä kasvaa umpeen ja pääsy veden äärelle estyy, kaupunki saa vastaanottaa toiveita pöheiköiden raivaamisesta. Mutta entä kun pensaissa viihtyykin vaalimisen arvoinen pikkutikka? Tilanteessa voi esiintyä esimerkiksi seuraavanlaisia ajattelutapoja. Toisaalta voidaan ajatella, että pikkutikan elinympäristöä on tärkeämpää suojella kuin ihmisten, koska luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemin toiminnan turvaaminen on lähtökohtaisesti ensisijaista. Luonnonsuojelu voidaan nähdä niin perustana ihmisen selviytymiselle kuin myös päämääränä itsessään. Toisaalta taas voidaan nähdä, että ihmisen tarpeet voivat hyvinkin ohittaa luonnonsuojelun, etenkin kun kyse on monien käyttämästä kaupunkiympäristöstä. Lahojen puiden poistaminen turvallisuuden vuoksi, hyvä näkyvyys ja kulkukelpoisuus ovat ulkoilumetsien toivottuja ominaisuuksia, jotka vaativat suunnitelmallista hoitoa. Eri näkemyksiä ei aina ole mahdollista sovittaa yhteen. Kaupunkisuunnittelun kannalta on oleellista, että erilaiset näkemykset saadaan esiin ja keskustelemaan keskenään.
Pikkutikan suojelun tarpeesta tiedottaminen voi muuttaa asukkaiden näkemyksiä suojelumyönteisemmiksi. Tutkimusten mukaan luontoa koskeva tietämys vaikuttaakin luonnon arvostukseen. Välttämättä ei tule ajatelleeksi, että esimerkiksi liikennealueet ja joutomaat voivat olla lajistoltaan hyvinkin rikkaita. Kaupunkiluonnon monimuotoisuus on ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksen tulos. Sen säilyttämiseen ei välttämättä sovikaan perinteisen luonnonsuojelun ajatus, että alueet pyritään rauhoittamaan ihmisvaikutukselta. Keskeistä on pohtia, mikä on alkuperäistä luontoa ja milloin alkuperäisyys riittää suojelun kriteeriksi. Tulisiko suojella vaikkapa rakentamatonta tonttimaata, jos siitä on tullut uhanalaisen perhoslajin elinympäristö?
Luontoarvoilla on suhteellisen vahva asema kaupunkisuunnittelussa luonnon kokemuksellisiin arvoihin verrattuna. Ekologisen tiedon merkitys vaikuttaa olevan edelleen kasvussa, koska kuntia velvoittavat monimuotoisuuden säilyttämisen määräykset paikallisista suojeluohjelmista EU-direktiiveihin. Luontoarvojen painoarvo liittynee myös siihen, että niitä koskevaa tietoa on pystytty välittämään suunnitteluun ja päätöksentekoon ymmärrettävällä tavalla. Tietoa esimerkiksi lajeista ja elinympäristöistä on tuotu paikkatietojärjestelmien käyttöönoton myötä havainnollisesti karttamuotoon.
Kun luonnon kokemiseen liittyvien arvojen huomioimiseen ei ole ollut vastaavia velvoitteita, ekologisia argumentteja saatetaan ottaa välineeksi myös sosiaalisten arvojen puolustamisessa. Metsäntutkimuslaitos ja Helsingin yliopisto tutkivat parhaillaan, miten ekologiset ja luonnon kokemiseen liittyvät arvot liittyvät toisiinsa (Greendecision-hanke, SA 2006-2008). Tutkimus pyrkii tuomaan ymmärrystä siihen, miten ekologista ja luonnon kokemiseen liittyvää tietoa voidaan yhdistää ja hyödyntää kaupungin suunnittelussa.
Päivitetty 31.7.2007