Suuri lama teki työvoimatutkimuksesta otostutkimusten edelläkävijän
- Laman torjumiseksi tarvittiin tietoja
- Tarkistusmittauksesta tuli surveyn merkkipaalu
- Nuoret tutkijat luovat uuden menetelmän
- Uudelle menetelmälle runsaasti käyttöä
- Laskentatekniikan kehitys loi modernin surveyn perustan
- Loppu on historiaa
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Tarkistusmittauksesta tuli surveyn merkkipaalu
Eräät Yhdysvaltojen tilastoviraston (U.S. Bureau of the Census) työtekijöistä epäilivät saatuja tuloksia ja taivuttelivat hallinnon tekemään tarkistuslaskennan (enumerative check census). Tarkistus päätettiin toteuttaa siten, että aluksi poimittiin satunnaisesti joukko maantieteellisiä alueita, ja sen jälkeen näillä alueilla haastateltiin jokainen kotitalous postin jakelureiteillä.
Postinkantajat toimivat haastattelijoina, ja lisäksi he yhdistivät haastattelut ja aikaisemmin saadut vapaaehtoiset työttömyysilmoitukset. Näillä toimilla saatiin tilastotieteellisesti luotettava arvio työttömyyden laajuudesta. Työttömyysasteen saamistakin tärkeämpää oli kutenkin se, että tutkimus vakuutti valtionhallinnon otantatutkimusten käyttökelpoisuudesta valtakunnallisten selvitysten tekemisessä. Noihin aikoihin otostutkimuksia kohtaan tunnettiin suurta epäluuloa niin hallinnossa kuin suuren yleisön keskuudessakin. Morris Hansenin (1987) mukaan Census Bureaun johdossa jopa pelättiin, että otostutkimukset turmelisivat viraston maineen.
Otokseen perustuvan tarkistuslaskennan - oikeammin tarkistussurveyn - onnistuminen vakuutti Census Bureaun johdon otannan soveltuvuudesta, ja vastaavaa menetelmää päätettiin käyttää myös vuoden 1940 väestölaskennan yhteydessä. Satunnaisesti valituilta kotitalouksilta kerättiin sellaisia lisätietoja, joita ei kohtuullisin kustannuksin voitu sisällyttää varsinaiseen väestölaskentaan. Tämän tutkimuksen onnistumisen lisäksi myös oikeaan osuneet galluptutkimukset lisäsivät luottamusta otostutkimuksiin (Hansen 1987, Olkin 1987).
Kokeilujen onnistuminen johti siihen, että vuoden 1940 keväällä WPA ryhtyi suunnittelemaan kuukausittaista työttömyyttä mittaavaa otostutkimusta (Sample Survey of Unemployment). Tiedonkeruu alkoi jo saman vuoden syksyllä, ja otanta-asetelmana oli mullistava monivaiheinen otanta. Siihen asti oli ajateltu, että ainoa luotettava menetelmä olisi yksivaiheinen otanta, jossa kaikilla perusjoukkoon kuuluvilla on sama todennäköisyys tulla valituksi otokseen. Vuonna 1942 tutkimus siirrettiin Census Bureaun tehtäväksi, ja sen nimeksi tuli Current Population Survey (CPS). Otantamenetelmää alkoi kehittää uusi vastavalmistunut tutkijapolvi.
Päivitetty 8.6.2009