Suuri lama teki työvoimatutkimuksesta otostutkimusten edelläkävijän
- Laman torjumiseksi tarvittiin tietoja
- Tarkistusmittauksesta tuli surveyn merkkipaalu
- Nuoret tutkijat luovat uuden menetelmän
- Uudelle menetelmälle runsaasti käyttöä
- Laskentatekniikan kehitys loi modernin surveyn perustan
- Loppu on historiaa
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Uudelle menetelmälle runsaasti käyttöä
Työn lopputuloksena Hansen ja Hurwitz kehittivät tilastotieteellisesti vakaalla pohjalla olevan otantamenetelmän, jolla on teoreettisten etujen lisäksi muitakin hyviä ominaisuuksia. Menetelmän avulla tietojen keruukustannukset pysyvät kohtuullisina, ja haastattelijoiden työtä voidaan tasapainottaa, mikä puolestaan tehostaa haastattelutyön hallinnointia. - Tämä menetelmä on jonkin verran kehiteltynä edelleen käytössä Yhdysvalloissa.
Census Bureaussa tehty kehitystyö omaksuttiin miltei välittömästi eli vuonna 1945 Kanadassa, ja parin vuoden kuluttua Japanissa ja Puerto Ricossa. Yhdysvaltojen ulkopuolella tutkimuksen nimeksi otettiin Labour Force Survey (LFS). Vähitellen menetelmä otettiin käyttöön yhä useammassa maassa, esimerkiksi Ranskassa vuonna 1950 ja Intiassa 1955. Näissä maissa tiedonkeruu organisoitiin käytännöllisesti katsoen Yhdysvalloissa luodun mallin mukaan.
Pohjoismaissa tutkimus otettiin käyttöön vasta 1950-luvun lopulla. Suomessa työvoimatutkimus aloitettiin vuonna 1958 (ks. Ristimäki 1971) ja Ruotsissa vuonna 1959. Pohjoismaissa ei sovellettu CPS:n menetelmiä suoraan; Suomessa tiedot kerättiin aluksi postikyselynä. Otanta-asetelma oli yksivaiheinen satunnaisotanta, jossa kaikilla työikäisillä oli yhtä suuri todennäköisyys tulla poimituiksi.
Suomen työvoimatutkimuksen menetelmien kehittymiseen vaikuttivat ratkaisevasti Lauri Heikinheimon tutkimukset metsätyövoiman määrästä (Heikinheimo 1954). Heikinheimon mallina oli Hansenin ja Hurwitzin kehittämä menetelmä, mutta hänen mukaansa Suomen väestökirjanpito oli niin hyvällä tolalla, että meillä ei tarvittaisi monimutkaista otanta-asetelmaa. Heikinheimon kokeilussa tiedot kerättiin haastattelemalla, mutta varsinaisessa Työvoimatutkimuksessa päädyttiin postikyselyyn. Menetelmän valinta perustui oletettavasti tiedonkeruun kustannuksiin ja siihen, että tuohon aikaan tutkimuksen käytössä ei ollut nykyisenkaltaista haastattelijaorganisaatiota.
Päivitetty 8.6.2009