Suuri lama teki työvoimatutkimuksesta otostutkimusten edelläkävijän
- Laman torjumiseksi tarvittiin tietoja
- Tarkistusmittauksesta tuli surveyn merkkipaalu
- Nuoret tutkijat luovat uuden menetelmän
- Uudelle menetelmälle runsaasti käyttöä
- Laskentatekniikan kehitys loi modernin surveyn perustan
- Loppu on historiaa
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Nuoret tutkijat luovat uuden menetelmän
Vielä 1930-luvulla ei ollut olemassa nykymuotoista tilastotieteellistä otantateoriaa. Puolalaissyntyinen Jerzy Neyman kehitti 1930-luvun loppupuolella otantateorian teoreettisen kehikon, mutta hänen ajatuksensa eivät soveltuneet käytännön työhön. Yhteiskunnallisten otantatutkimusten keskeisenä ongelmana on tiedonkeruun toteuttaminen kohtuullisin kustannuksin niin, että tietojen pohjalta voidaan laskea luotettavia estimaatteja. Varsinkin Yhdysvaltojen kaltaisessa isossa ja monimuotoisessa maassa se on hyvin vaikeaa.
Census Bureaun nuoret tutkijat Morris Hansen ja William Hurwitz ryhtyivät ilman esikuvia kunnianhimoisesti uudistamaan CPS:n tiedonkeruun organisointia ja siihen liittyvää otanta-asetelmaa - uudistus eteni tässä järjestyksessä. Yhdysvalloissa käyntihaastattelu oli käytännössä ainoa mahdollinen menetelmä tietojen keräämiseksi kotitalouksilta. Haastatteleminen on kuitenkin hyvin kallista varsinkin silloin, kun haastattelijoiden pitää liikkua pitkiä matkoja; sen lisäksi tietojen kerääminen voi olla hidasta. Näistä syistä otanta-asetelmalla on keskeinen merkitys niin tiedonkeruun kustannusten kuin tiedonkeruuajankin kannalta.
Hansen ja Hurwitz tekivät tiedonkeruusta täysin satunnaisotantaan perustuvan siten, että todennäköisyyslaskentaa voitiin soveltaa estimaattien laskennassa. Lisäksi keruussa alettiin soveltaa täysin uudenlaista tekniikkaa, joka perustui erisuuruisiin poimintatodennäköisyyksiin.
Päivitetty 8.6.2009