Tilastonteko on yhtä vanhaa perua kuin kirjoitustaito
- Kirkko oli ensimmäinen tilastoviranomainen
- Poliittinen aritmetiikka tuli tiensä päähän
- Nykyisenkaltainen tilastointi sai alkunsa Saksan alueella
- Valistus synnytti myös tilastoinnin
- Ensimmäinen moderni kyselylomake tehtiin vuonna 1790
- Tilastollisen todennäköisyyden ajatusta kehiteltiin Ranskassa
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Poliittinen aritmetiikka tuli tiensä päähän
Englantilaisen taloustieteilijän ja filosofin William Pettyn 1600-luvun loppupuolella kehittämää poliittista aritmetiikkaa on usein pidetty tilastoinnin yhtenä lähtökohtana. Tällöin on kyse nimenomaan tilastoinnista, mutta Maurice Kendall (1960) piti poliittista aritmetiikkaa myös tilastotieteen lähtökohtana.
Poliittinen aritmetiikka oli väestötietojen systemaattista keräämistä kirkonkirjoista, ja sen tavoitteena oli tarkkojen elinikätaulukkojen laadinta. William Petty totesi, että poliittinen aritmetiikka oli baconilaisten tieteen periaatteiden soveltamista hallitsemisen taitoon. Francis Baconin ajatuksista on jäänyt elämään sanonta "Tieto on valtaa!"
Epäilemättä poliittinen aritmetiikka on ollut tilastollisen ajattelun ja tilastoinnin merkittävä tienavaaja, mutta sen merkitystä on ilmeisesti liioiteltu. Tietojen käyttö milloin minkäkin argumentin tai spekulaation perustelemiseen johti poliittisen aritmetiikan uskottavuuden hiipumiseen.
Satiirisista teoksistaan tunnettu Jonathan Swift kutsui poliittista aritmetiikkaa "numeromaniaksi" ja syytti sitä liian läheisistä suhteista hallitsijoihin. Puoli vuosisataa myöhemmin kansantaloustieteen isänä tunnettu Adam Smith sanoi, että hän ei luota poliittiseen aritmetiikkaan. Vastustuksen vuoksi poliittisen aritmetiikan merkitys jäi vähäiseksi 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa. Poliittinen taloustiede peri vähitellen poliittisen aritmetiikan aseman.
Päivitetty 13.12.2010