Talouskriisi vauhditti sektoritilien kehittämistä
- Rahoitustaseet ja -virrat huomion kohteena
- Euroalueen sektoritilit rahapolitiikan kulmakivi
- Kehittämispaineita myös Suomessa
- Sektoritileillä yhdistyvät reaali- ja rahoitustalous
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Sektoritileillä yhdistyvät reaali- ja rahoitustalous
Kansantalouden tilinpidon sektoritilikokonaisuus yhdistää reaali- ja rahoitustalouden tapahtumat. Nimensä mukaisesti se tarkastelee taloudellista toimintaa institutionaalisten sektoreiden, mm. yritysten, rahoituslaitosten, julkisyhteisöjen ja kotitalouksien, näkökulmasta. Tileiltä löytyvät tulo-, meno- ja rahoitusvirtojen lisäksi varojen ja velkojen taseet sekä niiden muutokseen vaikuttavat tekijät. Varallisuustaseista löytyvät niin reaali- kuin rahoitusvaratkin. Kaikki tämä kirjataan pääsääntöisesti käypiin arvoihin.
Sektoritilit alkavat juoksevilla tileillä, jotka kuvaavat tuotantoa ja muuta tulonmuodostusta sekä tulonjakoa ja käyttöä eli kaikkia tulo- ja menovirtoja. Niiden summana syntyy säästäminen, joka kertoo kuinka paljon tuloja jää käytettäväksi investointeihin. Investoinnit ja pääomansiirrot kirjataan pääomatilillä, josta alkavat varallisuuden muodostustilit. Pääomatili päättyy nettoluotonantoon/-ottoon, joka kuvaa sektorin rahoitusyli-/alijäämää. Sen jälkeen siirrytään rahoituksen puolelle: rahoitustaloustoimet sisältävä rahoitustili näyttää, miten alijäämä rahoitetaan ja ylijäämä käytetään. Se näyttää rahoitusvarojen ja velkojen hankinnan ja vastaa mm. kysymyksiin, millaisiin varoihin sektori on sijoittanut tai vaikkapa miltä sektoreilta rahoitusta on hankittu. Rahoitustilin loppusaldo (rahoitustaloustoimet, netto) vastaa määritelmällisesti nettoluotonantoa/-ottoa.
Varallisuuden muodostuksesta kertovat myös varojen muiden muutosten tilit, joista muiden volyyminmuutosten tili näyttää mm. luokitusmuutokset ja uudelleenarvotustili varojen hallussapitovoitot ja -tappiot. Ne selittävät siis taseen muutosta siltä osin, kun se ei selity varsinaisilla transaktioilla kuten varojen hankinnoilla, myynneillä tai käytöllä. Esimerkiksi arvopaperien hintojen muutokset ja valuuttakurssimuutokset kirjataan uudelleenarvotustilille. Lopulta päädytään rahoitus- ja muiden varojen varantoihin eli taseisiin, jotka antavat läpileikkauksen erityyppisten varojen ja velkojen arvosta tiettynä ajankohtana.
Sektoritilien rahoitusvaroja ja velkoja kuvaavaa kokonaisuutta kutsutaan rahoitustilinpidoksi. Sen kuvaamia eriä havainnollistaa kuvio 3, joka kertoo Suomen kotitalouksien rahoitusvarojen taseen muutoksen tekijät. Rahoitustilinpidon kehikon yksi keskeinen ominaisuus on vastinsektoriulottuvuus, jonka avulla voidaan tarkastella, kuinka rahoitusvirrat kulkevat eri sektoreiden välillä ja minkälaisia velka- ja saamissuhteita sektoreilla on keskenään. Pelkistetty esimerkki vastinsektoritarkastelusta löytyy taulukosta 2, joka kuvaa sektorien välisiä rahoitustaloustoimia.
Kuvio 3. Kotitalouksien rahoitusvarojen muutos Suomessa
Sektoritilien peruskehikko
I Juoksevat tilit | tasapainoerä |
I.1 Tuotantotili | |
I.2 Tulonjako- ja käyttötilit | = säästäminen |
II Varallisuuden muodostustilit | |
II.1 Pääomatili | = nettoluotonanto/-otto |
II.2 Rahoitustili | = rahoitustaloustoimet, netto |
II.3 Varojen muiden muutosten tilit | |
III Varallisuustaseet | = nettovarallisuus |
Sektorien väliset rahoitustaloustoimet 2009, miljardia euroa
S11 | S12 | S13 | S14 | S15 | S2 | Saamiset yhteensä | |
Yritykset | Rahoituslaitokset | Julkisyhteisöt | Kotitaloudet | Yhteisöt | Ulkomaat | ||
S11 Yritykset | –13,0 | 3,5 | 1 | –0,5 | –0,1 | –1,5 | –10,5 |
S12 Rahoituslaitokset | –2,3 | –1,3 | 0,2 | 4,9 | –0,1 | 28 | 29,3 |
S13 Julkisyhteisöt | 3,9 | –4,0 | –0,6 | –0,4 | –0,2 | 10,2 | 8,9 |
S14 Kotitaloudet | 0,4 | 4,5 | 0,1 | –0,1 | 1,2 | 6,1 | |
S15 Yhteisöt | 0,2 | –0,2 | 0,3 | 0 | 0 | –0,1 | 0,2 |
S2 Ulkomaat | 3,5 | 26,5 | 12,8 | 0 | 0 | 42,8 | |
Velat yhteensä | –7,3 | 28,9 | 13,8 | 4,1 | –0,5 | 37,9 | 76,8 |
Kuvion ja taulukoiden lähde: Rahoitustilinpito. Tilastokeskus
Päivitetty 10.11.2010