Asuntotulo lisää taloudellisen hyvinvoinnin vertailumahdollisuuksia

  1. Haasteena maiden vertailu
  2. Asuntotulo erillisenä tulolajina
  3. Asuntotulo hyödyttää velattomissa omistusasunnoissa asuvia
  4. Asuntotulo lisää suhteellisesti eniten pieni- ja keskituloisten tuloja
  5. Tulojen eriarvoisuus pienenee
  6. Asuntotulo toimeentulovaikeuksissa?

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Asuntotulo erillisenä tulolajina

Omistusasunto muodostaa usein suurimman osan kotitalouden varallisuudesta. Omistusasunto tuottaa taloudellista etua muihin asumismuotoihin verrattuna: siitä maksetut asumismenot ovat vapailta markkinoilta vuokratun sekä kooltaan, laadultaan ja sijainniltaan vastaavanlaisen asunnon menoja pienemmät. Saatu etu voidaan käyttää muihin tarkoituksiin.

Omistusasunto toimii lisäksi kulutuslainojen vakuutena, mikä merkitsee alempia korkokuluja vakuudettomiin luottoihin verrattuna. Asuntovarallisuus voidaan tarvittaessa realisoida myymällä, vaihtamalla asunto halvempaan tai niin sanotulla käänteisellä asuntolainalla. Omistusasunto on myös usein vuokra-asuntoa turvallisempi asumismuoto. Rahoitusmarkkinoiden uudet tuotteet kuten korkokatot ja lainavakuutukset turvaavat osaltaan velallisten omistusasujien asumisen jatkuvuutta.

Tulonjakotilastoissa asuntotulo on luettu joko yrittäjätuloihin tai omaisuustuloihin osana tuotannontekijätuloja (Canberra Group 2001). Kansantalouden tilinpidon järjestelmän (SNA 1993 ja 2008; EKT 2005) mukaan asuntotulo tilastoidaan erillisenä tuotannontekijätulojen komponenttina. Asunnon omistajat määritellään asumispalvelujen tuottajina yksityisen elinkeinon harjoittajiin (owners of unincorporated enterprises) tai erityisesti omaan käyttöön tuottajiin. Useat maat ovat siksi luokitelleet tulon kansallisessa tulonjakotilastoinnissaan yrittäjätuloksi (ks. Canberra Group 2001, 169). Mikäli asumispalvelun on todettu muodostuvan omistusasujien nykyisestä aktiivisesta taloudellisesta toiminnasta riippumatta, asuntotulo on luettu omaisuustuloihin.

Myöhemmän ILOn (2003) kotitalouksien tulojen ja kulutusmenojen tilastointia koskevan päätöslauselman mukaan asuntotulo ja muut omaan kulutukseen tuotetut palvelut tilastoidaan edelleen tuotannontekijätulojen osana ja omina tuloerinään (myös SNA 2008). Tuloa ei siis luokitella yrittäjä- tai omaisuustuloksi. Samaa luokittelua noudatetaan EU-SILCin tilastoinnissa.

Joukko maita kuten Ruotsi, Britannia, Kanada ja Yhdysvallat eivät ole aikaisemmin sisällyttäneet asuntotuloa tuloihin tulonjakotilastoissaan (Canberra Group 2001). On esitetty kritiikkiä siitä, että laskennallinen asuntotulo korostaa liikaa kotitalouksien elinkaaren mukaista tulo- ja kulutuskäyttäytymistä (Brandolini ym. 2009). On arvioitu, että asuntotulo ei todellisuudessa paranna kotitalouksien elintasoa. Koska asuntotuloa ei voida realisoida, sitä ei voida myöskään pitää riittävänä tulomääritelmän kannalta (mm. Young 2004).

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 12.12.2010