Asuntotulo lisää taloudellisen hyvinvoinnin vertailumahdollisuuksia

  1. Haasteena maiden vertailu
  2. Asuntotulo erillisenä tulolajina
  3. Asuntotulo hyödyttää velattomissa omistusasunnoissa asuvia
  4. Asuntotulo lisää suhteellisesti eniten pieni- ja keskituloisten tuloja
  5. Tulojen eriarvoisuus pienenee
  6. Asuntotulo toimeentulovaikeuksissa?

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Tulojen eriarvoisuus pienenee

Laskennallisen asuntotulon sisällyttäminen käytettävissä oleviin tuloihin nostaa keskituloja ja siten köyhyysriskin raja-arvoa, joka on 60 prosenttia ekvivalenttitulojen mediaanista. Omistusasunnoissa ja markkinahintaa edullisemmin vuokratuissa asunnoissa asuvien suhteellinen lukumäärä, sijoittuminen tulojakaumalla ja asuntotulosta seuraava tulotason kasvu vaikuttavat siihen, että köyhyysriskin alaisiksi määriteltyjen henkilöiden lukumäärä ja tulonjaon eriarvoisuus pienenevät koko kotitalousväestössä (kuviot 5 ja 6). Asuntotulo ja käytettävissä olevat tulot, joihin asuntotulo sisältyy, jakautuvat tasaisemmin kuin rahatulot. Tulokset ovat samansuuntaisia kaikissa maissa. Tulojen eriarvoisuus pienenee myös odotetusti omistus- ja vuokra-asunnossa asuvien välillä sekä muun muassa iän, työmarkkina-aseman ja kaupungistumisasteen mukaan (Törmälehto ym. 2010).

Kuvio 5. Köyhyysriskissä olevat henkilöt (% kotitalousväestöstä) ennen ja jälkeen asuntotulon vuonna 2008 EU-SILC maissa. (Ranskan (FR) ja Slovenian (SI) tiedot ovat vuodelta 2007).

Lähde: EU-SILC 2008 UDB. (1.8.2010)

Kuvio 6. Gini-kerroin ennen ja jälkeen asuntotulon vuonna 2008 EU-SILC maissa. (Ranskan (FR) ja Slovenian (SI) tiedot ovat vuodelta 2007).

Lähde: EU-SILC 2008 UDB. (1.8.2010)

Asuntotulo pienentää lisäksi suurimmassa osassa maita "köyhyysvajetta". Köyhyysvajeeksi kutsutaan sitä eroa, joka on köyhyysriskin raja-arvon alittavien tulotason ja tämän raja-arvon välillä. Se vähentää myös köyhyysriskissä olevien henkilöiden välistä eriarvoisuutta. Tuloiltaan köyhyysriskirajan alapuolella olevien henkilöiden lukumäärä pieneni ja asema parani etenkin Espanjassa, Irlannissa, Kreikassa, Kyproksella, Tanskassa, Sloveniassa ja Virossa. (Törmälehto ym. 2010.)

Asuntotulon sisällyttäminen tulotarkasteluihin pienentää tulonjaon eriarvoisuutta eniten suurten tuloerojen maissa1. Näitä ovat muun muassa Baltian maat, Bulgaria, Puola, Romania, Britannia, Italia, Kreikka ja Portugali. Pienten tuloerojen maita ovat puolestaan Pohjoismaat Islantia lukuun ottamatta, Tšekki, Slovenia, Slovakia ja Unkari.

Maiden väliset tuloerot ovat jo alun perin selkeät ja asuntotulon vaikutus käytettävissä olevan tulon jakautumiseen on vähäinen, joten suurten ja pienten tuloerojen maat säilyttävät asemansa kansainvälisessä vertailussa. Maaryhmien sisällä maiden välinen järjestys sitä vastoin muuttuu jonkin verran. Espanjan, Irlannin, Kyproksen, Puolan ja Viron tuloerot pienenevät huomattavasti, kun asuntotulo sisällytetään tuloihin.

Tiedot deprivaatiosta2 ja asumisdeprivaatiosta3, joiden mittareina käytetään tulojen riittävyyttä välttämättömiin kulutusmenoihin ja kulutushyödykkeiden omistusta, tukevat käsitystä asuntotuloa saavien kotitalouksien paremmasta taloudellisesta asemasta. Tuloiltaan köyhyysriskin raja-arvon alapuolella olevat kotitaloudet ovat useimmiten deprivoituneempia kuin muut kotitaloudet. Deprivaatio kohdentuu yleisemmin asuntotulon sisältävän kuin yksinomaan rahatuloille perustuvan tulomääritelmän mukaan köyhyysriskissä oleviin henkilöihin. (Sauli ym. 2010.)

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 12.12.2010