Miten Suomi nousi köyhyydestä?
- Yksi harvoista kiinnikurojista
- Perinteinen selitys ei riitä
- Inhimillinen pääoma toinen päätekijä
- Uutta tuotantoteknologiaa edelläkävijöiltä
- Vuorovaikutusta ulkomaankaupassa
- Tytäryhtiöiden kautta uutta teknologiaa
- Kanssakäyminen ja koulutus avainasemassa
- Tuotantoteknologian kehitystä työn arjessa
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Uutta tuotantoteknologiaa edelläkävijöiltä
Mistä perässätulija Suomi on voinut saada maailman mittakaavassa uutta teknologiaa sisältäviä tuotantovälineitä? Todennäköisesti niistä korkeamman tulotason edelläkävijämaista, joiden kanssa sillä on ollut eniten taloudellista vuorovaikutusta. Maan taloudellinen vuorovaikutus kuvautuu tuonti- ja vientitoiminnassa sekä suorissa tytäryhtiöomistuksissa eli suorissa sijoituksissa maan rajojen yli.
Kunakin aikana uutta tuotantoteknologiaa on siirtynyt Suomeen erityisesti tuotantovälineiden, kuten koneiden ja laitteiden tuonnin avulla, sekä edelläkävijämaiden Suomeen perustamissa (tai ostamissa) tytäryhtiöissä. Toinen tapa on suomalaisten yritysten vienti- tai tytäryhtiötoiminnassaan havaitsemat uudet tuotantovälineet, joita yritykset ovat ottaneet käyttöön kotimaassa.
Kuten kuviot 4 ja 5 sekä taulukko 1 osoittavat, ulkomaankauppatietojen ja suorien sijoitusten lähdemaatietojen perusteella tärkeimpiä maita uusien teknologioiden siirtymisen kannalta 1900-luvulla ovat olleet nykyiset EFTA- ja EU15-maat. Ruotsin merkitys erityisesti suorien sijoitusten osalta nousee suurimmaksi. Tämän jälkeen vuorovaikutusmerkityksessä suurimpina seuraavat Iso-Britannia ja Saksa, Alankomaat, Belgia ja Tanska.
Kuvio 4. Tuonti Suomeen maaryhmittäin 1920 – 2000
Kuvio 5. Suomen vienti maaryhmittäin 1920 – 2000
Kuvioiden 4 ja 5 lähteet: Riitta Hjerppe, Suomen ulkomaankaupan tietokanta, alkuperäislähteet: Joustela, Kauko: Suomen Venäjän kauppa autonomian ajan alkupuoliskolla 1809 – 65, Historiallisia tutkimuksia LXII, Helsinki 1963, s. 352 – 353; Suomen taloushistoria 3. Historiallinen tilasto, Kaarina Vattula (toim.), Tammi, Helsinki 1983, pp. 232 – 241; Suomen Virallinen Tilasto. I. Kauppa ja merenkulku Trade and navigation 1856 – 1902; Suomen Virallinen Tilasto. I.A. Ulkomaankauppa 1903 – . Foreign Trade 1903 – .
Taulukko 1. Suorat sijoitukset Suomeen, vuosittainen keskimääräinen osuus ajanjaksolla
1965 – 1972 | 1973 – 1990 | |
EFTA + EEC | 66,8% | 88,1% |
EFTA | 54,9% | 45,1% |
– Ruotsi | 37,5% | 37,4% |
– UK | 12,4% | 7,8% |
– Tanska | 3,1% | 43,0% |
– Sveitsi | 1,5% | 16,0% |
EEC | 12,0% | 15,4% |
– BENELUX-maat | 11,7% | 4,7% |
– Saksa | 0,3% | 3,0% |
– Ranska | 0,0% | 2,8% |
Pohjois-Amerikka | 20,0% | 9,1% |
– USA | 20,0% | 9,0% |
Muut | 13,2% | 2,8% |
Yhteensä | 100,0% | 100,0% |
1965–1972:
EFTA (raportoituja suoria sijoituksia) = SWE, UK, DEN, SWI, NOR
(0.2%), AUS (0%)
EEC (raportoituja suoria sijoituksia) = NLD, BEL, GER, FRA, LUX
(0%), ITA (0%)
1973–1990:
EFTA (raportoituja suoria sijoituksia) = SWE, SWI, AUS (0%), NOR
(0%)
EEC (raportoituja suoria sijoituksia) = UK (1973–), NLD
(9.2%), BEL (6.7%), DEN (1973–), FRA, GER, LUX (1.1%), ITA
(0%)
Lähde: omat laskelmat, lähdetiedot: Suomen Pankki,
Maksutasetilastot.
Päivitetty 16.3.2012