Miten Suomi nousi köyhyydestä?
- Yksi harvoista kiinnikurojista
- Perinteinen selitys ei riitä
- Inhimillinen pääoma toinen päätekijä
- Uutta tuotantoteknologiaa edelläkävijöiltä
- Vuorovaikutusta ulkomaankaupassa
- Tytäryhtiöiden kautta uutta teknologiaa
- Kanssakäyminen ja koulutus avainasemassa
- Tuotantoteknologian kehitystä työn arjessa
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Tytäryhtiöiden kautta uutta teknologiaa
Suorat sijoitukset eli tytäryhtiöiden perustaminen Suomeen on muodostanut vielä suoraviivaisemman tien uuden tuotantoteknologian käyttöönotolle. Suomessa sijaitseva tytäryhtiö toimii a) joko alihankkijana tuottaen välituotteita emoyhtiölle tai b) tuottaa samoja lopputuotteita emon kanssa. Molemmissa tapauksissa emoyhtiön kannattaa varmistaa tytäryhtiön mahdollisimman tehokas tuotantoprosessi, mikä motivoi emoyhtiön oman tuotantoprosessin teknologisen tason implementointiin tytäryhtiössä.
Suurimmaksi osaksi Suomen kiinnikurominen on tapahtunut 1960-luvun puolivälin jälkeen. Taulukko 1 havainnollistaa maittaiset ja maaryhmittäiset keskimääräiset osuudet suorista sijoituksista Suomeen vuosina 1965–1972 ja 1973–1990, ennen EU-jäsenyyttä. Ylivoimaisesti suurin osa suorista sijoituksista Suomeen on tullut EFTA- ja EEC-alueilta.
Tiedoissa huomion kiinnittää Ruotsi suurimpana yksittäisenä investoijana Suomeen noin 37 prosentin osuudellaan. Tämän lisäksi Euroopan sisältä nousee esiin ulkomaankaupasta tuttuja maita: Iso-Britannia, Alankomaat, Tanska, Ranska ja Saksa. Pohjois-Amerikan osuus on ollut ensimmäisellä jaksolla viidenneksen ja toisella jaksolla kymmenyksen luokkaa.
Suomi liittyi Euroopan vapaakauppajärjestö EFTA:n liitännäisjäseneksi 1961 Finn-EFTA-sopimuksella. EFTA- ja EEC-alueen kokoonpanossa tapahtui merkittävä muutos vuonna 1973, kun Iso-Britannia, Irlanti ja Tanska siirtyivät EEC:n jäseniksi. Samana vuonna EFTA-alue sopi vapaakauppasopimuksen EEC-alueen kanssa. Suomessa tämä astui voimaan vuonna 1974. Taulukko osoittaa EEC-vapaakauppasopimuksen lisänneen Länsi-Euroopan maiden suoria investointeja Suomeen. EU-jäsenyyden myötä vuoden 1995 jälkeen EFTA- ja EU-maiden osuus suorista investoinneista Suomeen on kasvanut entisestään.
Suomen kiinniottokasvun lähtölaukaus tapahtui jo maailmansotien välissä. Valitettavasti taulukoissa esitettyä aiempaa aikaa koskevia tietoja ei ole saatavilla suoraan virallisissa tilastoissa. Tutkimusta Suomessa toimineista ulkomaisista yrityksistä sotien välissä on kuitenkin olemassa. Tänäkin aikana selvästi suurin osa ulkomaisista yrityksistä oli ruotsalaisia (35%). Tämän jälkeen suurimman osuuden muodostivat saksalaiset (18%), norjalaiset (10%), englantilaiset (9%) ja tanskalaiset (8%) yritykset. Amerikkalaistaustaisia yrityksiä oli 5 ja venäläisiä 3 prosenttia. Näin ollen myös Suomessa toimineiden tytäryhtiöiden pääasiallinen omistajatausta on pysynyt hämmästyttävän samanlaisena pitkällä aikavälillä.
Tarkasteltaessa suorien sijoitusten toimialajakaumaa huomion kiinnittää se, että sekä sotien välissä että niiden jälkeen suorat sijoitukset ovat kohdistuneet sekä teolliseen että yksityiseen palvelutuotantoon. Sotien välissä 59 prosenttia ulkomaisista yrityksistä toimi palvelualoilla ja 35 prosenttia teollisuudessa. Vuodesta 1965 vuoteen 1989 vastaavat osuudet olivat 32 ja noin 58 prosenttia. Ulkomaiset investoijat ovat siis huomanneet merkittäviä liiketoimintamahdollisuuksia myös palvelutoimialoilla kuten kotimaisessa kaupassa, liikenteessä ja viestinnässä sekä pankki- ja rahoitustoiminnassa. Näilläkin aloilla käytettävää uutta teknologiaa sisältävää kiinteää pääomaa on epäilemättä otettu käyttöön Suomessa.
Konsernien eri maissa sijaitsevat toimipaikat osallistuvat alihankintaketjussa samojen lopputuotteiden tuottamiseen. Niinpä lopputuotteiden maailmanmarkkinakysynnän (sekä raaka-aineiden ja rahoituksen hinnan) vaihtelu heijastuu samanlaisena toimipaikkoihin. Tämän pitäisi johtaa yhtäläiseen talouden suhdannevaihteluun eri maissa sijaitsevissa toimipaikoissa, mikä taas näkyy kyseisten maiden makrotason suhdannevaihteluiden yhdentymisenä. Tämän mukaisesti keskimääräisen tulotason lisäksi Suomen suhdannevaihtelut ovat yhdentyneet Ruotsin kanssa Finn–EFTA-sopimuksen jälkeen vuosina 1965–2008. Näin on tapahtunut myös EU15-alueen kanssa EFTA–EEC-vapaakauppasopimusten sekä EU-jäsenyyden myötä vuosina 1973–2008.
Päivitetty 16.3.2012