Tutkimustiedon kansainvälisen vertailtavuuden varmistaminen vaatii paljon työtä
- Kansainvälisen vertailtavuuden ongelma
- Vaatimukset, ohjeet ja suositukset dokumentoitiin ohjekirjaan
- Vertailtavuuden perustana olivat yhtenäinen perusjoukko ja otantamenettelyt
- Tiedonkeruuvälineiden kääntäminen kohdekielelle oli perusteellinen prosessi
- Tiedonkeruun laatu varmistettiin yhtenäistämällä menettelyjä ja kouluttamalla haastattelijoita
- Vastaajien motivointiin kiinnitettiin huomiota
- Tietokonetehtävien pisteytys oli automatisoitu
- Aineiston laadun yleinen arviointi varmisti aineistojen käytettävyyden
- Kansainvälinen johto muokkasi aineiston käyttökuntoon
- Lopputuloksena kansainvälinen vertailtavuus
- Lähteet:
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Vertailtavuuden perustana olivat yhtenäinen perusjoukko ja otantamenettelyt
Tutkimuksen perusjoukko määriteltiin tarkkaan, ja se oli sama kaikissa maissa. Perusjoukon muodostivat tiedonkeruun aikana kussakin osallistujamaassa asuvat 16–65-vuotiaat henkilöt riippumatta esimerkiksi kansalaisuudesta, äidinkielestä tai synnyinmaasta. Laitoksissa asuva väestö suljettiin perusjoukon ulkopuolelle. Perusjoukkoon kuuluvia henkilöitä asui Suomessa noin 3,5 miljoonaa.
Otoskehikon piti kattaa vähintään 95 prosenttia perusjoukosta. Otoskehikosta voitiin perustelluista syistä poistaa esimerkiksi laittomasti maassa oleskelevat henkilöt sekä henkilöt, jotka asuivat niin kaukaisilla alueilla, että heitä oli käytännössä mahdoton tavoittaa.
Ohjeissa määriteltiin otos hyvin tarkasti. Tärkeätä oli tutkimukseen osallistuvien henkilöiden vähimmäismäärä. Tämä määräytyi ensisijaisesti sen mukaan, kuinka paljon tietoa tarvittiin kognitiivisten tehtävien psykometristen ominaisuuksien riittävän tarkkaan estimoimiseen. Jotta tutkimusaineistoon saatiin riittävästi henkilöitä, oli kaikissa maissa poimittava perusjoukosta riittävän suuri edustava otos ottaen huomioon todennäköinen vastaajakato. Käytetyn otantamenetelmän tuli olla todennäköisyysotanta. Otannasta oli etukäteen tehtävä hyvin yksityiskohtainen suunnitelma, jonka tutkimuksen kansainvälinen johto hyväksyi. Lisäksi otannan toteutuminen oli raportoitava yhtä yksityiskohtaisesti.
Mikäli tutkimus toteutettiin vain yhdellä kielellä, tutkimukseen tarvittavien osallistujien vähimmäismäärä oli 5 000. Mikäli tutkimus tehtiin useammalla kielellä ja tulokset haluttiin raportoida erikseen eri kieliryhmistä, tarvittiin tuo määrä vastaajia kaikilla kielillä. Jos tutkimus sen sijaan toteutettiin useammalla kielellä, mutta kieliryhmien tulokset Suomen tapaan raportoitiin yhdessä, oli lopullista vastaajajoukkoa kasvatettava muita kieliä puhuvien suhteellisella osuudella. Suomessa tutkimus toteutettiin sekä suomeksi että ruotsiksi, ja Suomen tavoite oli 5 000 suomenkielistä ja 300 ruotsinkielistä vastaajaa. Tämän tavoitteen Suomi saavutti, ja lopullinen toteutunut otos oli 5 464 henkilöä. Suomen otoskoko oli 8 099 henkilöä.
Päivitetty 9.12.2013