Julkaistu: 26.5.2014

Kuinka monta meitä on? Väestön laskemisessa on omat haasteensa

  1. Väestön tilastointijärjestelmät ja väestölaskennat
  2. Väestön de facto ja de jure -käsitteet
  3. Kansalliset olosuhteet ja käytettävissä olevat menetelmät vaikuttavat väestökäsitteeseen
  4. Epävarmuustekijöitä
  5. Arviot väestömäärän luotettavuudesta
  6. Kansainvälisen väestömääritelmän yhtenäistämiseen pyritään
  7. Lähteet

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Epävarmuustekijöitä

Väestömäärän arviointiin liittyy tiettyjä epävarmuustekijöitä. Esimerkiksi turvapaikanhakijoiden ja ulkomaalaisten opiskelijoiden puutteelliset henkilötiedot estävät rekisteröinnin. Myöskään tilapäisen oleskelun muuttuminen pysyväksi tai maastamuutto eivät aina päädy rekistereihin. Seuraavassa on arvioitu näiden vaikutuksia Suomen väestömäärään.

Suomen väestötietojärjestelmä on erittäin kattava ja sisältää tietoja myös henkilöistä, jotka eivät kuulu kansainvälisen tilastoinnin määrittelemään väestöön. Kun rekistereitä käytetään tilastoinnissa, erehdytään usein sekoittamaan keskenään rekisterin ja tilastoaineiston määritelmät.

Kaikkia väestötietojärjestelmään rekisteröityjä henkilöitä ei lueta väestöön. Toisaalta on pidettävä mielessä, että henkilön oikeudet ja velvollisuudet, kuten äänioikeus, verojen maksaminen tai asuinkunta eivät sinänsä liity hänen kuulumiseensa tilastoissa käytetyn väestömääritelmän piiriin.

Joillakin oleskeluluvan saaneilla turvapaikanhakijoilla on niin puutteelliset henkilötiedot, ettei heitä ole voitu rekisteröidä väestötietojärjestelmään. Tästä aiheutuu monenlaisia ongelmia, ja tänä syksynä onkin tehty muutoksia väestötietojärjestelmästä annettuun lakiin. Muutosten tarkoitus on mm. helpottaa ja nopeuttaa ulkomaan kansalaisten mahdollisuutta saada suomalainen henkilötunnus antamalla Maahanmuuttovirastolle ja poliisille oikeus tallettaa heitä koskevia perustietoja väestötietojärjestelmään. Uuden lain mukaan tietojen tallettaminen väestötietojärjestelmään on mahdollista poikkeuksellisesti myös tilanteissa, joissa ulkomaan kansalaisella ei ole esittää passia tai muuta henkilöllisyyden todentavaa asiakirjaa. (Valtiovarainministeriö 2013.)

Maassa ilman oleskelulupaa tai viisumia asuvista henkilöistä käytetään yleisesti termiä paperiton. Puhutaan myös laittomista maahanmuuttajista. Suomessa paperittomia arvioidaan olevan yhteensä muutamia tuhansia (Helsingin Sanomat 2013a).

Helsingissä ns. laajan terveydenhuollon tarjoamisesta paperittomille arvioidaan tulevan 5 miljoonan euron lisäkustannukset. Arvio perustuu oletukselle noin 5 000 paperittomasta henkilöstä Helsingissä. ( Helsingin Sanomat 2013b.) Kaikki nämä henkilöt eivät tietenkään oleskele Suomessa yhtäjaksoisesti koko vuotta. Niiden osuus, jotka pitäisi laskea väestöön kuuluviksi, jäänee hieman 5 000 pienemmäksi.

Myös laillisesti maassa olevilta voi joissakin tapauksissa puuttua henkilötunnus. Suomessa asuvat ulkomaalaiset opiskelijat eivät välttämättä saa henkilötunnusta, joten heitä ei voida aina lukea väestöön kuuluviksi, vaikka yli vuoden maassaoloehto heidän osaltaan tulisikin täyteen. Tällaisia henkilötunnuksettomia Suomessa tutkintoon johtavassa koulutuksessa opiskelevia henkilöitä oli Tilastokeskuksen opiskelija-aineistoissa vuoden 2010 lopussa 2 143.

Eräänä väestötietojärjestelmän ongelmana on, että henkilön tilapäinen maassa olo ei muutu pysyväksi asumiseksi automaattisesti vuoden maassa olon jälkeen, vaan hänen on itse aktiivisesti muistettava ilmoittaa pysyvästä maahanmuutosta. On epätodennäköistä, että kaikki maahan muuttaneet ilmoittavat tilapäisen oleskelunsa muuttuneen pysyväksi.

Tilastojen avulla voidaan arvioida niiden tilapäisesti maassa oleskelevien määrä, joiden pitäisi väestömääritelmän mukaan jo kuulua maassa asuvaan väestöön. Vuoden 2011 lopulla Suomessa oli yli 5 000 henkilöä, jotka olivat olleet tilapäisesti maassa vuoden 2005 jälkeen jokaisen vuoden lopussa.

Kansainvälisen muuttoliikkeen tilastoja tarkastelemalla voidaan saada vahvistusta oletukselle, että maiden väestössä on jonkin verran ylipeittoa johtuen maastamuuton puutteellisesta kirjautumisesta tilastoihin.

Myös muissa maissa on yritetty ratkaista ongelmia maastamuuton alipeiton ratkaisemiseksi. Vuoden 2011 väestölaskennan yhteydessä tehtiin Espanjan tilastovirastossa vertailu eri maiden maahan- ja maastamuuttotilastojen valossa.

Taulukossa 2 on esitetty Suomen ja Espanjan välisen muuttoliikkeen luvut vuosilta 2008−2011. Espanjan muuttotilaston mukaan Suomesta on muuttanut vuosina 2008−2011 yhteensä 972 sellaista henkilöä Espanjaan, joista meillä ei ole lähtömuuttotietoa. Nämä henkilöt kuuluvat siis oletettavasti Suomen väestöön. Vastaavasti Espanjasta on Suomeen samana ajanjaksona muuttanut 1 350 sellaista henkilöä, jotka eivät ole Espanjassa ilmoittaneet muuttavansa Suomeen.

Taulukko 2. Suomen ja Espanjan maahan- ja maastamuutot vuosina 2008−2011.

  Espanjaan muuttaneet
 		 Suomeen muuttaneet
 
vuosi Suomi Espanja ero % Suomi Espanja ero %
2008 591 712 -121 -20,5 760 271 489 64,3
2009 576 691 -115 -20,0 673 416 257 38,2
2010 563 940 -377 -67,0 604 298 306 50,7
2011 626 985 -359 -57,3 742 444 298 40,2
2008−2011 yhteensä 2 356 3 328 -972 -41,3 2 779 1 429 1 350 48,6

Lähde: Exchange of information between EU Member States to improve population statistics. A proposal from INESpain, Directorate of Socio-demographic Statistics, INE-Spain, Madrid, November 25th, 2013.

Nettovirhe Suomen väestössä on arviolta vain joitakin tuhansia henkilöitä, kun otetaan huomioon, että mahdolliset ali- ja ylipeittotapaukset osin kumoavat toistensa vaikutuksen.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 26.5.2014