Julkaistu: 23.2.2015
Kulutus on tärkein talouskasvun tekijä
- Tuotanto ei kasva pelkästään kulutusta lisäämällä
- Kulutuksella on ekologiset ja globaalit rajansa
- Yksityinen ja julkinen kulutus
- Myös julkinen kulutus lisää kysyntää taloudessa
- Julkisista kulutusmenoista valtaosa on kansalaisten hyvinvointipalveluita
- Bruttokansantuotteesta taloudellisen hyvinvoinnin mittaamiseen
- Kotitalouksien tulot ja kulutus seuraavat viiveellä talouskehitystä
- Lähteet
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Yksityinen ja julkinen kulutus
Kulutus voidaan jakaa kolmeen osaan: kotitalouksien kulutukseen, voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen (järjestöjen, seurakuntien, säätiöiden yms.) kulutukseen ja julkiseen kulutukseen. Kaksi ensimmäistä muodostavat yhdessä yksityisen kulutuksen.
Usein kulutuksesta puhuttaessa tarkoitetaan kotitalouksien kulutusta, mikä kattaakin valtaosan kulutuksesta ja on yksinään runsaat puolet bruttokansantuotteesta (kuvio 4). Suomessa myös julkisten kulutusmenojen merkitys on suuri, noin neljäsosa bruttokansantuotteesta. Järjestöjen kulutusmenot sen sijaan ovat vähäiset, vajaat kolme prosenttia kansantuotteesta.
Kuvio 4. Kulutusmenojen osuus bruttokansantuotteesta vuosina 1975–2013. Prosenttia
Lähde: Tilastokeskus. Kansantalouden tilinpito.
Julkiset kulutusmenot sisältävät henkilöstökulut (palkansaajakorvaukset), poistot (kiinteän pääoman kuluminen) sekä ostetut tavarat ja palvelut (välituotekäyttö ja luontoismuotoiset tulonsiirrot). Näistä menoista vähennetään myynti- ja maksutuotot. Markkinatuotos sisältää muun muassa julkisen sektorin sisäiset myynnit ja markkinattomien tuotteiden myynnin, esimerkiksi terveyskeskusmaksut ja päivähoitomaksut. Kulutusmenot kertovat siten, kuinka paljon julkisten palveluiden tuottaminen ja ostaminen maksavat julkiselle sektorille.
Tarkastelen seuraavassa tarkemmin julkisia kulutusmenoja, joiden merkitys usein unohdetaan.
Päivitetty 23.2.2015