Julkaistu: 23.2.2015

Kulutus on tärkein talouskasvun tekijä

  1. Tuotanto ei kasva pelkästään kulutusta lisäämällä
  2. Kulutuksella on ekologiset ja globaalit rajansa
  3. Yksityinen ja julkinen kulutus
  4. Myös julkinen kulutus lisää kysyntää taloudessa
  5. Julkisista kulutusmenoista valtaosa on kansalaisten hyvinvointipalveluita
  6. Bruttokansantuotteesta taloudellisen hyvinvoinnin mittaamiseen
  7. Kotitalouksien tulot ja kulutus seuraavat viiveellä talouskehitystä
  8. Lähteet

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Bruttokansantuotteesta taloudellisen hyvinvoinnin mittaamiseen

Perinteisesti taloudellisen hyvinvoinnin – elintason – mittaamisessa on käytetty bruttokansantuotetta henkeä kohti, joka kuvaa tuotannon arvoa tai tarkemmin tuossa tuotannossa syntynyttä arvonlisäystä ja siitä saatuja tuloja.

Kansantulo ja kansantalouden käytettävissä oleva tulo ovat jo astetta parempia elintason mittareita kuin kansantuote, koska ne ottavat huomioon kotimaisesta arvonlisäyksestä ulkomaille siirretyt tulot ja vastaavasti ulkomailta Suomeen saadut tulot.

Bruttokansantuotteesta päästään bruttokansantuloon, kun siihen lisätään ulkomailta saadut ensitulot ja vähennetään vastaavat ulkomaille maksetut ensitulot (osingot, korot, kotiuttamattomat voitot, palkat, EU:lta saadut tuet, EU:lle tilitetyt tullit yms.). Bruttokansantulosta päästään nettokansantuloon, kun siitä vähennetään kiinteän pääoman kuluminen (poistot), joka vastaa sitä osaa tuotannosta, joka on käytettävä vanhentuneen tuotantokaluston korvaamiseen (taulukko).

Taulukko. Kansantuotteesta kulutukseen − kansantalouden tilinpidon käsitteet ja niiden arvo vuonna 2013. Miljoonaa euroa

Bruttokansantuote 201 341
- Ensitulo ulkomaille, netto -607
= Bruttokansantulo 201 948
- Kiinteän pääoman kuluminen 38 867
= Nettokansantulo 163 081
- Tulonsiirrot ulkomaille, netto 2 735
= Käytettävissä oleva tulo 160 346
- Säästö -917
= Kulutusmenot 161 263
- Kollektiiviset kulutusmenot 16 503
= Todellinen yksilöllinen kulutus 144 760
- Julkiset yksilölliset kulutusmenot 33 714
= Yksityiset kulutusmenot 111 046
- Järjestöjen yms. kulutusmenot 5 437
= Kotitalouksien kulutusmenot 105 609

Lähde: Tilastokeskus. Kansantalouden tilinpito. Käsitteet ja määritelmät

Kansantulosta päästään kansantalouden käytettävissä olevaan tuloon, kun siihen lisätään ulkomailta saadut tulonsiirrot ja vähennetään vastaavat ulkomaille maksetut tulonsiirrot (eläkkeet, rahalähetykset, jäsenmaksut, kehitysyhteistyö yms.). Kansantalouden käytettävissä oleva tulo joko kulutetaan kokonaan tai sitten osa siitä säästetään esimerkiksi investointien rahoittamiseksi.

Suomen (netto)kansantulosta on viime vuosina kulutettu yhä suurempi osa, viime vuonna jo 99 prosenttia. Kun kansantulosta vähennetään ulkomaille maksetut (netto)tulonsiirrot, jäi kansantalouden säästö viime vuonna jo lievästi negatiiviseksi, ensimmäistä kertaa vuoden 1993 jälkeen.

Kansantulo ja kansantalouden käytettävissä oleva tulo kertovat lähinnä kansantalouden kulutusmahdollisuuksista. Kulutusmenot puolestaan kuvaavat toteutunutta kulutusta.

Kansalaisten eli kotitalouksien kannalta kiinnostavin ja taloudellista hyvinvointia parhaiten kuvaava kulutuskäsite on todellinen yksilöllinen kulutus, joka saadaan, kun yksityisiin kulutusmenoihin lisätään julkiset yksilölliset kulutusmenot (taulukko). Sitä vastaava tulokäsite on ns. kotitalouksien oikaistu tulo, mikä sisältää käytettävissä olevan nettotulon lisäksi julkiset yksilölliset kulutusmenot eli julkisyhteisöjen ja voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen yksilöllisiin palveluihin käyttämän rahamäärän. Oikaistusta tulosta voisi myös käyttää nimitystä "nettotulot ja hyvinvointipalvelut".

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 23.2.2015