Julkaistu: 23.2.2015

Kulutus on tärkein talouskasvun tekijä

  1. Tuotanto ei kasva pelkästään kulutusta lisäämällä
  2. Kulutuksella on ekologiset ja globaalit rajansa
  3. Yksityinen ja julkinen kulutus
  4. Myös julkinen kulutus lisää kysyntää taloudessa
  5. Julkisista kulutusmenoista valtaosa on kansalaisten hyvinvointipalveluita
  6. Bruttokansantuotteesta taloudellisen hyvinvoinnin mittaamiseen
  7. Kotitalouksien tulot ja kulutus seuraavat viiveellä talouskehitystä
  8. Lähteet

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Myös julkinen kulutus lisää kysyntää taloudessa

Kuten jo aiemmin mainitsin, kansantalouden kysynnän kannalta on periaatteessa aivan sama, muodostuuko kysyntä kulutuksesta, investoinneista vai viennistä. Kysynnän kannalta on myös samantekevää, onko kulutus julkista vai yksityistä.

Jos valtio esimerkiksi alentaa veroja, yksityinen kulutus lisääntyy. Jos veronalennuksen sijasta samat varat käytetään julkisten kulutusmenojen lisäämiseen, on vaikutus kansantalouden kokonaiskysynnän kannalta sama. Kysyntä vain kohdistuu eri tavoin. Talouden elvyttämiseksi julkisen kulutuksen (tai julkisten investointien) lisääminen on oikein kohdistettuna vähintään yhtä tehokasta kuin verotuksen keventäminen.

Julkisten kulutusmenojen osuus bruttokansantuotteesta on pitkällä aikavälillä kasvanut. Erityisesti se kasvoi 1990-luvun alun lamassa, koska kansantuote romahti. Kun julkisia menoja sitten leikattiin, osuus palasi vuosituhannen vaihteessa lamaa edeltäneelle tasolle. Tällä vuosisadalla julkisen kulutuksen osuus on taas noussut ja näin on käynyt erityisesti vuodesta 2009 alkaen nykyisen talouskriisin takia. Viime vuonna julkisten kulutusmenojen osuus kansantuotteesta oli neljännes. Tätä suurempi se on Suomessa ollut vain toisen maailmansodan aikana.

Tehtävittäin tarkasteltuna suurimmat julkiset kulutusmenot kohdistuvat terveydenhuoltoon, sosiaaliturvaan, koulutukseen, yleiseen hallintoon ja elinkeinoelämän edistämiseen, muun muassa liikenteeseen. Nämä tehtävät kattavat noin 85 prosenttia julkisista kulutusmenoista. 2000-luvulla sosiaaliturvan ja terveydenhuollon menojen osuus on hieman noussut ja koulutuksen osuus laskenut, mikä kertoo väestörakenteen muutoksesta (kuvio 5).

Kuvio 5. Eri tehtävien osuus julkisista kulutusmenoista vuosina 1990, 2000 ja 2012. Prosenttia

Lähde: Tilastokeskus. Kansantalouden tilinpito. Eurostat 1996.

Kuntien ja kuntayhtymien osuus julkisista kulutusmenoista oli viime vuonna 66 prosenttia, valtion 27 prosenttia ja sosiaaliturvarahastojen 7 prosenttia. Valtion osuus on pitkällä aikavälillä laskenut ja kuntasektorin osuus kasvanut.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 23.2.2015