Kehitysmaat tuottavat työvoimaa maailmantaloudelle
- Väestönkasvun perustana korkea hedelmällisyys
- Syntyvyys avainasemassa
- Eriarvoisuus kuoleman edessä
- Muuttovirta teollistuneisiin maihin
- Poliittisten mullistusten seuraukset
- Työvoiman määrä huipussaan
- Työvoiman demografinen tarjontavaje
- Ikääntyminen globalisaation haasteena
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Eriarvoisuus kuoleman edessä
Teollistuneiden ja kehitysmaiden välinen ero näkyy erityisen selvästi kuolevuudessa ja sen kehityksessä. Kun vielä 1950-luvun alussa teollistuneiden maiden ihmisillä oli tilastollista elinaikaa 20 vuotta enemmän kuin kehitysmaiden ihmisillä, niin 2000-luvun alkupuolella ero on supistunut keskimäärin kymmeneen vuoteen. Miesten jäljellä olevien elinvuosien ero on hieman alle ja naisten hieman yli kymmenen vuotta.
Aasiassa odotettavissa oleva elinikä on kehittynyt myönteisemmin, mutta Afrikka on selkeästi ongelmallisempi alue. Tällä hetkellä syntyvän afrikkalaisen pojan tilastollinen elinajanodote on 50 vuotta ja tytön 53 vuotta. Afrikka eroaa suuresti kaikkien kehitysmaiden keskimääräisestä kuolevuudesta: 2000-luvun alkupuolella kehitysmaissa syntyvällä poikalapsella laskettiin olevan elinaikaa jäljellä 62,5 vuotta ja tyttölapsella 65,9 vuotta (oheinen taulukko).
Taulukko. Miesten ja naisten elinajanodotteet teollistuneissa maissa ja kehitysmaissa 1950-1955 ja 2000-2005. Teollisuusmaiden ja kehitysmaiden naisten välinen odotettavissa olevien elinvuosien ero on yli 13 vuotta ja miesten lähes 10 vuotta.
| Teollistuneet maat | Kehitysmaat | |||
| 1950-1955 | 2000-2005 | 1950-1955 | 2000-2005 | |
| Naiset | 68,6 | 79,3 | 41,6 | 65,9 |
| Miehet | 63,5 | 71,9 | 40,0 | 62,5 |
Lähde: UN: World Population Prospects 2006.
Kehitysmaiden ja teollistuneiden maiden kuolevuuden ero on edelleen suuri. Teollisissa maissa poikalasta odottaa jo 71,9 ja tyttölasta 79,3 vuoden ikä. Elinajanodotteen sukupuolten välinen ero on kehitysmaissa kuitenkin selvästi pienempi kuin teollistuneissa maissa.
Väestön ikärakenteeseen elinajan kasvu vaikuttaa suuresti: mitä pitempään eletään, sitä suuremmaksi kasvaa vanhusten määrä. Se puolestaan vaikuttaa suoraan vanhuksien käyttämien palvelujen määrään - terveydenhoitomenot ja muutkin menot kasvavat. Erityisen suuresti pitenevä elinaika vaikuttaa eläkemenoihin: eläkeläisten määrä kasvaa ja eläkkeestä nautitaan yhä pitempään.
Päivitetty 18.12.2007