Kehitysmaat tuottavat työvoimaa maailmantaloudelle
- Väestönkasvun perustana korkea hedelmällisyys
- Syntyvyys avainasemassa
- Eriarvoisuus kuoleman edessä
- Muuttovirta teollistuneisiin maihin
- Poliittisten mullistusten seuraukset
- Työvoiman määrä huipussaan
- Työvoiman demografinen tarjontavaje
- Ikääntyminen globalisaation haasteena
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Muuttovirta teollistuneisiin maihin
YK:n arvion mukaan 2000-luvun alkupuolella kehitysmaista on muuttanut teollistuneisiin maihin vuosittain 3 miljoonaa ihmistä enemmän kuin teollistuneista maista kehitysmaihin (nettomuutto). Muutos viimeisten 50 vuoden aikana on ollut valtava. Kun 1950-luvulla teollistuneiden maiden nettomuutto oli alle 100 000 vuodessa, niin varsinkin 1980-luvun lopulla muuttovoitto nousi jo pariin miljoonaan vuodessa.
Monien Saksan kaltaisten Euroopan maiden ikärakenne oli jo 1950-luvulla sellainen, että työvoimapula oli odotettavissa. Pienentyneet ikäluokat eivät pystyneet vastaamaan työvoiman kysynnän kasvuun. Kun omasta maasta ei löydetty työn tekijöitä, heitä saatiin ulkomailta. Monissa Etelä-Euroopan maissa ja varsinkin Turkissa tulotaso oli Saksaan verrattuna niin alhainen, että Saksan teollisuus pystyi tarjoamaan heikostikin koulutetuille ja vähäisellä kielitaidolla varustetuille muuttajille toimeentulon.
Siirtomaiden vapauduttua niiden siirtolaisuus suuntautui lähinnä entisiin emämaihin. Ranskaan muutettiin erityisesti Pohjois-Afrikan entisistä siirtomaista kuten Marokosta, Algeriasta, Tunisiasta sekä keskisestä Afrikasta. Britannia sai suurimman osan maahanmuuttajistaan Intiasta ja Pakistanista. Yhdysvaltoihin puolestaan muutettiin Aasiasta ja Latinalaisesta Amerikasta.
Päivitetty 18.12.2007