Suomalainen kilpailuvaltio ja alueiden kilpailukyky:
Suomi siirtymässä hyvinvointivaltiosta kohti kilpailuvaltiota
- Tarkastelussa Helsingin seutu ja sen yliopistot
- Hyvinvointivaltioista kilpailuvaltioihin?
- Huomio ydinalueiden kilpailukyvyn edistämiseen
- Suomi muuttui kohti kilpailuvaltiota 1990-luvun aikana
- Eriarvoistumiseen liian vähän huomiota
- Suomessa vähemmän panostusta suurten kaupunkien kilpailukykyyn
- Kilpailuvaltiokehitys voimistuu
- Asenne pääkaupunkiseudun kasvuun ollut kielteinen
- Valtion toimien vaikutukset ristiriitaisia
- Pääkaupunkiseutu panostanut kilpailukykyyn
- Kaupungit lisänneet yhteistyötään elinkeinopolitiikassa
- Yliopistojen merkitys kaupungeille korostunut
- Kaupallisesta toiminnasta myös monia ongelmia
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Kaupallisesta toiminnasta myös monia ongelmia
Pääkaupunkiseudun kolmen yliopiston (Helsingin yliopisto, Teknillinen korkeakoulu ja Helsingin kauppakorkeakoulu) toiminnan analyysi osoittaakin, että tutkimuksen kaupallisesta hyödyntämisestä on tullut olennainen osa yliopistojen toimintaa. Samalla kaupallinen toiminta aiheuttaa yliopistoissa monenlaisia ongelmia, jotka liittyvät muun muassa toiminnan taloudelliseen kannattavuuteen, yliopistojen taloudelliseen ja hallinnolliseen asemaan sekä kaupallisen toiminnan yhdistämiseen yliopistojen perustehtävien, tutkimuksen ja opetuksen kanssa.
Taulukossa 2 kuvataan tiivistetysti kaupallisen toiminnan yleispiirteitä ja ongelmia kolmessa yllämainituissa yliopistossa. Yliopistoille laajasti luonteenomaiset piirteet on esitetty tummennettuina.
Taulukko 2. Kaupallistaminen1 kolmessa pääkaupunkiseudun yliopistossa
Kaupallisen toiminnan profiili | Kaupallistamiseen liittyviä ongelmia | Innovaatiopolitiikkaan liittyviä ristiriitoja | |
Helsingin yliopisto |
Akateemisten arvojen voimakas korostaminen. Välinpitämättömyys kaupallista toimintaa kohtaa 1980-luvun lopulle saakka. |
Kaupalliset toiminnat keskittyvät pieneen osaan tieteenaloista. Yritysten tuntema epäluulo yliopistoa kohtaan, toiminnan taloudellinen kannattamattomuus. | Mitä tapahtuu niille tieteenaloille, jotka eivät
pysty kaupallistamaan tutkimustuloksiaan? |
Teknillinen korkeakoulu |
Läheinen yhteistyö teollisuuden kanssa yliopiston
perustamisesta lähtien. Yhteistyö tiivistyi entisestään
1990-luvulla. Teollista yhteistyötä pidetään
välttämättömänä. |
Intensiivinen teollinen yhteistyö aiheuttaa riskejä yliopiston tasapainoiselle kehitykselle. Ongelmia tutkimustulosten kaupallisessa hyödyntämisessä ja immateriaalioikeuksien hallinnassa. | Yliopiston perusrahoituksen niukkuus on ristiriidassa kasvavien kaupallisten odotusten kanssa. |
Helsingin kauppakorkeakoulu |
Läheiset yhteydet liike-elämään läpi historian.
Voimakas suuntautuminen markkinoille sekä tutkimus- että
opetustoiminnassa 1990-luvulla. Toiminnan tuottavuus keskeinen tavoite. |
Yliopiston laitoksilla toteutetaan tilaustutkimuksia usein alihintaan. Tällöin yliopiston perusrahoituksella subventoidaan kaupallista toimintaa. | Yliopiston oikeudelliseen asemaan liittyvät rajoitukset, erityisesti taloudellisen autonomian puute, estävät toimintaa markkinoilla. |
1) Kaupallistamisella viitataan tässä toimintaan, jolla pyritään edistämään yliopistotutkimuksen kaupallista hyödyntämistä, kuten patentointiin, lisensointiin, tutkimuspalveluihin, tilaustutkimukseen, spin-off -toimintaan sekä yliopistojen ja yritysten yhteistyöhön. Yliopistoja koskeva empiirinen tutkimus on tehty 2000-luvun alussa ja taulukossa kuvataan yliopistojen tuolloista tilannetta.
Lähteet
Brenner, Neil (2004) New State Spaces. Urban Governance and the Rescaling of Statehood. Oxford University Press, Oxford.
Jessop, Bob (2002) The Future of the Capitalist State. Polity Press, Cambridge.
Pelkonen, Antti (2008) The Finnish Competition State and Entrepreneurial Policies in the Helsinki Region. Research Reports No. 254, Department of Sociology, University of Helsinki.
VTT Antti Pelkonen työskentelee tutkijatohtorina Helsingin yliopistossa Vertailevan sosiologian tutkimusryhmässä ja Helsinki Institute of Science and Technology Studies -yksikössä. Hänen erityisalueitaan ovat alueellinen ja kansallinen tiede-, teknologia- ja innovaatiopolitiikka sekä kaupunkien elinkeinopolitiikka.
Alkuun Edellinen Seuraava
Päivitetty 11.7.2008