Suomalainen kilpailuvaltio ja alueiden kilpailukyky:
Suomi siirtymässä hyvinvointivaltiosta kohti kilpailuvaltiota

  1. Tarkastelussa Helsingin seutu ja sen yliopistot
  2. Hyvinvointivaltioista kilpailuvaltioihin?
  3. Huomio ydinalueiden kilpailukyvyn edistämiseen
  4. Suomi muuttui kohti kilpailuvaltiota 1990-luvun aikana
  5. Eriarvoistumiseen liian vähän huomiota
  6. Suomessa vähemmän panostusta suurten kaupunkien kilpailukykyyn
  7. Kilpailuvaltiokehitys voimistuu
  8. Asenne pääkaupunkiseudun kasvuun ollut kielteinen
  9. Valtion toimien vaikutukset ristiriitaisia
  10. Pääkaupunkiseutu panostanut kilpailukykyyn
  11. Kaupungit lisänneet yhteistyötään elinkeinopolitiikassa
  12. Yliopistojen merkitys kaupungeille korostunut
  13. Kaupallisesta toiminnasta myös monia ongelmia

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Eriarvoistumiseen liian vähän huomiota

Vastaavasti yliopistopolitiikassa on korostunut paine tehokkuuteen, rationalisointiin, yliopistotoiminnan kaupallistamiseen ja innovaatioiden tuottamiseen. Tietoyhteiskuntapolitiikassa taloudelliset tavoitteet alkoivat painottua 1990-luvun puolivälissä, kun tieto- ja viestintäteknologian merkitystä korostettiin kansantalouden kasvun ja kilpailukyvyn luojana. Aluepolitiikassa ovat korostuneet alueiden väliset eroavaisuudet, huippuosaamisen merkitys sekä menestys globaalissa taloudessa.

Samalla yhteiskunnallinen ja alueellinen eriarvoisuus on Suomessa lisääntynyt tuntuvasti. Eriarvoisuus on kasvanut erityisen voimakkaasti 1990-luvun puolen välin jälkeen. Vaikka eriarvoisuuden lisääntyminen on tänä aikana ollut tyypillistä suurelle osalle kehittyneitä länsimaita, Suomessa kasvu on ollut lähes OECD-maiden nopeinta. Voimakas eriarvoistuminen onkin seikka, jota niin sanotusta Suomen mallista käydyssä keskustelussa ei ole otettu tarpeeksi selvästi huomioon.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 11.7.2008