Julkisten hyvinvointipalvelujen arvo kotitalouksille
- Palveluiden arvo lisätään tuloihin
- Palveluiden käytöstä tuoretta tietoa
- Onko hyvinvointipalveluilla hintalappu?
- Hyötyjiä ovat erityisesti lapsiperheet
- Keskituloiset hyötyvät euromääräisesti eniten
- Suurituloisimmat käyttävät palveluita vähiten
- Euroissa laskettu etuus jakaantuu melko tasaisesti
- Palvelut ovat osa tulonjakopolitiikkaa
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Suurituloisimmat käyttävät palveluita vähiten
Keskimääräistä hieman vähemmän, mutta kuitenkin lähes 6 000 euroa kotitaloutta kohti, saavat etuutta hyvinvointipalveluista ensimmäinen, seitsemäs ja kahdeksas tuloryhmä. Ensimmäisessä eli kaikkein pienituloisimmassa ryhmässä on paljon yhden hengen talouksia kuten muun muassa opiskelijatalouksia. Myös vanhustalouksia on paljon, ja yhden huoltajan talouksistakin noin 15 prosenttia kuuluu tuohon joukkoon. Seitsemänteen ja kahdeksanteen kymmenykseen kuluvat taloudet ovat jo suhteellisen hyvätuloisia. Näihin tuloryhmiin kuuluu suhteellisesti eniten kahden huoltajan lapsiperheitä ja lapsettomia pariskuntia.
Kaikkein suurituloisimpiin tuloryhmiin, yhdeksänteen ja kymmenenteen desiiliin, kohdentuu etuuksia 4 000-4 500 euroa vuodessa eli selvästi vähemmän kuin muihin tulokymmenyksiin. Tämä johtuu siitä, että näihin kahteen hyvätuloisimpaan kymmenykseen kuuluu niin absoluuttisesti kuin suhteellisesti eniten lapsettomia, työikäisiä pariskuntia, jotka käyttävät vain vähän julkisia koulutus- ja sosiaalipalveluja ja lähinnä jossain määrin vain terveyspalveluja.
Taulukosta 1 (kuten kuviosta 2) voidaan havaita, että absoluuttisesti hyvinvointietuudet kohdentuvat eniten keskimmäisiin ja niitä alempiin tuloryhmiin. Poikkeuksena on ehkä pienituloisin desiili, missä etuuden arvo jää alle kaikkien kotitalouksien keskimääräisen arvon. Vastaavasti kahdessa hyvätuloisimmassa desiilissä etuuden arvo jää selvästi alle keskimääräisen (6 100 euroa).
Taulukko 1. Kotitalouksien keskimääräiset käytettävissä olevat tulot, kulutusmenot ja hyvinvointipalveluista saatu etuus desiileittäin. Kulutusmahdollisuuksien kasvuprosentti laskettu suhteuttamalla etuus tuloihin ja menoihin.
Desiili | 1. | 2. | 3. | 4. | 5. | 6. | 7. | 8. | 9. | 10. |
Tulot | 10 700 | 17 500 | 21 500 | 25 200 | 29 600 | 34 400 | 37 200 | 44 800 | 50 300 | 82 800 |
Menot | 13 800 | 18 700 | 21 300 | 24 600 | 27 500 | 30 600 | 33 100 | 37 900 | 42 200 | 52 900 |
Etuus | 5 800 | 7 200 | 6 400 | 7 700 | 7 600 | 6 600 | 5 800 | 5 800 | 4 500 | 4 100 |
Osuus tuloista, % | 54 | 41 | 30 | 30 | 26 | 19 | 16 | 13 | 9 | 5 |
Osuus menoista, % | 42 | 39 | 30 | 31 | 28 | 22 | 17 | 15 | 10 | 8 |
Lähde: Kulutustutkimus 2006. Tilastokeskus.
Jos etuuden arvoa tarkastellaan suhteellisesti joko tuloihin tai menoihin verrattuna, on niiden merkitys alimmissa tuloryhmissä suurin. Pienituloisimmassa desiilissä palvelujen etuuden arvo on jopa yli 50 prosenttia tuloista. Vielä keskimmäisissä tulokymmenyksissä palvelujen arvo on 20-30 prosenttia tuloista tai kulutuksesta. Suurituloisimmissa desiileissä palveluiden merkitys vähenee niin absoluuttisesti kuin suhteellisesti mitattuna.
Päivitetty 16.3.2009