Julkisten hyvinvointipalvelujen arvo kotitalouksille
- Palveluiden arvo lisätään tuloihin
- Palveluiden käytöstä tuoretta tietoa
- Onko hyvinvointipalveluilla hintalappu?
- Hyötyjiä ovat erityisesti lapsiperheet
- Keskituloiset hyötyvät euromääräisesti eniten
- Suurituloisimmat käyttävät palveluita vähiten
- Euroissa laskettu etuus jakaantuu melko tasaisesti
- Palvelut ovat osa tulonjakopolitiikkaa
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Palvelut ovat osa tulonjakopolitiikkaa
Yhteiskunnan tarjoamat julkiset hyvinvointipalvelut ovat kotitalouksille erittäin merkittäviä. Niitä pidetään usein myös itsestäänselvyyksinä. Vaikka useimmissa kehittyneissä maissa tietyt peruspalvelut, kuten peruskoulutus ja terveydenhuoltopalvelut, tarjotaan ainakin osittain subventoituina, niin subventoinnin laajuus vaihtelee kuitenkin paljon maittain. Pohjoismaat edustavat mallia, missä julkisten peruspalvelujen tarjonta on laajaa.
Suomessa tarjottujen julkisten palvelujen osuus kotitalouksien todellisesta kulutuksesta on ollut melko vakio, noin 25 prosenttia. Näin on pitemmälläkin aikavälillä eli 1980-luvun lopulta tarkasteltuna. Syvä lamakaan 1990-luvun alussa ei juuri muuttanut tuota kuvaa.
Vaikka laman aikana kotitalouksien tulo- ja kulutustaso reaalisesti laski keskimäärin noin 10 prosenttia, palvelujen osuus säilyi suunnilleen samana. Julkisten hyvinvointipalvelujen tarjonta on osa tulonjakopolitiikkaa, jonka seurauksena erot kotitalouksien välisessä hyvinvoinnissa ovat merkittävästi pienempiä, kuin ne muuten olisivat.
Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.
Päivitetty 16.3.2009