Monen kerroksen väkeä
Kulutusmenot EU-maissa
- Yksityinen kulutus on kansantaloudelle merkittävä
- Uusien ja vanhojen jäsenmaiden kulutus on eri maailmoista
- Uusissa jäsenmaissa ravinto vie suuren osan kulutusmenoista
- Asumismenojen tulkitseminen on vaikeampaa
- EU-maissa on selvät elintasoerot
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Asumismenojen tulkitseminen on vaikeampaa
Suomessa kuten useimmissa muissakin maissa viime vuosikymmenten trendinä on ollut asumismenojen (mukaan lukien asumisen energian) kasvu. Suomessa asumismenojen osuus kotitalouksien kaikista kulutusmenoista oli hieman yli 20 prosenttia vuonna 1966; vuonna 2006 asumismenot olivat jo yli 27 prosenttia kaikista menoista.
Toisin kuin ravintomenoissa, EU:n vanhat ja uudet jäsenmaat eivät muodosta selviä ryhmiä asumismeno-osuuksien mukaan. Asumismenojen osuus kaikista menoista on useimmissa uusissa EU-maissa keskimääräistä alhaisempi. - Bulgarian, Puolan ja Slovakian asumismeno-osuudet tosin ovat EU-maista korkeimmat, Bulgarian lähes 35 prosenttia kokonaismenoista. (Kuvio 2.)
Kuvio 2. Asumismenojen osuus kaikista kotitalouksien kulutusmenoista EU-maissa vuonna 2005. Prosenttia.
Lähde: Household Budget Survey. Eurostat.
Asumismenot ovat kuitenkin hieman moniselitteisempi kulutusmenoerä kuin esimerkiksi ravintomenot. Asumismenoihin vaikuttaa esimerkiksi asuntopolitiikka, joka voi olla joko omistusasumista tai vuokra-asumista suosivaa. Monissa entisissä sosialistimaissa oli talousjärjestelmän muutoksen myötä rakenteellista turbulenssia asuntopolitiikan täydellisen reformin ja omistajuuden muutosten johdosta.
Toimivat vuokra-asuntomarkkinat ja riittävä sosiaalinen vuokra-asuntotuotanto voivat pienentää asumismenoja. Toisaalta omistusasumiseen liittyvä pääomamarkkinoiden tila - edullisen pääoman saatavuus ja mahdollisesti lainanottoon liittyvä julkisen sektorin tuki - voivat olla kohtuullisiin asumismenoihin johtavia tekijöitä. Asuntomenot sisältävät rahamenojen lisäksi laskennallisia eriä kuten omistusasunnoille laskettavan niin sanotun asuntopalvelujen arvon, jolla omistus- ja vuokra-asunnot saadaan yhteismitallisiksi. Omistusasunnoille laskettavan asuntopalvelujen arvon laskentatapa saattaa vaihdella maittain ja siten haitata vertailtavuutta. Joka tapauksessa maissa, joissa on korkea omistusasuntojen osuus, laskennallisen erän merkitys on suurempi.
Asumismenojen taso sinänsä ei kerro asumisen laadusta kuten asumisväljyydestä, asunnon varustetasosta tai asuntokannan muusta kunnosta. Kaiken kaikkiaan asumismenot ja niiden osuus kotitalouksien kulutusmenoista vaihtelevat huomattavasti maittain. Kuitenkin 21 maassa asumismenojen osuus kokonaiskulutuksesta on suurin, ja vain kuudessa uudessa EU-maassa se ei ole suurin menoerä. Suomi sijoittuu asumismenojen osuudellaan hieman puolenvälin yläpuolelle.
Päivitetty 15.3.2010