Maksetut ja saadut palkat eivät mene tasan alueittain
- Kolme tasoa palkkasuhteelle
- Vain kaksi maakuntaa täyttää tiukimman perusteen
- Väljempään haarukkaan mahtuu joka kymmenes kunta
- Väljimmällä perusteella joka toinen seutukunta tasapainossa
- Itä-Uusimaa erottuu maakunnista
- Seutukuntien perustana työssäkäyntialueet
- Kunnat muodostettu paikallisiksi yhteisöiksi
- Kuntarajat menettäneet merkitystään
- Kartan värit osoittavat palkkasuhteen erot
- Palkkasumma alueen ostovoiman tärkein osa
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Väljimmällä perusteella joka toinen seutukunta tasapainossa
Väljin kriteeri nostaa tasapainoisten maakuntien määrän seitsemäksitoista. Kanta-Häme jää alarajasta kaksi ja Itä-Uusimaa kaksikymmentä prosenttiyksikköä. Seutukunnista runsas toinen puoli sijoittuu tasapainovyöhykkeelle.
Ulkopuolelle jäävistä seutukunnista noin joka kymmenes ylittää ja kaksi viidesosaa alittaa tasapainokriteerin. Kriteerien löysäämisen myötä tasapainoisten kuntien osuus miltei kaksinkertaistuu. Kuitenkin vain vajaata viidennestä kunnista voidaan maksettujen ja saatujen palkkojen suhteen perusteella pitää tasapainoisina.
Päivitetty 18.12.2009