Tuotantorakenteen muutos 1975-2006:
Muutoksen tuulet puhaltavat - rakenteet uhmaavat aikaa
- Kitka avuksi muutoksen kuvaamisessa
- Tuotantoon tarvitaan suota, kuokkaa ja Jussia
- Alueiden tuotantorakenteet muuttuvat omaan tahtiinsa
- Tuotantorakennetta tarkastellaan klustereittain
- Klustereiden osuudet yleensä 5-10 prosenttia
- Elintarvikeklusteri toiseksi suurimmasta pienimmäksi
- Myös metsä- ja rakennusklusterien osuudet supistuivat
- Tieto ja viestintä -klusteri suurimmaksi
- Koko maan tuotantorakenne säilynyt vakaana
- Vaihtoehtoisia tapoja vertailla tuotantorakenteen eroja
- Seutukuntia verrataan poikkeamilla koko maan keskiarvosta
- Jämsän, Raahen ja Pohjois-Lapin seudut poikkeavat eniten
- Teollisuusvaltaisia seutuja muissa eniten poikkeavissa
- Turun ja Tampereen seudut lähellä koko maata
- Lohja poikkeus vähän poikkeavien joukossa
- Samankaltaisuus pysyy, poikkeavuus vaihtelee
- Keskittyminen ilmentänyt vahvuuksien hyödyntämistä
- Erikoistuminen ja yksipuolistuminen suurin uhka
- Mielessä riskianalyysit ja rakenteen kehittäminen
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Erikoistuminen ja yksipuolistuminen suurin uhka
Äärimmäisyyksiin menevä erikoistuminen ja tuotantorakenteen voimakas yksipuolistuminen on muuttumassa alueen kehityksen ja asukkaiden toimeentulon suurimmaksi uhkaksi. Aiemmin toiminnan lopettaminen ja siirtäminen halvemman kustannustason maihin uhkasi vain työvoimavaltaisia, yksinkertaisia kokoonpanotoimintoja.
Nykytilanteessa ei ole enää turvassa suurteollisuuskaan, joka on mittavin rakennus- ja koneinvestoinnein sidottu pysyvästi paikkaan. Omistajilla näyttää olevan varaa jättää käyttökelpoinen tuotantopääoma käyttämättä ja perustaa uusia tuotantolaitoksia halvemman kustannustason maihin.
Päivitetty 8.5.2008