Tuotantorakenteen muutos 1975-2006:
Muutoksen tuulet puhaltavat - rakenteet uhmaavat aikaa

  1. Kitka avuksi muutoksen kuvaamisessa
  2. Tuotantoon tarvitaan suota, kuokkaa ja Jussia
  3. Alueiden tuotantorakenteet muuttuvat omaan tahtiinsa
  4. Tuotantorakennetta tarkastellaan klustereittain
  5. Klustereiden osuudet yleensä 5-10 prosenttia
  6. Elintarvikeklusteri toiseksi suurimmasta pienimmäksi
  7. Myös metsä- ja rakennusklusterien osuudet supistuivat
  8. Tieto ja viestintä -klusteri suurimmaksi
  9. Koko maan tuotantorakenne säilynyt vakaana
  10. Vaihtoehtoisia tapoja vertailla tuotantorakenteen eroja
  11. Seutukuntia verrataan poikkeamilla koko maan keskiarvosta
  12. Jämsän, Raahen ja Pohjois-Lapin seudut poikkeavat eniten
  13. Teollisuusvaltaisia seutuja muissa eniten poikkeavissa
  14. Turun ja Tampereen seudut lähellä koko maata
  15. Lohja poikkeus vähän poikkeavien joukossa
  16. Samankaltaisuus pysyy, poikkeavuus vaihtelee
  17. Keskittyminen ilmentänyt vahvuuksien hyödyntämistä
  18. Erikoistuminen ja yksipuolistuminen suurin uhka
  19. Mielessä riskianalyysit ja rakenteen kehittäminen

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Mielessä riskianalyysit ja rakenteen kehittäminen

Mihin tietoja seutukuntien tuotantorakenteiden samankaltaisuudesta tai erilaisuudesta voidaan käyttää? Pari kohdetta nousee välittömästi mieleen.

Ensiksi tietoja voidaan käyttää seutukuntien riskianalyysien tekemisessä. Koko maan tuotantorakenteen kaltainen rakenne tarkoittaa monipuolisuutta ja vähäisempää riippuvuutta yhden tuotantoalan tai tuotteen menekistä tai hintakehityksestä. Suuret poikkeamat koko maan tuotantorakenteesta merkitsevät lähes aina sitä, että seutu on varsin riippuvainen yhdestä tuotantoalasta tai tuoteryhmästä.

Kun markkinat ovat avautuneet ja kilpailu on muuttunut useimmilla aloilla kansainväliseksi, suljetut toimialat ja kilpailulta suojatut tuotteet käyvät yhä harvinaisimmiksi. Tällaista marginalisoituvista toimialoista ja tuotteista tulevat mieleen vain valtakunnallisen sähkönsiirron, paikallisen kaukolämmön tuotannon ja jakelun sekä alkoholin myynnin monopolit. Merkittävyydestään huolimatta ne eivät kuitenkaan ole millään seudulla sellaisia ykkösaloja, joiden varassa aluetalous menestyy tai menehtyy. Kotitalouksille tilanne on toinen.

Toiseksi tietoja seutukunnan klusterirakenteesta ja sen muuttumisesta voidaan käyttää hyväksi elinkeino- ja tuotantorakenteen kehittämisessä ja monipuolistamisessa. Aina ei ole järkevää vahvistaa vain toimialoja ja klustereita, jotka ovat ennestään vahvoja ja jotka ovat saaneet ylisuuren painon alueen taloudessa.

Lähde: Aluetilinpito. Tilastokeskus

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 8.5.2008