Tuotantorakenteen muutos 1975-2006:
Muutoksen tuulet puhaltavat - rakenteet uhmaavat aikaa

  1. Kitka avuksi muutoksen kuvaamisessa
  2. Tuotantoon tarvitaan suota, kuokkaa ja Jussia
  3. Alueiden tuotantorakenteet muuttuvat omaan tahtiinsa
  4. Tuotantorakennetta tarkastellaan klustereittain
  5. Klustereiden osuudet yleensä 5-10 prosenttia
  6. Elintarvikeklusteri toiseksi suurimmasta pienimmäksi
  7. Myös metsä- ja rakennusklusterien osuudet supistuivat
  8. Tieto ja viestintä -klusteri suurimmaksi
  9. Koko maan tuotantorakenne säilynyt vakaana
  10. Vaihtoehtoisia tapoja vertailla tuotantorakenteen eroja
  11. Seutukuntia verrataan poikkeamilla koko maan keskiarvosta
  12. Jämsän, Raahen ja Pohjois-Lapin seudut poikkeavat eniten
  13. Teollisuusvaltaisia seutuja muissa eniten poikkeavissa
  14. Turun ja Tampereen seudut lähellä koko maata
  15. Lohja poikkeus vähän poikkeavien joukossa
  16. Samankaltaisuus pysyy, poikkeavuus vaihtelee
  17. Keskittyminen ilmentänyt vahvuuksien hyödyntämistä
  18. Erikoistuminen ja yksipuolistuminen suurin uhka
  19. Mielessä riskianalyysit ja rakenteen kehittäminen

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Koko maan tuotantorakenne säilynyt vakaana

Huolimatta muutamien klustereiden osuuksien muutoksista tuotannon rakenne on kuitenkin säilynyt pääosin melko vakaana. Ilman elintarvikeklusterin rajua ja metsäklusterin selvää pudotusta sekä tieto ja viestintä -klusterin huimaa sekä rahoitus- ja yrityspalvelut -klusterin ensimmäisen jakson ripeää nousua koko maan tuotantorakenteen muutokset jäivät vähäisiksi.

Aluetasolla tuotantorakenteen muutokset ovat merkittäviä. Tosin monet, varsinkin suuret ja monipuolisen tuotantorakenteen seutukunnat seuraavat varsin tarkoin koko maan kehitystä, kuten seuraavasta seutukunnittaisesta tarkastelusta käy ilmi.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 8.5.2008