Tuotantorakenteen muutos 1975-2006:
Muutoksen tuulet puhaltavat - rakenteet uhmaavat aikaa

  1. Kitka avuksi muutoksen kuvaamisessa
  2. Tuotantoon tarvitaan suota, kuokkaa ja Jussia
  3. Alueiden tuotantorakenteet muuttuvat omaan tahtiinsa
  4. Tuotantorakennetta tarkastellaan klustereittain
  5. Klustereiden osuudet yleensä 5-10 prosenttia
  6. Elintarvikeklusteri toiseksi suurimmasta pienimmäksi
  7. Myös metsä- ja rakennusklusterien osuudet supistuivat
  8. Tieto ja viestintä -klusteri suurimmaksi
  9. Koko maan tuotantorakenne säilynyt vakaana
  10. Vaihtoehtoisia tapoja vertailla tuotantorakenteen eroja
  11. Seutukuntia verrataan poikkeamilla koko maan keskiarvosta
  12. Jämsän, Raahen ja Pohjois-Lapin seudut poikkeavat eniten
  13. Teollisuusvaltaisia seutuja muissa eniten poikkeavissa
  14. Turun ja Tampereen seudut lähellä koko maata
  15. Lohja poikkeus vähän poikkeavien joukossa
  16. Samankaltaisuus pysyy, poikkeavuus vaihtelee
  17. Keskittyminen ilmentänyt vahvuuksien hyödyntämistä
  18. Erikoistuminen ja yksipuolistuminen suurin uhka
  19. Mielessä riskianalyysit ja rakenteen kehittäminen

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Tuotantorakennetta tarkastellaan klustereittain

Koko maan tuotantorakennetta ja sen muuttumista vuosina 1975, 1990 ja 2006 tarkastellaan klustereina. Ne on muodostettu ryhmittelemällä aluetilinpidon laskentatason sata toimialaa kolmeksitoista tilastolliseksi klusteriksi. Ryhmittelyperusteina ovat olleet toimialojen samankaltaisuus ja toisiinsa kytkeytyminen.

Kytkeytymisestä on esimerkkinä perinteisten tuotantotoimialojen ketjuuntuminen. Elintarvikeklusteri muodostuu alkutuotannon panostoimialoista (maatalous, karjatalous ja niihin liittyvät muut toimialat) sekä jalostustoimialoista (elintarviketeollisuus). Samoin on muodostettu myös metsä- ja metalliklusterit. Samankaltaisuuden perusteella on muodostettu muun muassa kaupan ja liikenteen sekä hoiva-alan klusterit.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 8.5.2008