Välttämättömän ja vapaavalintaisen kulutuksen raja on hämärtymässä
- Niukkuus hallitsee arkipäivää
- Priimuskeitin ja kahvi kohentavat elämänlaatua
- Kulutus monipuolistuu ja yksilöllistyy
- Kulutus tasa-arvoistuu
- Askeettiset kesämökit laajentavat elämänpiiriä
- Välttämättömän ja vapaa-valintaisen kulutuksen raja hämärtyy
- Kulutuksen määrästä laatuun
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Priimuskeitin ja kahvi kohentavat elämänlaatua
Vera Hjelt tajusi, että työväestön puutteellinen ruokavalio ei johtunut pelkästään siitä, ettei osattu valmistaa ravitsevaa ruokaa tai että ei ollut varaa monipuoliseen ravintoon. Kysymys oli myös siitä, oliko perheen käytössä keittoastioita, omaa keittopaikkaa tai edes yhteishellaa.
Työväestö asui enimmäkseen hellahuoneissa, ja huoneen kaakeliuunia käytettiin yleisesti ruuanvalmistuspaikkana. Hjeltin havaintojen mukaan työväestö eli suureksi osaksi "kuivalla muonalla", mikä tarkoitti aterioiden korvaamista kahvilla ja leivällä. Ylellisyyttä oli priimuskeitin, jolla voitiin nopeasti ja vaivattomasti keittää kahvit (Lepistö 1994). Kahvi on ollut suomalaisille monimerkityksinen ja monipuolinen kulutushyödyke, jonka käyttö yleistyi 1870-luvulla.
Suomalaiset juovat edelleen kahvia toiseksi eniten maailmassa, ja vain ruotsalaiset juovat sitä meitä enemmän (Suomen tilastollinen vuosikirja 2008). Kahvi on yksi niistä kulutushyödykkeistä, joihin jako välttämättömään ja vapaavalinteiseen kulutukseen ei päde - sillä on paikkansa niin arjessa kuin juhlassakin.
Vera Hjeltin (1912) tutkimuksesta käy myös ilmi, kuinka merkittävä osa tupakoinnilla oli miesten elämässä. Tutkimukseen osallistuneista 311:sta "miespuolisesta huonekunnan johtajasta" vain 53 ei tupakoinut. Alkoholin käytöstä on tutkimuksilla vaikea saada luotettavaa kuvaa, ja harva Hjeltinkin tutkimukseen osallistunut niistä kertoi. Raportointihalukkuutta vähensi raittiusliikkeen eteneminen ja myöhemmin kieltolaki.
Vapaa-ajan kulutukseen liikeni 1900-luvun alussa varsin vähän rahaa. Edullisia harrastuksia olivat esimerkiksi urheilu, marjastus, kirkossa käynti ja kyläilyt. Muita merkittäviä vapaa-ajanvieton tapoja olivat saunominen, "elävät kuvat" ja yhdistystoiminta. Monella tehtaalla oli oma sauna, jossa tehtaalaiset saivat tavallisesti kylpeä ilmaiseksi; myös kaupunkien yleisissä saunoissa kylpeminen oli edullista. (Hjelt 1912, 43.) Yhdistystoimintaan osallistuminen ja sanomalehtien lukeminen olivat työläisperheissä varsin yleisiä: päivälehti tuli lähes jokaiselle tutkimuksessa mukana olleelle perheelle.
Päivitetty 14.12.2009