Elinolotiedon kysyntä lisääntyy mutta väheneekö tarjonta?
- Haastattelutieto avainasemassa
- Suomen elinolotilastojen tietopohja luotiin 1970-luvulla
- Resurssipainotteinen hyvinvointikäsitys korvasi tarveperusteisen käsitteen
- Resurssit olivat sosiaalipolitiikan kohteita
- Suomessa perustettiin useita elinoloja kuvaavia tilastoja
- Nykypäivän ja 1970-luvun näkökulmat
- Hyvinvointikäsitys perustuu resurssien sijasta kyvykkyyksiin
- Suomalaisen elinolotilastoinnin nykytila
- Tilastojen relevanssia tulisi arvioida myös kansallisesta näkökulmasta
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Nykypäivän ja 1970-luvun näkökulmat
Stiglitzin komitean raportissa ja Suomessa 1970-luvulla laaditussa talousneuvoston raportissa esitetyt näkökannat sosiaalisen edistyksen tavoitteista ja mittaamisesta muistuttavat päällisin puolin tarkastellen toisiaan. Yhteistä niissä on bruttokansantuotteen käsitteen kritiikki ja taloudellisia oloja laajempi näkemys elinolojen ja niiden erojen kuvaamisesta. Lisäksi molemmissa korostetaan samankaltaista tilastollista tietoperustaa. Tähän yhtäläisyydet loppuvatkin. Erot liittyvät lähinnä siihen, miten hyvinvointi käsitteellistetään, ja miten sen ajatellaan toteutuvan.
Sosiaali-indikaattoriliike ja suomalaisen talousneuvoston raportti perustuivat resurssipainotteiseen hyvinvointikäsitteeseen sekä julkisen sektorin suureen merkitykseen resursseihin ja niiden jakautumiseen vaikuttamisessa. Suomessa ajattelutapa liittyi erityisesti hyvinvointivaltion rakentamiseen ja näkemykseen hyvinvointierojen tasaamisen tärkeydestä.
Viime vuosina julkaistuissa raporteissa käsite "social progress" jää hieman hämäräksi. Giovanninin ym. (2009) raportissa käsitettä on kuvattu historiallisesti muotoutuneeksi. Esimerkiksi EU pyrkii kehittämään uusia indikaattoreita vastaamaan uutta poliittista todellisuutta (Euroopan yhteisöjen komissio 2009). EU on määritellyt tavoittelevansa "sosiaalista ja taloudellista koheesiota". EU:n tarkoituksena on kaventaa alueiden ja ryhmien välisiä eroja niin, että maat, alueet sekä taloudelliset ja sosiaaliset ryhmät kokevat jakavansa tasapuolisesti tavoitteiden saavuttamisesta aiheutuvat kustannukset ja niistä koituvat edut. (Commission of the European communities 2008.)
Päivitetty 7.6.2010