Elinolotiedon kysyntä lisääntyy mutta väheneekö tarjonta?
- Haastattelutieto avainasemassa
- Suomen elinolotilastojen tietopohja luotiin 1970-luvulla
- Resurssipainotteinen hyvinvointikäsitys korvasi tarveperusteisen käsitteen
- Resurssit olivat sosiaalipolitiikan kohteita
- Suomessa perustettiin useita elinoloja kuvaavia tilastoja
- Nykypäivän ja 1970-luvun näkökulmat
- Hyvinvointikäsitys perustuu resurssien sijasta kyvykkyyksiin
- Suomalaisen elinolotilastoinnin nykytila
- Tilastojen relevanssia tulisi arvioida myös kansallisesta näkökulmasta
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Hyvinvointikäsitys perustuu resurssien sijasta kyvykkyyksiin
Kaikkien raporttien hyvinvointitarkasteluissa on sitouduttu pitkälti Amartya Senin "kyvykkyyksien" (capabilities) käsitteeseen. Sen korostaa tarkastelussaan inhimillisen vapauden ja demokratian merkitystä. Hänen teoriansa perustuu inhimilliseen toimijuuteen, jonka mukaan ihmisillä tulee olla vapaus omaa elämäänsä koskevien valintojen tekemiseen.
Kyvykkyys viittaa ihmisten mahdollisuuteen toteuttaa merkityksellisiä toimintoja, tehdä omia valintoja sekä elää toiveidensa mukaista elämää. Kyvykkyyksiä painottava käsite on laajempi ja yksilöllisempi kuin resursseihin perustuva käsite: se kiinnittää huomiota yksilöiden henkilökohtaisiin kykyihin käyttää resurssejaan.
Ihmisten hyvinvointiin ja sen jakautumiseen pyrittiin 1970-luvulla vaikuttamaan ennen kaikkea julkisten hyvinvointijärjestelmien avulla. Nykyinen vaikuttamisen tapa kiteytyy etenkin EU:n käyttämässä käsitteessä "voimaannuttaminen" (empowerment), joka korostaa yksilöiden ja yhteisöjen omia taitoja ja vastuuta. Kansalaisten tietojen ja taitojen mittaaminen onkin viime vuosina yleistynyt. Stiglitzin komission raportissa viitataan OECD:n alulle panemaan aikuisten tietoja ja taitoja mittaavaan tutkimukseen (PIAAC), johon aineistoa kerätään myös Suomesta. Lisäksi EU on käynnistänyt tutkimuksen kuluttajien vaikutusmahdollisuuksista sekä tiedoista ja taidoista toimia kulutustavaramarkkinoilla.
Päivitetty 7.6.2010