Elinolotiedon kysyntä lisääntyy mutta väheneekö tarjonta?
- Haastattelutieto avainasemassa
- Suomen elinolotilastojen tietopohja luotiin 1970-luvulla
- Resurssipainotteinen hyvinvointikäsitys korvasi tarveperusteisen käsitteen
- Resurssit olivat sosiaalipolitiikan kohteita
- Suomessa perustettiin useita elinoloja kuvaavia tilastoja
- Nykypäivän ja 1970-luvun näkökulmat
- Hyvinvointikäsitys perustuu resurssien sijasta kyvykkyyksiin
- Suomalaisen elinolotilastoinnin nykytila
- Tilastojen relevanssia tulisi arvioida myös kansallisesta näkökulmasta
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Suomalaisen elinolotilastoinnin nykytila
Suuri osa Stiglitzin komitean edellyttämästä tilastopohjasta luotiin Suomeen jo 1970-luvulla, mutta esimerkiksi subjektiivista hyvinvointia ja yhteiskunnallista osallistumista koskevan tiedontuotannon osalta kehittämistyötä olisi jatkettava. Samoin hyvinvoinnin käsitteen uudelleenmuotoilu edellyttää kehittämistyötä indikaattoreiden laadinnan ja tietojen julkaisemisen osalta. Tällä hetkellä suuntaus on täysin päinvastainen.
Lisääntyneeseen yksilötason sosiaalitilastojen kysyntään ei Suomessa nykyisin pystytä vastaamaan. Taustalla on koko 2000-luvun jatkunut EU-komission tilastointia koskevien regulaatioiden lisääntyminen ja samanaikainen Tilastokeskuksen budjettirahoituksen pieneneminen, mikä on käytännössä vähentänyt kansallista liikkumavaraa tilastotuotannosta. Erityisesti surveytutkimuksia on lykätty, sillä niiden tuotanto on kallista, eikä niiden toteuttaminen aina ole lakisääteistä.
Esimerkiksi EU:n vaatiman tilastotuotannon ulkopuolelle jäävät surveytutkimukset, ajankäyttötutkimus ja kulutustutkimus, joista on olemassa niin sanottu herrasmiessopimus. Ajankäyttötutkimus saatiin käyntiin vuonna 2009 lähinnä Tilastokeskuksen ulkopuolisen rahoituksen turvin. Kulutustutkimuksen seuraavaan vaiheeseen Suomi ei ainoana EU-maana osallistu.
Kotitalouskohtaista varallisuustiedonkeruuta ei tällä hetkellä sisälly Eurostatin tilasto-ohjelmaan. Euroopan keskuspankki on aloittanut hankkeen kotitalouksien varallisuustietojen keräämiseksi; varallisuuskysely toteutetaan kaikissa euromaissa Suomea lukuun ottamatta. Tilastovirastojen taloudellisen tilanteen heiketessä saa tilastojen lakisääteisyys ja tilaston kuuluminen Euroopan tilasto-ohjelmaan entistä suuremman painon mahdollisesti muuallakin kuin Suomessa.
Lisäksi EU-tilastolainsäädännössä tiedonkeruiden otoskoot määritellään usein EU-aluetta koskevien tietotarpeiden pohjalta. Esimerkiksi eurooppalaisen tulo- ja elinolotutkimuksen otoskoon supistaminen EU-lainsäädännön edellyttämään minimikokoon heikentää aineiston kansallisia käyttömahdollisuuksia.
Päivitetty 7.6.2010