Syömisen ajat ja paikat

  1. Ajankäyttötutkimuksen antama kuva kodin ulkopuolella ruokailusta
  2. Ruokailurytmi on vapautunut viikonloppuisin
  3. Ruokailu yksin ja muiden kanssa
  4. Ulkona syömisen tilanteet
  5. Ravintolassa vietetty aika on vähentynyt
  6. Ulkona syömiseen vaikuttavat tulot, ikä, asenteet ja ravintolatarjonta
  7. Lähteet:

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Ruokailurytmi on vapautunut viikonloppuisin

Ruokailurytmi on jonkin verran muuttunut viimeksi kuluneiden vuosikymmenten aikana. Viikolla rytmiä pitää kuosissa ruokailu työssä, opiskelijaravintoloissa tai koulussa – kuten muutakin päivärytmiä. Sen sijaan viikonloppuna ruokailurytmissä on tapahtunut suuri muutos. Kun 1980-luvun lopulla erottui selvästi vielä lounas- ja päivällisaika, mitään sellaista ei ollut enää havaittavissa vuosituhannen vaihteessa. Uusin tutkimus osoittaa, että muutos on ollut pysyvä. Yhtenäistä rytmiä ei ole. Kukin syö lounaan tai päivällisen, milloin itselle sopii. Jotkut näistä aterioista syödään ravintoloissa ja jotkut kotona. Välipalojen osuus näyttää kasvaneen. Se ehkä kertoo siirrytyn vain yhteen varsinaiseen ateriaan viikonloppuisin. Aamupalat ja jonkin verran iltapalatkin erottuvat päivärytmissä, mutta muutoin pitkin päivää aina joku tuntuu nauttivan välipaloja. Kuviot 3 ja 4 kuvaavat lauantain ruokarytmiä. Sunnuntain rytmikuva on varsin samanlainen kuin lauantain.

Kuvio 3. Ruokailurytmi lauantaina vuonna 1987−1988. Prosenttia vastaajista ruokailee.

Lähde: Tilastokeskus. Ajankäyttötutkimus.

Kuvio 4. Ruokailurytmi lauantaina vuonna 2009−2010. Prosenttia vastaajista ruokailee.

Lähde: Tilastokeskus. Ajankäyttötutkimus.

Kuvioissa esitetään ateriointi päätoimintona, mikä tarkoittaa, että ajankäyttöpäiväkirjaa pitävä on määritellyt ensisijaiseksi toiminnoksi ruokailun eikä esimerkiksi ruokailun yhteydessä mahdollisesti tapahtuvaa sosiaalista kanssakäymistä. Tutkimme ajankäyttöaineistoista myös sitä, miten usein ruokailu oli merkitty sivutoiminnoksi. Osoittautui, että aterian syöminen oli vain harvoin sivutoiminto, mutta kahvin tai muun välipalan nauttiminen oli merkitty sivutoiminnoksi verrattain usein, erityisesti aamulla, jolloin se yhdistyi lehden lukemiseen, ja iltapäivällä, jolloin se on voitu yhdistää työn tekoon tai sosiaaliseen kanssakäymiseen. Miehet olivat merkinneet syömisen useammin sivutoiminnoksi kuin naiset.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 20.3.2013