Talouskriisi sosiaali-indikaattoreiden valossa

  1. Köyhyys- tai syrjäytymisriskin seuranta EU-politiikassa
  2. Pienituloisuus on huono mittari talouskriisin oloissa
  3. Muutokset materiaalisessa puutteessa suurimpia itäisessä Euroopassa
  4. Kriisi ilmenee peruselintasossa hitaasti
  5. Vajaatyöllisyys-mittari kuvaa parhaiten elinoloissa tapahtuvia muutoksia
  6. Kiinteä köyhyysraja tuo hyvin esiin pienituloisuuden kehityksen kriisiaikana
  7. Subjektiiviset arviot kertovat nopeasti kotitalouden taloudellisen tilanteen kehityksestä
  8. Hyvien aikojen mittari, joka vaatii tulkintaa

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Pienituloisuus on huono mittari talouskriisin oloissa

Köyhyysriski eli pienituloisuus on AROPE-indikaattorin osatekijöistä perinteisin. Suhteellinen pienituloisuusaste kuvaa tulojakauman muotoa eli tuloeroja väestössä keski- ja pienituloisten välillä. Kotitalouden pienituloisuus määritellään osuutena väestön mediaanitulosta.

Eri aikoina ja eri olosuhteissa pienituloisuusasteen muutoksia on selitetty eri tavoin, ja tulkinta riippuu mm. siitä, mihin suuntaan mediaanitulot muuttuvat. Jos pienituloisuusaste alenee samalla kun mediaanitulot ja köyhyysraja nousevat, keski- ja pienituloisten väliset tuloerot tasoittuvat. Tämä ei kerro kotitalouksien toimeentulon tason muutoksista vielä paljoakaan, mutta helposti ajattelemme, etteivät köyhät tässä tilanteessa ainakaan köyhdy.

Pienituloisuusaste voi laskea keskituloisten kotitalouksien tulotason heiketessä, vaikka pienituloistenkin toimeentulo samanaikaisesti heikkenee. Näin kävi Suomessa 1990-luvun alun lamassa: keski- ja pienituloisten väliset tuloerot tasoittuivat, koska mediaanitulot ja samalla pienituloisuusraja alenivat. Aikaisemmin pienituloisiksi luokittuneet kotitaloudet nousivat rajan yläpuolelle jopa aikaisempaa pienemmillä tuloilla.

Talouskriisi heijastuu kotitalouksien kannalta tärkeään pienituloisuuden kuvaajaan takaperoisesti: pienituloisuus ei aina kasva, vaikka odottaisimme sen yleistyvän. PIIGS-maissa köyhyysasteet ovat pysyneet ennallaan – vain Espanjan ja Kreikan köyhyysasteet ovat kohonneet, eikä kasvu niissäkään ole merkittävästi jyrkempää kuin Ruotsissa ja Tanskassa. Latviassa useimmat kotitalouksien toimeentuloa kuvaavat indikaattorit ovat kehittyneet sangen huonoon suuntaan, mutta köyhyysriski aleni runsaat kuusi prosenttiyksikköä. (Taulukko 2.)

Taulukko 2. Pienituloisten osuus (%) väestöstä EU-maissa vuonna 2010 sekä pienituloisuuden muutos (prosenttiyksikköä) vuodesta 2007 vuoteen 2010.

  Pohjoismaat PIIGS-maat
  Ruotsi Suomi Tanska Norja Islanti Espanja Kreikka Italia Portugali Irlanti*
Taso 2010 14 13,7 13,0 10,5 9,2 21,8 21,4 19,6 18,0 16,1
Muutos 2007–2010 1,8 0,1 1,2 –0,9 –0,9 2,2 1,3 0,9 –0,5 0,6

 

  Muut Länsi-Euroopan maat
  UK Saksa Malta Belgia Kypros Ranska Luxem-burg Itävalta Alanko-
maat
Taso 2010 16,2 15,8 15,4 15,3 14,5 14,0 13,6 12,6 11,0
Muutos 2007–2010 –2,5 0,6 0,4 0,6 –1,2 1,3 0,2 0,2 0,5

 

  Itä-Eurooppa Baltia    
  Bulgaria Romania Puola Unkari Slovenia Slovakia Tsekki Liettua Latvia Viro
Taso 2010 22,4 22,2 17,7 13,8 13,6 13,0 9,8 20,0 19,3 17,5
Muutos 2007–2010 1,0 –1,2 0,8 1,4 1,3 2,1 0,8 0,0 –6,3 –2,0

* Irlannin luvut koskevat vuotta 2009.
Lähde: Eurostat. EU-SILC.

Eurooppalaiset köyhyyslukemat eivät siis ole reagoineet talouskriisiin odotetusti. Havaitsematta jää sekä köyhien että keskituloisten toimeentulon tason yleinen lasku. Pienituloisuusasteen ja köyhyysvajeen alenemisesta huolimatta "köyhät saattavat köyhtyä". Tämän havaitsemiseksi tarvitaan muita, absoluuttisempia indikaattoreita.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 11.3.2013