Kotitalousvähennystä leikattiin – vaikutukset kyseenalaisia

  1. Veroetu painottuu hyvätuloisille
  2. Yli 55 000 palvelujen tuottajaa
  3. Naisten yrityksissä vero­vähennyksellä suurin merkitys
  4. Ei lisännyt kasvuyrittäjyyttä
  5. Vaikutuksia epäviralliseen talouteen
  6. Vähennystä höylättiin rajusti
  7. Heijastusvaikutuksia palvelu­tuotantoon ja tulonjakoon
  8. Kehittämisen painopistettä hoito- ja hoivapalveluihin
  9. Ruotsin laskutusmalli tehostaisi järjestelmää
  10. Vähennysoikeus 60:stä 45 prosenttiin

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Ruotsin laskutusmalli tehostaisi järjestelmää

Kotitalousvähennyksen ehtojen parannukset hoiva- ja hoitopalveluissa ja laajennukset määrättyihin kotona annettaviin arvonlisäverottomiin terveyspalveluihin, kuten jalkojen hoitoon, voitaisiin rahoittaa palauttamalla asuntojen korjauksiin ja kunnossapitoon suuntautuvan kotitalousvähennyksen vuotuinen enimmäismäärä lähemmäksi ennen vuotta 2009 ollutta 1 150 euron vuotuista tasoa.

Nykyään hoiva- ja hoitopalvelujen osuus kotitalousvähennyksestä on vain kolme prosenttia (Kuvio 2). Sitä vastoin remonttipalvelujen osuus on 80 prosenttia, minkä vuoksi niiden verovähennysosuutta voisi pienentää lukuun ottamatta pientalojen energiatehokkuutta ja lämmitystapamuutoksia koskevaa verovähennystä, jolla on katsottu olevan ekologisesti myönteisiä yhteiskunnallisia vaikutuksia.

Kuvio 2. Kotitalousvähennykseen oikeuttavat kustannukset 2006-10 palveluryhmittäin (työn luonteen) mukaan

Lähde: Verohallinto

Suomessa kotitalouspalvelujen verovähennysjärjestelmää voitaisiin tehostaa siirtymällä Ruotsin kotitalousvähennysjärjestelmässä käytettyyn laskutusmalliin. Siinä verovelvollinen palvelunostaja saisi välittömästi ennakollisen verovähennyksen maksaessaan palveluntuottajalle tehdyn työn osuudesta vain 55 prosenttia tai osuuden sen mukaan, mitä hänellä on verovähennysoikeutta jäljellä. Seuraavaksi palveluntuottaja hakisi ennakollisen kotitalousvähennyksen verohallinnolta ostajan puolesta erillisellä hakemuksella. Kun maksu on suoritettu palveluntuottajan pankkitilille, verohallinto toimittaisi asiasta ilmoituksen palvelunostajalle. Järjestelmässä tiedot liikkuisivat palveluntuottajan, verohallinnon ja palvelun käyttäjän välillä pääosin sähköisiä tietoverkkoja pitkin.

Laskutusmalli yksinkertaistaisi järjestelmää ostajan kannalta, millä on merkitystä, kun kasvava osa kotitalousvähennyksen käyttäjistä on ikääntyviä kansalaisia. Järjestelmää voisi edelleen yksinkertaistaa luopumalla palvelunostajan 100 euron omavastuuosuudesta. Myös elinkeinoelämä suhtautuisi uuteen malliin myönteisesti, jos järjestelmästä ei aiheudu merkittävää lisätyötä ja asiakasvirta kasvaa.

Viranomaisille laskutusmalli tarjoaisi mahdollisuuden järjestelmän massavalvontana tapahtuvaan etukäteisseurantaan. Tiedot kotitalousvähennyksestä monipuolistuisivat samalla, kun palvelunostajista ja -tuottajista voitaisiin tuottaa aiempaa tarkempia ja ajantasaisempia tilastoja eri käyttäjien tarpeisiin.

Lähteitä

Hallituksen esitys Eduskunnalle vuoden 2012 tuloveroasteikkolaiksi sekä laeiksi eräiden verotusta koskevien lakien muuttamisesta, HE 50/2011 vp (http://www.finlex.fi);

Skatteverket: Om RUT och ROT och VITT och SVART, Rapport 1/2011, Solna 2011 (http://www.skatteverket.se);

Skatteverket: ökade ROT- och hushållsvadrag första halvåret 2011, Skatteverkets pressmeddelande 10/01/2011;

Verohallinto: Kotitalousvähennysjärjestelmä Suomen kansantaloudessa, Selvitys kotitalousvähennyksen alaisten palvelujen tuottajista, käyttäjistä ja järjestelmän kehittämistarpeista, Harmaan talouden selvitysyksikön ilmiöselvitys 14/2011, Helsinki 2011 (http://www.vero.fi).

__________________________________

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 24.2.2012