Rikkaat rikastuivat - entä köyhät?

  1. Tuloerojen kasvun kiistattomin piirre on kaikkein suurituloisimman väestön tulo-osuuden kasvu. Yli puolet heidän bruttotuloistaan oli omaisuus- ja optiotuloja vuonna 2002
  2. Miten ylimpään prosenttiin päädytään?
  3. Ylin prosentti kasvatti eniten tulo-osuuttaan
  4. Tuhannesosa väestöstä sai sadasosan tuloista vuonna 2003
  5. Ylimmän prosentin tulojen rakenne
  6. Työsuhdeoptioiden vaikutus tuloeroihin
  7. Verotus tasaa tuloeroja aiempaa vähemmän
  8. Palkkaerot eivät selitä tuloerojen kasvua
  9. Supertähtiteoria
  10. Mutta kaikkihan saivat lisää kakkua?
  11. Mitä sitten?
  12. Lähteet:
  13. Alaviitteet

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Työsuhdeoptioiden vaikutus tuloeroihin

Vuosituhannen vaihteen teknobuumin kupliessa keskustelua herättivät työsuhdeoptiot, joiden nähtiin joskus olevan jopa syynä tuloerojen kasvuun.

Optiovoitot ja -voittajat ovat olleet kaiken kansan nähtävillä verotietojen julkistamisen kautta. Mutta onko tällä tuloerällä vaikutusta virallisen tulonjakotilaston indikaattoreihin? Mitä tuloeroille olisi tapahtunut 1990-luvun lopulla, jos optioita ei laskettaisi tuloihin mukaan?

Huipussaan työsuhdeoptiot olivat vuonna 2000, jolloin noin 3700 henkilöä sai optiotuloja bruttona liki miljardi euroa6. Tästä summasta palautui yhteiskunnalle noin 55 prosenttia, koska optioita verotettiin progressiivisesti, palkkatulona. Vuoden 2000 jälkeen työsuhdeoptioista saadut tulot ovat selvästi vähentyneet, mutta saajien määrä on jonkin verran kasvanut.

Taulukossa 2 on käytetty tulonjaon kokonaisaineistoa optioiden tuloerovaikutuksen arvioimiseen yksinkertaisesti siten, että optiotulot on poistettu tuloista. Optioista on poistettu niistä maksetut verot, koska tutkitaan vaikutusta verojen jälkeisten tulojen jakaumaan. Keskimääräisiä tuloeroja mitataan Gini-kertoimella.

Tuloerojen muutosta optiot eivät juuri selitä. Optiotuloilla oli tuloeroihin lähinnä tasovaikutus, voimakkaimmillaan noin puoli prosenttiyksikköä. Ilmiö oli kuitenkin syystä merkittävä. Vaikka vaikutus esimerkiksi Gini-kertoimen tasoon oli vain 0,6 prosenttiyksikköä vuonna 2000, tämän vaikutuksen sai aikaan hyvin pieni joukko, noin 3 700 henkilöä.

Tuloerojen muutokseen työsuhdeoptiot vaikuttivat vuosina 1999 ja 2001. Näinä vuosina optioiden kokonaismäärä ja osuus tuloista muuttui. Gini-kertoimeen optiot vaikuttivat tulo-osuuden muutoksen kautta, koska lähes jokaisena vuotena optiotulot olivat miltei täysin keskittyneet tulojakauman yläpäähän7.

Työsuhdeoptiot ovat tulonjakotilastossa palkkatuloa eivätkä omaisuustuloa, vaikka niistä syntyvä tulo perustuu osakemarkkinoiden hintakehitykseen. Myyntivoittojen vaikutus tuloeroihin oli työsuhdeoptioita selvästi suurempi sekä huomattavasti suuremman bruttoarvon että lievemmän verokohtelun vuoksi.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 16.6.2006