Rikkaat rikastuivat - entä köyhät?

  1. Tuloerojen kasvun kiistattomin piirre on kaikkein suurituloisimman väestön tulo-osuuden kasvu. Yli puolet heidän bruttotuloistaan oli omaisuus- ja optiotuloja vuonna 2002
  2. Miten ylimpään prosenttiin päädytään?
  3. Ylin prosentti kasvatti eniten tulo-osuuttaan
  4. Tuhannesosa väestöstä sai sadasosan tuloista vuonna 2003
  5. Ylimmän prosentin tulojen rakenne
  6. Työsuhdeoptioiden vaikutus tuloeroihin
  7. Verotus tasaa tuloeroja aiempaa vähemmän
  8. Palkkaerot eivät selitä tuloerojen kasvua
  9. Supertähtiteoria
  10. Mutta kaikkihan saivat lisää kakkua?
  11. Mitä sitten?
  12. Lähteet:
  13. Alaviitteet

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Verotus tasaa tuloeroja aiempaa vähemmän

Tuloerojen muutoksen kokonaisuutta tarkasteltaessa olisi ylimpien tulojen lisäksi huomioitava myös pienituloisimpien tulokehitys. Vaikka ylimmän tulokymmenyksen tulot ovat lähinnä markkinoilta saatavia tuloja, tasapainoinen tarina tuloerojen kasvusta edellyttäisi ammatissa toimimattoman väestön tulojen tarkastelemista. Kotitalouksien tuotannontekijätulojen rakenteen tai laajemmin kansantalouden funktionaalisen tulonjaon muutoksissa on kyse tuloeristä, joita vaille jää suuri osa väestöstä.

Ylimmän prosentin tuloista omaisuustulot joka tapauksessa muodostavat merkittävän osan, joten on luontevaa selittää tulo-osuuden ja tuloerojen kasvua niiden kautta. Omaisuustulojen jakauman taustalla on osittain varallisuuden jakautuminen. Tulojen hajonnan lisäksi myös varallisuuden jakauma muuttui 1990-luvulla aiempaa epätasaisemmaksi (Säylä 2000, Jäntti 2002).

Erityisesti osinkotulojen kasvu palkkojen ja yrittäjätulojen kustannuksella on herättänyt keskustelua verojärjestelmän merkityksestä tulorakenteen muutoksessa.

Verotuksen kautta tasataan markkinoilla syntyneitä tuloeroja. Tämä tasaava vaikutus on selvästi vähentynyt 1990-luvulla. Keskimääräisen veroasteen lasku on ollut voimakkainta ylimmässä kymmenyksessä, erityisesti aivan tulojakauman yläpäässä (Riihelä ym. 2005, Suoniemi 2002).Verotuksen progressiivisuutta ovat vähentäneet pääomatuloina verotettavien tuloerien kasvu ja niiden alhaisempi verokanta. Omaisuustuloja verotetaan lähinnä pääomatuloina eli keskimäärin keveämmin kuin ansiotuloverotuksen piirissä olevia tuloja.

Riihelä, Sullström ja Tuomala (2005) näkevät vuoden 1993 verouudistuksen ja eriytetyn tuloverotuksen syynä verotuksen tuloeroja tasaavan vaikutuksen vähenemiselle. Heidän mukaansa nykyinen verojärjestelmä tarjoaa hyvin voittoa tuottavan yrityksen omistajille kannustimen muuntaa tuloja keveämmin verotetuiksi pääomatuloiksi.

Välittömän verotuksen vaikutusta muuttuneeseen tulonjakoon vuosina 1995-2002 on tutkinut myös Mustonen (2004). Tutkimuksen mukaan verotuksen tulonjakovaikutuksen väheneminen on ollut seurausta tulojakauman muutoksesta ja veroasteen alenemisesta. Itse verojärjestelmän progressiivisuus on jopa lisääntynyt, vaikka verotuksen progressiivisuus on alentunut.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 16.6.2006